Viimeinen kisa-aamu alkoi tuttuun tapaan ykköstiiltä. Kokoonnuimme koko tiimi ja leaderimme kertoi meille päivän kulun ja jokaisen vastuut ja tehtävät. Meitä oli kaikkiaan kaksitoista avustajaa ja suunnitelma oli kiertää koko väylää vaihtopisteitä käyttäen. Jokaiselle tulisi viimeisenä kisapäivänä kaikki paikat hoidettua. Lähettäminen, pelaajan takana pallon lentosuunnan näyttäjä, hiljaisuuskyltti, väylän risteyspaikan avaaminen ja sulkeminen ja vielä neljä eri pistettä griinillä. Kaikki pisteet ovat tulleet tutuksi näinä päivinä, joten homma vaan pyörimään. Nyt työtämme helpotti paljon, kun väylämme oli pyhitetty vain ulosmeneville pelaajille. Muina päivinä haastetta toi, kun palaavat pelaajat ja media käyttivät väyläämme läpikulkureittinä. Yleisömassojen hallinta oli ehkä suurin haaste työrupeamassamme. Kaikki tiimissämme olivat kokeneita avustajia, useimmilla takana useita Ryder Cuppieja, Jonny Walkereita ja Openeita. Yhteishenki oli todella hyvä ja kaikki olimme ylpeitä hommastamme ja halusimme tehdä sen mahdollisimman hyvin. Kutsuinkin tiimiämme ”Dream team”:iksi. Vietimme viisi vuorokautta tiiviisti yhdessä ja luonnollisesti meistä tuli ystäviä keskenämme. Vaihdoimme yhteystietoja ja suunnittelimme seuraavia kisoja ja kohtaamisia.
Jo aamutuimaan oli koko katsomo tupaten täynnä kannustuslaulujen laulajia asusteineen ja lippuineen. Oli vielä muutama tunti ensimmäiseen starttiin ja silti koko ykkösväylän reunustat olivat täysin kansoitettuna. Noin 60 000 ihmistä reunusti koko ykkösväylän, par nelosen tiiltä aina griinille asti ja toista reunustaa takaisin. Näkymä oli käsittämätön. Sitten pääkatsomon laulajapojat käynnistivät aaltoliikkeen, ja tämä aalto meni koko väylän laitaa griinille ja takaisin pääkatsomoon. Aaltoa jatkui ja jatkui ja laulua, naurua ja iloa hehkui yleisöstä. Tämä oli se hetki, jota olin odottanut ja tämä oli se tunne joka liimautui sieluuni ja näkymänä verkkokalvolle. Tätä ainutlaatuista elämystä en koskaan unohda.
Ensimmäiset lähdöt olivat 11.36 ja siitä sitten lähti toiminta käyntiin. Kaikki sujui niin kuin pitikin ja väkimäärä väheni pikkuhiljaa, kun katsojia siirtyi pelaajien mukana seuraaville väylille. Kun kaikki pelaajat oli lähetetty matkaan ja griinimme tyhjeni, oli meidän työt tehty ja lähdinkin seuraamaan yleisönä loppukisaa.
Tunnelma oli kaikkialla välitön ja kannustava. Euroopassa osataan arvostaa myös vastustajia, heidänkin lyönneille taputettiin eikä mitään buuauksia kuulunut. Se on sitä kuuluisaa urheiluhenkeä parhaimmillaan.
Vaikka tulos ratkesi, niin kaikki pelit pelattiin loppuun asti ja vasta sen jälkeen alkoi loppuseremoniat. Kahdeksantoista väylän tuntumassa oli skriinistandille noussut kilttiasusteinen säkkipilliorkesteri juhlistamaan tunnelmaa. Euroopan joukkue oli kokoontunut griinille ja samppanjasuihkut kastelivat pelureita. Kaunis skottimaisema oli taustalla ilta-auringossa, säkkipillit soivat ja samppanja kasteli sankarit. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin, vain todella paatunut ihminen jäisi kylmäksi tässä tilanteessa.
Ryder Cup on urheilutapahtuma vailla vertaa. Priceless. Sen voi jollain tavalla ymmärtää TV:stä, mutta paikan päällä sen vasta kokee oikeassa mittakaavassa. Hienoa, että saimme Sadun suomalaisena rohkeana vapaaehtoisena matkaan. Näiden blogien kautta varmasti välittyi myös hänen aito rakkaus lajiin ja auttamisen ilo. Mikään ei ota päähän niin paljon kuin ne muutamat ”mielensäpahoittajat”, jotka löytävät tästäkin Sadun kokemuksesta jotain ilkuttavaa. Mutta toivottavasti pikku hiljaa heitäkin on vähemmän. Hatunnosto Sadulle. Muillekin suosittelen RC kokemusta, vaikka vapaaehtoisuus ei ole se helpoin juttu päästä mukaan, koska vastaavaa tunnelmaa ei koe missään muussa golf-kilpailussa. GO EUROPE!
Olihan se moinen tapahtuma, väkikin oli pukeutunut kuin KHL ottelun fanijoukko ja taisi olla yhtä äänekäs.
Lentoemännän kanssa maailmalla, wau! Aluksihan sitä lennetään Joensuuhun tms.
No Markku on toisaalta paras esimerkki mielensäpahoittajasta ja toisille kateellisesta ihmisestä…. Eli olisi turha täällä jeesustella Sadun varjolla, jos itse on kateellinen ihmisille, jotka oikeesti pärjää ja tekee elämässä muutakin on golfkentän toimari…
Voin sanoa että itse 2012 RCn kokeneena Medinahissa ei ole kuin yksi tapahtuma jossa tulee suuremmat tunteet suomalisena pintaan koska siellä soi Maamme laulu : olympíajääkiekon finaaliottelu… RC on sellainen tapahtuma että oksat pois ja kun omalla kohdalla RC kokemus oli tuo Miracle in Medinah ja päätöspäivä johon lähdettiin 10-6 tilanteessa ja lopputulos sitten Euroopan voitto ja kun sai seurata Kaymerin voittoputin ja sen jälkeiset maanjäristyksen kaltaiset Ole`Ole` huudot ja pelaajien juhlinnan tajusi mitä todellinen joukkupelaaminen tarkoittaa…uskomattomin tapahtuma jota olen saanut todistaa ja olla mukana aivan ytimessä…ja todistaa urheiluihmeen…
Ryder Cup on upea perinne, etenkin kun se on ymmärtääkseni ainoa tuon tasoinen ottelu, jossa Euroopalla on yhteinen joukkue. Ryder Cupin aikana voimme kaikki tuntea olevamme Eurooppalaisia – varsinkin jos Eurooppa voittaa 😉
Hyvää tekstiä ! Hienosti ja omaperäisesti haettu tuo sana ”DREAM TEAM” , tuollaista vaatimattomuutta, kekseliäisyyttä ja suurta oivallutusta kun olisi Sadun lisäksi muillakin koulutetuilla ja vaativissa johtopaikoissa olevilla !
Miten mahtaa blogeihin riittää aika kun työehtosopimuksessa työaika lisääntyi 15 h /kk! ?