Gary Player Country Club on valmis ottamaan finalistit vastaan. Kuva Getty Images
Blogit | Karri Kakko |
6.11.2018

ET-finaalit ovat varma tulonlähde – sekä pelaajille että caddieille

Turkissa pelattu Euroopan kiertueen finaalisarjan ensimmäinen kilpailu saatiin viime sunnuntaina päätökseen lämpimässä säässä golfturistien valvovien silmien alla. Siis niiden katsojien, jotka malttoivat jättää oman kierroksensa pelaamatta. Ja ymmärtäähän sen. Eihän golfari mielellään jätä ennakkoon varattua ja maksettua golfkierrosta väliin. Ei, vaikka kentällä saattaisi nähdä nykyisen maailmanlistan ykkösen Justin Rosen.

Turisteista puheen ollen, oli ilahduttavaa nähdä, että Turkin golfmatkailu on jälleen elpymässä. Kun puolitoista vuotta sitten maaliskuussa olin pelireissulla ystäväni Repe Harmasen kanssa läheisessä Sueno-hotellissa, niin tuolloin saimme pelata liki tyhjällä kentällä kaksi kierrosta päivässä. Illallisella taasen ihmisiä oli lisäksemme kourallinen. Nyt tilanne on tyystin erilainen, ja viime viikon majapaikkani Sirene oli likimain täynnä. Hyvä niin, sillä alueen kentät ovat loistavia!

Vanhana talilaisena ja uutena lahtelaisena oli mukavaa istua iltaa muun muassa Lassi Tilanderin, Asko Arkkolan ja Matti Even seurassa. He olivat sattumoisin pelireissulla Turkissa. Askon kanssa minun oli myös kunnia vaeltaa aamuisin rannan kautta Karyan golfkentälle. Rannan kautta siksi, että varsinaista läpikulkua hotellien ja kenttien läpi ei ole. Näin tietä pitkin kuljettaessa etäisyydet ovat kenttien välillä yllättävän pitkiä. Piheinä miehinä valitsimme kahdeksan euron taksin sijaan noin kahden kilometrin kävelyn.

Tunnelma finaalikilpailuissa on erilainen ja erikoinen monestakin eri syystä.

Ensinnäkin tavallista pienemmän pelaajamäärän vuoksi kentällä on väljää ja kahden tiin lähdöillä koko poppoo on ajallisesti lähellä toisiaan.

Toiseksi, Kilpailut pelataan ilman cuttia, mikä tekee pelaamisesta tietyllä tapaa erilaista. Mikko Korhosen tapauksessa kaksi huonoa kierrosta olisi normaalissa kilpailussa merkinnyt lauseketta MC nimen perään. Täällä kuitenkin pelaaja voi pelata paineetta neljä kierrosta ja parantaa peliä kuin sika juoksuaan kohti finaalisarjan viimeistä kilpailua ja kierrosta.

Maailma tuntuu kyllä nykyisin kovin pieneltä.

Joillekin pelaajille, kuten Tapio Pulkkaselle, peli oli selkeästi tulos tai ulos -tyyppinen. Eli pelissä oli käytännössä vain voitettavaa. Toisaalta hatunnoston arvoinen suoritus tehdä 17. reiälle birkku ja varmistaa näin Afrikan-matka top 10 -sijoituksella. En muuten varaa hotellia Dubaista ennen tämän viikon kilpailun loppua. Uskon vakaasti, että saan Riku Mattilasta huonekaverin ensi viikolle!

Jos oli Tapiolla pelissä vain voitettavaa, niin kolmannen päivän pelikaverillamme, Maximilian Kiefferillä, taas tuntui olevan vain hävittävää. Ennen Turkin kisaa ”Max” oli nippa nappa Etelä-Afrikkaan pääsevien listalla. Lyönti ei vaan ottanut toimiakseen, ja saimmekin runsaasti täydennystä saksankielen kirosanavalikoimaamme. No, sen verran koneesta lopulta saatiin irti, että paikka ainakin tänne Sun Cityyn heltisi.

Kun pelaajia on vähemmän ja finaalit ovat ikään kuin bonus harvoille ja valituille, tuntuu kuin kaikki olisivat hivenen rennommalla otteella liikkeellä. Kaikilla vaikuttaa olevan mukavaa, ja keskusteluja ja vitsailua on tavallista enemmän. Toki siihen on saattanut vaikuttaa sekin, että hotellit Belekissä ovat all inclusive -paikkoja, joissa myös alkoholi kuuluu samaan hintaan. Toinen mahdollinen syy lienee se, että mailapojille viikot ovat varmaa tuloa, ja jo tänne pääsy on vaatinut melko hyvän vuoden. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että kukaan ei kulje resorteissa erityisen stressaantuneena.

Yhteenkuuluvuuden tunnetta lisää eittämättä se, että suurin osa pelaajista, mailapojista ja koko Euroopan kiertueen organisaatiostakin lensi tänne Sun Cityyn samalla yhteydellä. Ensin kello 22:00 Antalyasta Turkish Airlinesin charterilla kahdeksan tuntia Johannesburgiin, josta jatkettiin lyhyen bussimatkan jälkeen muistaakseni Afrikan Airlinesin charterilla Sun Cityyn. Se pätkä noin 40 minuutin lennolla kesti kaikkineen kolmisen tuntia.

Maailma tuntuu kyllä nykyisin kovin pieneltä. Jotenkin hassua, että kun vielä sunnuntaina pelattiin Turkissa, niin seuraavana päivänä ihastellaan iltapäivän ukkosmyrskyä Sun Cityssä.

Nyt ei muuta kuin lepoa, ja tiistain harkkarundin ja keskiviikon pro-amin kautta kohti kilpailua. Terveisiä Etelä-Afrikasta!

Teksti: Karri Kakko

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.