Ystäväni Lassi Tilander kirjoitti The Openin jälkeen, että Muirfield, jossa kisa pelattiin, on jäsenilleen ensisijaisesti loistava ravintola. Siellä herraseurueet käyvät lounaalla tai päivällisellä ja sen varustukseen nyt sattuu kuulumaan myös kohtalainen golfkenttä.
Kun soitin Lassille ja kyselin hieman lisätietoja, hän kertoi, että myös ensi vuoden British Open pelataan vastaavanlaisella lounasklubilla. Paikan nimi on Hoylake, Liverpoolissa (Royal Liverpool Golf Club). Kadun puolelta se on kuin mikä tahansa talo kaupungissa. Kun menet sisään, hallitseva näky on uljaaasti perinteikäs ravintola ja kun kävelet läpi, toiselta puolelta alkaa golfkenttä.
Olin tämän viikon puhumassa eteläisellä Pohjanmaalla: maanantaina Alajärvellä, tiistaina Lappajärvellä, keskiviikkona Kuortaneella, torstaina Tuurissa. Kaksi golfpaikkakuntaa. Lappajärven klubi on syleilyteknisistä syistä nimetty Järviseudun golfseuraksi. Hassua sisänsä. Eihän niillä nurkilla ole kuin muutama järvi. Kyse on tietysti siitä, että jossainhan kentän pitää sijaita, mutta ”Lappajärven Golfklubi” saattaisi ärsyttää naapureita.
Kävin tutustumassa. Ihanaa hulluutta on ollut käytettävissä reiluina annoksina. Majakka, harjoitusgreeni klubitalon kattona, veden ylitys siipirataslautalla. Tuntui vahvasti siltä, että jos paikkakunnan mulkvistit, ankeuttajat, kaikki ideat nousukiitoon alas ampuvat kyynikot ja kettuilijat olisivat saaneet päättää, Mikko Autiota kumppaneineen ei olisi ikinä päästetty suunnittelemaan ja rakentamaan paikalle golfkenttää.
Kävelin pokkana klubin ravintolaan ja kyselin, voinko syödä lounaani à la carte -listalta. Ei ongelmia. Ruokalista oli mielenkiintoa herättävä ja hinnat maltilliset, paitsi ehkä mielikuvituksellisimpien liharuokien osalta.
Ja laatu: erinomaista tuoreutta, uusia makuja, aavistus eksoottista keittiötaitoa. Alkuun söin Täytetyt herkkusienet Cajun, pääruuaksi Lohta kapriskastikkeella ja jälkiruokani oli Tiramisu. Alkuruoka maistui kuin New Orleans parhaimmillaan, kala yllätti eniten, huikea suoritus. Vain jälkiruuan kohdalla jäin harmittelemaan, etten sittenkin ottanut Suklaabrownieta.
Ravintolan nimi on Floripa. Etsimättä tuli mieleeni Lassin blogi. Jos minulta kysyisivät, millainen pitäisi olla tämän klubin mainosväittämä, se kuuluisi näin:
Etelä-Pohjanmaan parhaan ravintolan kyljessä on aivan mainio golfkenttä.
No, tietenkään eivät kysy minulta. Minäkö noista golfkentistä mitään ymmärtäisin. Ravintoloista vähän enemmän.
Täydet pinnat Anne Mari ja Andrè. Muuttivat Portugalista näille lakeuksille, palkkasivat taitavan, maailmaa opiskelleen Valdemar Guerreiron keittiömestarikseen ja rupesivat ravintolayrittäjiksi. Maximum Respect. Kaikkien kiitosten päälle ilmaisvihjeenä pieni pala oppia kotiklubiltani Sarfvikista. Sielläkin on suurenmoinen ruokalista, ei ehkä ihan niin hieno kuin Lappajärvellä, mutta koko komeus on noteerattu golfklubien parhaaksi. Ja sielläkin oli sama, korkeatasoiseen ravintolaan ikään kuin sopimaton tuska: pelin tuoksinassa joidenkin pitää saada syödä höyrymakkara. Se on MUST.
Onneksi Sarfvikissa on taukotupa molemmilla kentillä. Taukotupien varustukseen lisättiin täksi kesäksi häkkyrät, joista voi poimia lämpimiä höyrymakkaroita. Se on onnea se. Paitsi ravintoloitsijalle. Kun taukotuvalla syö sen taivaallisen höyrymakkaran ja sen jälkeen vaeltaa vielä yhdeksän reikää, klubille tulessa muisti pätkii jo sen verran, että monelta jäävät makkarat maksamatta. Vastapainoksi pitää kuitenkin muistaa, että nyt kun tarjolla on höyrymakkaroita, pullien syönti taukotuvilla on vähentynyt. Samalla ja samassa suhteessa ovat vähentyneet maksamatta jääneet pullat.
Tätä ongelmaa ei siellä Järviseudun klubilla synny. Heillä kun ei taukotupia tarvita. Höyrymakkarat ostetaan ravintolan tiskiltä. Siis ensi kesänä. Jos ymmärtävät virittää palvelunsa ihan tappiin.
Seppo Palminen
Vai että Sarfvikissa jää makkarat maksamatta. Aluksi on vaikea uskoa että klubi jonka jäsenistö ajaa isoilla mersuilla, bemareilla ja volvoilla ei olisi varaa maksa edes halvat makkaransa. En usko että kyse on unohtamisesta, kyllä sen normaalilla moraalilla varustettu muistaisi viimeistään seuraavalla kerralla. Ja vaikka nuo autot ei olekaan omia, en oikein usko etä kyse voi olla pikkurahan puutteestakaan. Onkohan näihin parempiin piireihin vaan kerääntynyt enemmän niitä joilla on mielestään kaikki etuoikeudet mutta ei velvollisuuksia. Tästä taisit kirjoittaa jonkun blogin joka herätti runsaasti keskustelua.