Eilen toimittaja Petteri Tuohinen kirjoitti Helsingin Sanomissa: Turkista ei tule koskaan EU:n jäsentä. Väite ei jätä porttia yhtään raolleen. Niin totta. Ei milloinkaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa, ei millään ilveellä. Jäsenyyteen tähtääviä neuvotteluja voidaan käydä. Niiden luonne on symbolinen, huulten heiluttelua. Pikku hiljaa jatkoneuvottelut voitaisiin virtualisoida, käydä vaikka Twitterissä.
Toissa päivänä pidettiin Sarfvikin yhtiökokous. Hallitus oli aktivoinut osakkaita paikalle golfravintolan täydeltä. Kokous sujui perinteisin menoin. Ensin golfyhtiön hallituksen puheenjohtaja puhui pitkään ja laveasti siitä, kuinka paljon hallitus oli ajatellut golfyhteisön parasta. Sen jälkeen golfyhtiön toimitusjohtaja esitteli poikkeuksellisen lyhyesti numeroita, jotka olivat erinomaisessa kunnossa. Numerot oli myös kirjattu oikein, koska Sarfvikin uusperinteen mukaan eräs haukan silmääkin tarkempi osakas oli ne huolellisesti tarkastanut.
Tämän jälkeen siirryttiin mieliä jo etukäteen kuohuttaneeseen kokouksen kliimaksiin. Hallitus oli tuonut yhtiökokouksen päätettäväksi kosmeettisen, noin lillukan varren kokoisen muutoksen yhtiöjärjestyksen kohtaan Pelioikeus. Siis että kun Sarfvikin perhepelioikeus koskee paitsi kahta puolisoa ja perheen kaikkia enintään 24-vuotiaita lapsia, pelioikeus laajennettaisiin koskemaan myös lapsenlapsia.
Osakkaat ja heidän edusmiehensä innostuivat ideoimaan jos jonkinlaisia, jos millekin osakasryhmälle oikeudenmukaisia järjestelyjä. Niitä ei tietenkään voitu käsitellä, koska yhtiökokous ei ole ideariihi. Lapsenlapset olisivat tarvinneet 5/6 enemmistön. Eivät saaneet. Hallituksen esitys äänestettiin nurin.
Seuraavaksi käsiteltiin hallituksen esitystä 30 osakkeen annista, ensin yhtiölle ja mahdollisesti myöhemmin myytäväksi, jos sattuisi ilmaantumaan jotain rahan tarvetta. Asiaa esitteli hallituksen jäsen, joka verbaalisesta lahjakkuudestaan ja esitelmän laajuudesta huolimatta ei saanut juuri ketään puolelleen. Osakkaat naureskelivat, tosin hillitysti, että taitavat olla golfyhteisön asiat liian hyvin, kun hallituksella on aikaa heitellä ilmaan kaikenlaisia koepalloja. Tämä pallo olisi tarvinnut ilmassa pysymiseen 2/3 enemmistön. Ei puhettakaan! Esitys olisi äänestetty alas jo kahden kokousedustajan valtakirjanipulla.
Kokouksen lopuksi kunnianarvoisa vuorineuvos ja herrasmies nousi ylös ja kiitti hallitusta hyvin tehdystä työstä ja Sarfvikin perusarvojen vaalimisesta. Kaikki hymyilivät onnellisina ja ehtivät kotiin kympin uutisille.
Harva kuuli, kun heti kokouksen jälkeen golfyhtiön hallituksen puheenjohtaja ilmoitti, että tänä kesänä nyt kuitenkin kokeillaan sitä pelioikeuden antamista myös lapsenlapsille. Tänään sain tiedon, että hallitus oli pitämässään virtuaalikokouksessa ymmärtänyt olla kuitenkaan potkimatta aisan yli ja pyörtänyt yhtiökokouksen jälkeen tehdyn ilmoituksen.
Mitä tästä opimme? Sen, ettei mitään uutta auringon alla. Suur Saimaa on edelleen Suomen suurin järvi ja Halti on Suomen korkein kukkula eikä Sarfvikista tule koskaan tavallista golfklubia. Ei milloinkaan, ei minkäänlaisissa olosuhteissa, ei millään ilveellä. Filosofian muuttamiseen ja peliväljyyden hentoonkin vaarantamiseen tähtääviä esityksiä voidaan tehdä, mutta niiden luonne on lähinnä huulten heiluttelua.
Upeaa, että meillä on edes yksi golfyhteisö, jonka osakkailla on kollektiivinen taju ainutlaatuisista perusarvoistaan. Sarfvik on koko olemassaolonsa ajan ollut osakeklubien edelläkävijä ja tarjonnut upean vastineen rahalle. On siellä hölmöiltykin, muttei läheskään niin paljon kuin muualla. Kovasti ihmettelen, etteivät muiden osakeklubien viskaalit ja kellokkaat jo järjestä ekskursioita Sarfvikiin. Siellä on se portti. Mutta kun soittavat ja vakuuttavat, että ovat oikealla asialla, kyllä se aukeaa. Saattaisivat oppia jotain.
—
Totta kai taas tulee turpaan sieltä sun täältä. Minut julistetaan fossiiliksi ja viime vuosituhannen ajattelijaksi. Onneksi on pääsiäinen tulossa ja ristiin naulitaan vuorostaan Jeesus. Eihän tällä vuosituhannella kukaan täyspäinen omista golfosaketta, koska siitä joutuu maksamaan vastikkeita ja muuta kamalaa! Nykyaikaiset, nämä modernit viisastelijat, pelaavat sitoutumatta, halvalla, siellä sun täällä.
Neuvoni kaikille golfaajille: lopetetaan tuo rahasta ruikutus. Golf on laji, joka maksaa jonkin verran. Ei tajuttomasti, mutta niin paljon, että golfyhtiöiden talous pysyy kunnossa. Ja talous pysyy kunnossa vain, kun osakkaat pidetään tyytyväisinä ja onnellisina. Etenkin meidät fossiilit.
Seppo Palminen
En ole ihan vakuuttunut, että Sarfvik kelpaa malliksi muille golfyhtiöille. Luettuani Biddhan (vai pitääkö nykyisin kutsua golfdorkan) blogin, olen entistä epävarmempi asiasta. Esimerkiksi jos osakkaiden enemmistö ja hallitus ovat noin kaukana toisistaan, tilanteessa on jotain omituista. Toisekseen, suurinnvalitus liittyy minusta jälkimarkkinoiden olemattomuuteen (lue: osakkeesta ei pääse millään eroon), mikä on Sarfvikin kohdalla samantapainen, joskin hintataso on ”vielä” positiivinen, mutta kuinka kauan. Hyv ä,asia on kuitenkin se, jos oma kulubi on omasta mielestä maailman paras, niin silloin asiat ainakin kirjoittajan kphdalta ovat kunnossa.
Mukava lukea raportti Sarfvikin reaalimaailmasta. Omistajat päättävät. On ilahduttavaa, että normaalielämän lisäksi myös uusia esityksiä/vaihtoehtoja käsitellään yk:ssa. Perustavaa laatua olevien muutosten valmistelu & käsittelyprosessi on pitkä yleensä aina. Kiitettävää on Sarfvikissa osakkaiden kiinnostus yhtiönsä asioihin. Jokaisessa golfyhtiössä/-yhteisössä tarvitaan hyvää osakkaiden so. omistajien ja hallituksen hyvää yhteispeliä. Jokaisella golfyhteisöllä on omat haasteensa ja valinnanmahdollisuutensa.
Aika normikollektiivista äänestämistä. Kaikkea, mikä ei ole varmasti oman edun mukaista vastustetaan. Suuri etu kaverille ja vain pieni tai epävarma etu itelle ei ole kannatettavaa. Raha tai sillä äänestäminen, ei ruikuttaminen, toimii parhaiten.
Jaa-a, mikä oli tämänkin kirjoituksen anti? Että Sarfvikissa ei ole pulaa rahasta. Hyvä niin. Tosin hoitovastikekin on nelinkertainen omaan kenttääni verrattuna, joten ei pitäisi talousongelmia ollakaan. Eikä vastikkeen hinta osakkaille, jos parkkipaikan kalustosta päättelee. Ihan hyvä juttu että herroilla on oma hieno suljettu klubinsa, mutta miksi se meitä muita kiinnostaisi? Ja vielä sopisi malliksi muille kentille? Henk koht olen enemmän kuin tyytyväinen nykyklubini hyvään tasoon neljäsosalla Sarfvikin vastikkeesta. En kaipaa yhtään enempää palveluja enkä olisi turhista palveluista valmis maksamaan. En myöskään pidä nykyistä vastiketta minkäänlaisena ongelmana, joten enempiä maksajia ei tarvitse pakolla haalia. Toisaalta taas kentälle mahtuu hyvin uusia lajista innostuneita. Joten mihin tarvittaan Palmisen neuvon mukaisesti Sarfvikin mallia ja 1700 euron vastiketta? Alkaisi olemaan kentillä tilaa ja osakkeista vielä enemmän ylitarjontaa. Meidän kenttä autioituisi , sillä en usko kenttämme suurimmalla käyttäjäryhmällä ”fossiileilla” (Palmisen termiä lainatakseni) olisi eläkkeistään varaa tuota summaa maksaa, sen enempää kuin monilla nuorilla asuntovelkaisillakaan. Tuskin pks-seudullekaan kovin montaa sarfvikiä mahtuu? Eikä lajin kannalta olisi parempi jos valinnan varaa olisi enemmän? Tämä on markkinataloutta eikä ruikuttamista. En tosin ole kuullut kenenkään ruikuttavan pelaamisen hinnasta. Ne joille käy liian kalliiksi ovat laittaneet osakkeensa vähin äänin myyntiin. Ainoa ruikutus mitä olen kuullut on että osakkeista ei saa pyydettyä hintaa. Miksi, eihän aktiivigolfarin pitäisi olla myymässäkään? Sitten on ne toiset ruikuttajat jotka haluavat omia kentän itselleen, mutta terve menoa vaan Sarfviikkiin. Rahalla saa ja hevosella pääsee (jos on)!
Itse asun 2 kilometrin päässä Sarfvikista ja olen käynyt kerran pelaamassa osakkeen omistajan kanssa…parasta antia oli hyvä lounas joka sisältyi päivä green feen hintaan…kentät ovat tasoltaan noh toinen sellainen peruspeltokenttä ja toinen suht ok…löydän Suomesta kymmeniä kenttiä joilla pelaaminen on ja sitähän golf on eli pelaamista haastavampaa ja mielenkiintoisempaa huippuhyvin suunnitellulla ja hoidetulla puhumattakaan ulkomaiden kentistä…jos jollakulla on rahaa heitää 60.000 euroa golfosakkeeseen ja maksaa moninkertaista hoitovastiketta niin siitä vaan…mutta kun Sarfikin kentät ovat enintään peruskenttiä niin pelaaminen ei kiinnosta vaikka pääsisi kuinka halvalla….sitten toinen luku on tuo ”kultapossukerhon” asenne…samanlaista on ollut nähtävissä Talissa…rehellisyyden nimissä tämä kirjoitus vei ”Buddan” tuonne no sanotaanko ihmisten joukkoon jotka korostavat luokka ajattelua pahimillaan ja Pontevan kanssa samaa mieltä eli ”golfdorkien” joukkoon…ja itse nautin singlepelaajana kun näitä Sarfikin tai Talin pelaajia tulee samaan fleettiin…golf on kumminkin taitopeli eikä rahalla saa siinäkään kaikkea…
Olenko harhaluuloinen vai mitenminusta tuntuu että nämä blogit yhä enemmän käsittelee oman navan tuijottamista? Tali sitä tali tätä, tai sittten sarfvikin kultapossukerhosta malliksi muille. Sarfivikissä en ole pelannut, joten olen edellisen kommentoijan näkemyksen varassa, mutta en kyllä tiedä yhtään syytä miksi sinne haluaisin. Talissa kerran käyneenä en pidä sitäkään savipeltoa kummoisena kenttänä. Miksi vain näistä kirjoitellaan? Onko kirjoittajien maailmankatsomus ja Suomen golfkenttien tuntemus todellakin sillä tasolla että tiedetään vain kaksi läheisintä kenttää? Suomessa, jopa ruuhka-suomessa, on monia hienoja kenttiä ja kerhoja. Miksi näistä ei kirjoiteta? Toimitukselle vihjeeksi että Suomen golf on muutakin kuin Helsingin peruskentillä varustetut kultapossukerhot. Ei oikein sytytä nämä omaan napaan tuijottelijoiden omakehut.
Ilmeisesti jonkun vuorineuvoksen lapsenlapset (jotka muutenkin ovat saaneet kaiken ”ilmaiseksi”) ovat ilmaisseet halunsa tulla runsaslukuisesti harrastamaan golffia. Voi sitä riemua. Lastenhoitohuonekin tarvittaisiin, jo 3 vuotiaana vaippahousuna kun aloitetaan. Siitä vaan buddan flaittiin…