Kolme vuotta sitten ilmestyneen ”Buddha pelaa golfia” -kirjan viisauksista on ollut paljon apua tällaisen vanhenevankin golfarin itsetunnolle. Kun peli ei enää kulje niin kuin joskus ennen, on pikku hiljaa ollut pakko opetella kirjan kuvailemaa oman epätäydellisyyden sietämistä. Lisäksi vierailut hiekkaesteissä ovat nyttemmin usein niin painajaismaisia, että tiedän jo liiankin hyvin miltä ”puhtaaksi viljelty itsehäpäisy” todella maistuu. Kiitos Buddha -kirjan kestän kaikenlaiset nykygolfini kauheudet, ainakin ulkoisesti tyynen oloisena – mitä nyt ehkä vähän kotona myöhemmin kiukuttelen! Omien havaintojeni mukaan aivan liian monet takavuosien todelliset pelimiehet ovat kokonaan jättäneet golfin ja syy on pelkästään se, että ottaa päähän kun ei enää osaa. Näitä lopettaneita voisi Buddhan asennekasvatuksella tuoda takaisin pelin pariin nauttimaan edelleen hyvästä seurasta ja kauniista puitteista, sekä oppimaan huonojen lyöntien unohtamisen jalo taito.
Seppo Palminen ei jäänyt ensimmäisen kirjan jälkeen lepäämään laakereilleen vaan aloitti melkein saman tien uuden kirjan kasaamisen ja tällä viikolla ilmestyy iloksemme ”Lisää Buddhaa Peliin” -kirja. Ensimmäinen Buddha -kirja puhutteli – ainakin tekijänsä mukaan – lähinnä hänen itsensä kaltaisia huonoja sekä keskinkertaisia golfareita. Uusi kirja huomioi myös pientä vähemmistöämme, noin prosentin kokoista parempien pelaajien ryhmää, mutta haluaa auttaa nuoria huippuja ja sellaisiksi pyrkiviä monissa muissakin lajeissa. Nuorten huonot lukuhalut tuntien pitää viisauksien perillemenon varmistamiseksi levittää kohderyhmää myös heidän kunnianhimoisten vanhempiensa suuntaan. Tuore kirja sisältää hengästyttävän paljon uusia viisauksia ja niin tiiviinä kappaleina, etten todellakaan suosittele kirjan läpikahlaamista yhdellä lukemalla. Eniten siitä saa irti kun keskittyy muutamaan kappaleeseen kerrallaan ja sulattelee niitä sitten päivän pari mielessään. Viisauksia riittää myös muillekin elämänaloille, sillä kirjasta on varmasti hyötyä vaikkapa sille kotiäidille, joka ei kodinhoidon kiireiltään ennätä mukaan muun perheen fyysisiin harrastuksiin.
Uudesta kirjasta jäi mieleen mm. kiitoksien korostaminen. Kiittää täytyy ja mitä nopeammin sen teet, sitä parempi. Lahjakkuudesta Buddha toteaa, että siitä on hyötyä, muttei läheskään niin paljon kuin innostuksesta ja, että urheilijan lopullinen tavoite täyttyy lopulta usein erilaisen tekemisen sivutuotteena. Kirjan lopusta löytyy mahtava 222 kirjan lähdeluettelo. Seppo Palminen on ne ”puolestamme” lukenut ja niistä on jäänyt niin häneen itseensä kuin tähän uuteen kirjaankin paljon merkkejä.
”Lisää Buddhaa Peliin -kirjan yksi parhaista sitaateista tulee mieheltä nimeltä Joe Humphreys: ”Unelmoin, että urheilu ymmärretään leikiksi. Että urheilijat punastuvat voittaessaan ja kohauttavat harteitaan hävitessään.”
