Aloitin eilen kirjan Dude ja zenmestari. Pääsin vasta puoleen väliin, koska haluan lukea sen rauhallisesti nauttien. Näyttelijä Jeff Bridges ja zenbuddhalainen Bernie Glassman keskustelevat elämästä.
Bernie sanoo, että kaikki mikä on kosmista, on myös koomista. Hän kertoo kantavansa aina punaista pellenenää taskussaan. Kun näyttää siltä, että joku heittäytyy liian vakavaksi, hän pistää nenän paikoilleen. Se muuttaa koko asetelman. Sokea Reettakin näkee, että vakavuus meni juuri out of bounds.
Hieno idea. Päätin heti hankkia sellaisia golfneniä ensi kauden tarpeiksi. Ne voisivat olla ihan golfpallon kokoisia ja näköisiä. Niissä voisi komeilla jonkun golfbrändin logo, niin että kaikki tajuaisivat nenän olevan golfaajan vakiovaruste siinä kuin greenihaarukka ja merkintänasta.
Ajatelkaa. Jokaisella olisi nenä taskussa. Jos joku sattuisi ottamaan pelin tai itsensä liian vakavasti ja huomaisi sen itse, hän panisi äkkiä nenän paikoilleen ja laukaisisi tilanteen hersyvään nauruun. Viesti menisi perille: ”Sorry, tulin ottaneeksi itseni typerän vakavasti. Jotta muistan välttää vakavuuden toistoa, pidän nenän päässäni koko kierroksen”.
Kaikkki rakastavat vakavikkoja, joilta löytyy itseironiaa niin paljon, että huomaavat oman naurettavuutensa. Mutta nenän asennuksen pitää tapahtua nopeasti, jotta operaatio ehtisi itseironian piikkiin. Nimittäin myös pelikavereilla on tietenkin nenät taskussa. Jos kanssapelaaja huomaa vakavasti ottamisesi sinua ennen, hän laittaa nenän itselleen ja jää odottamaan reaktiotasi. Oman typeryytensä hoksaamista kutsutaan valaistumiseksi. ”Ahaa, sääntö numero kuusi!” Jos valaistut muutamassa sekunnissa, tajuat pelikaverisi haasteen ja hyväksyt sen nauramalla itsellesi, olet oppinut taas jotain arvokasta.
Ystäväni Saku Tuominen kertoi Bostonin filharmonikkojen pitkäaikaisesta kapellimestarista Benjamin Zanderista, joka totesi, että oman luovuuden kehittämisessä tärkeintä on sääntö numero kuusi:
Älä koskaan, missään olosuhteissa
ota itseäsi liian vakavasti.
Kun Zanderilta kysyttiin, mitä ne muut säännöt ovat, hän pyöritti päätään. ”Ei ole olemassa muita sääntöjä. On vain sääntö numero kuusi.”
Olisipa minulla ollut golfnenä taskussa viime viikonloppuna Vierumäellä. US (Urheilusanomat) Open finaalit, neljä kymmenhenkistä joukkuetta, kaksi vastaan kaksi, reikäpeliä foursomena. Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Niemisen kehittämä simulaatio Ryder Cup muotoisen joukkuegolfin jännitystä ja hauskanpitoa. Naurua riitti kyllä ilman irtoneniäkin, mutta sielläkään ihan kaikki eivät olleet sisäistäneet tuota tärkeintä sääntöä.
Seppo Palminen
Toisaalta hieno idea sosiaaligolfiin, parempi olis kumminkin opetella itse olla valittamatta. Antaa kaikkien kukkien kukkia periaatteella, kysehan on vain ja ainoastaan siita, mita itse ajattelet….
Sääntö numero 6 on hyvä. Rangaistuksena sen rikkomisesta voisi olla pakollinen kierros oman seuran mestiksissä väärän puolen mailoilla pelaten… Pieni täsmennys: Benjamin Zander on ollut Boston Youth Philharmonicin johtajana. Tämä ei vähentäne kuutossäännön arvoa. Vai otankohan tämän nyt hiukan liian tosissani?
Zen Kyllä se on kaikkein tärkeintä ajatella että mitä nuo muut minusta ajattelee, näin Suomalaisittain 🙂
Forumilla voisi muutamalle vakiokirjoittajalle lähettää laatikollisen neniä. Itse lupaan hommata taskuuni pari kappaletta nenäpäivänä. Ja osallistua keräykseen.
Voisin arvioida lonkalta etta kapellimestarin, ja hyvaksi golfariksi pyrkivan pelurin luovuuden kehittaminen on nenan verran erilaista. Pelaajan ollessa itselleen vihainen huonosta suorituksesta, naapuri voi pilata oman paivansa negatiivisella ajattelullaan. Positiivista ajattelua voi jopa treenata…. Plogeistakin voi helposti tunnistaa negatiivisen ajattelumallin……
Parhaan kapellimestarin antaman ohjeen itsensä kehittämiseen ( ja siihen mitä muut ajattelee minusta ja itse ajattelen muista) olen kuullut Jorma Panulalta: ”KUKKAAN EI OO MITTÄÄN!”