Golfihmettelijän vapaapäivä - Golfpiste.com

8.7.–15.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[19][28]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Seppo "Buddha" Palminen

Golfihmettelijän vapaapäivä

Kun tarkastelen kaikkea tätä tunteen paloa, huomaan, että golfin kausivaihtelussa on nyt todella siirrytty talviaikaan ja lämpö pitää ottaa muista kuin itse peliin kuuluvista elämyksistä. Golfkesän jälkeinen krapula on siirtänyt ajatukset suoraan nautiskelusta kärsimysnäytelmään.

Tämän draaman käsikirjoituksesta olen lukenut paitsi asiaa, myös hurskastelevien, luunkovien tosikoiden ruikutuksia. Joidenkin katkeruus on muhinut vuosia, joidenkin marinadi on ollut tykimpää ja nopeammin vaikuttavaa. Joku ei ole pystynyt antamaan itselleen anteeksi, että lintsasi koulussa senkin ammatinvalinnan tunnin, kun unelmaduuniksi suositeltiin rapparia. Joidenkin veljien mielestä Golflehden tulipalo on edelleen väärin sammutettu, joten kaksivetoinen Atlantin ylittävä yhtyminen ei vie hurmioon vaan turmioon.

Herätys! Mihin unohtui golf? Mitä on tämä paatos ja vakavuus, jolla kuohitaan golfia, tuota leikkiä ja hauskanpitoa? Tunnealan ammattilaisena tiedän, että tunteelle on aina ovi auki. Vain tunne on totta. Tiedän myös, että kun iso joukko leijuu tunnetasollaan, ylilyöntien vaara on enemmän kuin ilmeinen. Vallankäyttöhän on hienoa ja rohkeiden ihmisten puuhaa! Toivottavasti huomiseen liittovaltuuston kokoukseen ei kuulu tarjoilua, koska odotettavissa saattaisi olla kuvun alla hitaasti kypsennettyjä päitä.

En tarkoita, että säälisin Golfliiton tyyppejä. Eivät ole hoitaneet kaikkea upeasti. Ovat ihmisiä. Ovat mokanneet, toimineet näköalattomasti, lyöneet yli, olleet tosikkoja hekin. Olen usein potkinut Golfliittoa, joskus syystä, joskus ehkä syyttäkin. Golfliitto on helppo kohde. Jokaiseen tuloskorttiin voisi painaa ohjeen kaikkein kuumimmille: Ellet löydä syyllistä ongelmiisi, muista että on Golfliitto.

Yhdestä asiasta heille täytyy nyt kuitenkin antaa korkeat tyylipisteet. Eivät ole paukutelleet henkseleitään, vaikka golfvuosi onkin ollut poikkeuksellisen onnistunut. Ovat yrittäneet keskittyä olennaiseen, kaiken pöhinänkin keskellä. Kadehdittujen palkkioittensa lisäksi heillä on tuo ainaisihana ja veroton luontoisetu: kusitolpan rooli. Ovat kantaneet sen komeasti. Siksi, kuinka paljon päätättekin lorottaa heidän kalosseilleen, minä seison yleensä mieluummin kustulla kuin kusseella puolella.

Muistan kovin elävästi, kun vajaa kymmenen vuotta sitten olin klubimme viskaali. Meillä oli ongelma: jouduimme opettamaan takapenkkiläisille laskentoa. Takapenkki ei halunnut oppia. Väittivät, että ”konsulien” on syytä kuunnella herkällä korvalla, mitä osakkeenomistajilla on asiaa. Siihen ei kuulolaitetta tarvittu.

Käykö nyt niin, että tuon ”sähköisen” kokouksen jälkeen ”golfperheen” valaisee aivan uudenlainen aurinkoisuus? Että huomisesta eteenpäin jokaisen klubin ääntä käyttää aina optimistisin, positiivisin ja älykkäin ihminen? Että golf on nostettu mediaseksikkääksi lajiksi, jonka hienoon piiriin haluavat kuulua kaikki lahjakkaimmat nuoret urheilijat ja että golfosakkeiden arvo lähtee nousukiitoon? Ei käy.

Lauantaina kun joukko päättäjiä kokoontuu etelään julistamaan tärkeyttään ja vittuilemaan viskaaleille, golfihmettelijällä on vapaapäivä. Aion käyttää sen pureutumalla Kulkurin kykyyn löytää hymyn pilkahdus mahdottomissakin paikoissa. Minä lähden pohjoiseen, Tampereelle.

Seppo Palminen

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (14 kpl)