Kyllä on takki tyhjänä viikon puurtamisesta. Ja tiedoksi vaan kaikille, jotka toteavat, että miten niin takki tyhjänä, sillä eihän caddien tarvitse itse lyödä. No ei tarvitse lyödä palloa ei, mutta se caddie kantaa sitä isoa tour-bägiä, joka painaa semmoiset 20-25 kiloa riippuen hieman miten erilaisiin sääolosuhteisiin on varauduttu (juomat, eväät, vaatetus). Ja lisäksi caddie saa kantaa pelaajan huolet ja murheet itse pelistä, pelinopeudesta, mailavalinnoista, kuulokkeiden hukkumisesta, vedonlyöntien onnistumisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta ja hieman mahdottomastakin. Silloin saatetaan caddielta vaatia hieman terapeuttisia taitoja ja hieman paksua nahkaakin.
Viikkoni Oliver Lindellin caddiena ei toki ollut missään nimessä henkisesti mitenkään raskas. Nuori herra Lindell kun on melkoisen huoleton ja elämäniloinen velikulta. Vauhtia riittää niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Hetkittäin oli caddiella kentällä kiire, kun pelaaja lyöntinsä jälkeen jo pyyhälsi menemään kohti palloaan ja caddie asetteli irronnutta turvetta paikoilleen. Pelin jälkeiset ruokailuun lähdötkin tapahtuivat muutaman kerran noin kymmenen sekunnin varoitusajalla. Onneksi minulla oli kuitenkin vuokra-automme avaimet, joten ehdin sentään paidan vaihtaa.
Viikon ohjelma koostui matkustuspäivistä (2), harjoituspäivistä (2) ja kisapäivistä (4). Lisäksi piti varautua siihen, että huonon sään vuoksi kisapäiviä saattaa olla viisi. Nyt sää suosi karsintaa niin hyvin, ettei lisäpäivään ollut tarvetta ja sadettakin saatiin vain yhtenä päivänä sen verran, että sateenvarjo piti avata. Harjoituspäivinä tutustuttiin kenttään yhden täyden ja yhden puolikkaan kierroksen verran ja tietenkin otettiin tuntumaa Panoramican viheriöihin kentän erinomaisella lähipelialueella ja harjoitusviheriöllä.
Majoituksemme oli aivan kentän yhdeksännen viheriön vieressä sijaitsevissa huoneistoissa ja siihen kuului aamupala golfklubilla. Iltaohjelmaa alueella ei ollut minkäänlaista, joten pelin ja harjoittelun jälkeen illan pimennyttyä virikkeet olivat vähissä. Huoneiston TV:ssä oli kyllä kanavia kolmisenkymmentä, mutta ne kaikki olivat espanjankielisiä. Amerikkalaiset elokuvat ja sarjatkin olivat espanjaksi päälle puhuttuja. Niinpä iltojemme iloksi istuskelimme kumpikin oman tietokoneensa ääressä internetissä surffaten omia juttujamme.
Koska kaikki Panoramican karsinnan 80 pelaajaa lähetettiin kentälle kahdessa tunnissa kahdelta tiiltä, kisapäivien rutiini muodostui seuraavanlaiseksi: herätys kolme tuntia ennen starttia, aamujumppa (vain Oliver), aamupala, alkuverryttely, kilpailukierros, myöhäinen lounas, pieni lepo, iltatreeni ennen auringon laskua, suihku, ruokailu ja loppuilta internetissä. Ja sama taas seuraavana päivänä uudestaan.
Ensimmäinen kisapäivä tulikin kuvattua melko tarkkaan edellisessä blogissani, joten ei siitä sen enempää. Toinen päivä sujui ainoastaan vähän paremmin, vaikka kaikki viitteet olivat paljon paremman kierroksen puolesta. Valitettavasti harjoituskierroksilla ja -viheriöllä hyvin toiminut putteri jäähtyi pahasti ja muutaman kolmen putin viheriön lisäksi yksikään yli parimetrinen putti ei pudonnut, vaikka yrittämään pääsi useastikin. Päivän tulos yksi alle par’in ei siitä syystä oikein tuntunut miltään.
Kolmas kilpailukierros onkin sitten iloista kerrottavaa. Pallo totteli Oliveria ja lyönnit olivat kaikin puolin laadukkaita. Kierros ilman bogey-tuloksia kuudella birdiellä höystettynä kierrostulokseen 66 lyöntiä eli kuusi alle par’in nosti sijoituksen lyönnin päähän karsintafinaalipaikasta. Pelaaja ja caddie olivat kierrokseen ylen tyytyväisiä ja palkitsivat itsensä McDonalds-aterialla läheisessä kaupungissa. Toivonkipinä jatkoon pääsystä oli jälleen virinnyt.
Neljänteen kierrokseen lähdettiin pelaamaan vain varmaa peruspeliä luottamalla siihen, että hyvin kilpailussa tähän asti sujuneet par-vitoset tuottaisivat tarvittavan määrän birdie-tuloksia. Samaan ryhmään oli aseteltu myös toinen suomalainen Mikael Salminen, joka oli niin ikään lyönnin päässä jatkopaikasta.
Ensimmäisen väylän avauslyönti lähti voimakkaalla kierteellä vasemmalle lähes ulos kentältä ja vaati varapallon. Avauslyönti säilyi kentällä ja Oliver sai taiteiltua par-tuloksen. Toinenkin avaus oli kierre vasempaan ja puiden siimekseen, mutta jälleen erinomaiset jatkolyönnit tuottivat tälle par-vitoselle birdien aivan suunnitelman mukaisesti. Kolmas väylä, par-kolmonen, oli tuottanut vaikeuksia muiden par-kolmosten tapaan koko viikon ajan ja niin nytkin. Huono osuma palloon ja pallo päätyi lyhyeksi viheriöstä vasemmalle puun alle bunkkerin taakse. Tekemätön paikka taikurillekin ja niin syntyi päivän ensimmäinen bogey.
Kun seuraavallekin väylälle syntyi bogey, olivat kaksikollamme vitsit vähissä. Viitosväylän upea birdie toi kuitenkin hieman uskoa parempaan ja ilme kirkastui molemmilla. Lujakin luottamus alkoi murentua kahdella seuraavalla väylällä kahden bogeyn ilmestyessä tuloskorttiin. Neljä bogeytä seitsemään väylään, eihän tämän näin pitänyt mennä. Pelaajan henkinen tasapaino järkkyi eikä caddiekaan osannut antaa ohjeita avauslyönnin suoristamiseksi tai kolmen putin välttämiseksi. Vaikka neljä seuraavaa väylää sujuivatkin yksi alle tahtiin, sisältyi niihin kaksi reiästä pois kierähtänyttä lyhyehköä puttia. Pelaaja oli edelleen varsin tyytymätön tekemiseensä.
Tyytymättömyyttä ei osannut tämä caddie tai itse Oliver kääntää voimavaraksi, vaikka hieman kurssia saatiinkin oikaistuksi ja seuraaville väylille tehtiin pelkkiä par-tuloksia muutamista heikoista avauksista huolimatta. Viidennelletoista väylälle jopa saatiin birdie aikaiseksi kolmella hyvällä lyönnillä. Kolme viimeistä reikää olivat vielä mahdollisuus: par-3, lyhyt par-4 ja lyhyt par-5. Unelmat alkoivat kuitenkin sortua jo heti kuudennellatoista väylällä, jossa avauslyönti kantoi takabunkkeriin. Hiekkaesteestä oli liki mahdoton saada palloa pysähtymään lähelle reikää poispäin viettävälle viheriölle. Niinpä oli tyytyminen bogey-tulokseen.
Nyt oli ryhdyttävä tekemään urotekoja. Eteen siirretty tiiauspaikka antoi mahdollisuuden lyödä avauslyönti suoraan viheriölle ja saada vaikka eagle aikaiseksi. Oliverin avauslyönti kyllä saavutti viheriön ja sen takalaidan, mutta reikä oli sijoitettu etureunaan, joten putattavaa jäi melkoisesti. Lähestymisputti ohitti reiän muutaman sentin päästä valuen noin metrin päähän. Paluuputti ei onnistunut ja homma oli osaltamme ohi. Mahdollisuudet menettäneenä oli tietysti yhdentekevää, mutta viikon pomppujamme kuvaavaa, että Oliverin jatkolyönti pomppi vasemmalle puun taakse lähes puun runkoon kiinni. Siitä paikasta ei enää bogeytä parempaan tulokseen pystytty. Kierrostulokseksi kertyi 74 lyöntiä (+2) ja lopputulokseksi -4. Lopulta neljä lyöntiä jäi uupumaan karsintafinaalin uusintapaikasta.
Karsintojen kisapäivien henkinen paine on pelaajille kova, sillä koko ajan täytyy pelin olla kuosissaan. Karsinnan kustakin vaiheesta pääsee eteenpäin vain noin 25% pelaajista. Panoramican kentälle vahvistettiin finaaliin jatkavien määräksi 18 pelaajaa. Kuusi kierrosta käsittävään karsintafinaaliin kelpuutetaan kaikkiaan 156 pelaajaa, joista noin puolet tulevat suoraan finaaliin pelattuaan kehnon kauden Euroopan Tourilla tai kohtuullisen hyvän kauden Challenge Tourilla. Tästä 156 pelaajan joukosta vain 25 pelaajaa saa täyden pelioikeuden Euroopan Tourille ensi kaudeksi. Neljän kierroksen jälkeisen katkon selvittäneet saavat puolestaan vahvan pelioikeuden Challenge Tourille ja katkon missanneet eli noin puolet finalisteista joutuvat tyytymään melko heikkoon Challenge Tourin pelioikeuteen.
Kaiken kaikkiaan karsintojen eri vaiheisiin osallistuu noin 900 pelaajaa, joista siis vain noin kolme prosenttia saa pelioikeuden Euroopan Tourille. Kun noin 80% kaikista karsintoihin osallistujista palaa kotiinsa tyhjin käsin, karsintojen ainoa varma voittaja onkin itse Euroopan Tour, joka perii jokaiselta karsintaan osallistuvalta pelaajalta 1800 euroa palauttaen ainoastaan murusia kunkin karsintavaiheen parhaiten pärjänneille.
Tänä vuonna toisesta karsintavaiheesta finaalipaikan saavutti vain yksi suomalainen yhdeksästä paikkaa yrittäneestä. Tapio Pulkkanen, Hattu-Tapioksikin kutsuttu, pelasi hienon karsintaturnauksen ja oli kentällämme koko ajan finaaliin jatkajien joukossa päätyen lopulta jaetulle neljännelle sijalle, josta Euroopan Tour tulee hänet palkitsemaan noin kahdellasadalla eurolla finaalipaikan lisäksi.
Kahdeksan suomalaista golfyrittäjää palailee siis Espanjasta kotiin kallella kypärin ja aloittaa seuraavan kauden suunnittelun. Pelaajani Oliver Lindell voi kuitenkin katsella ensi vuoteen luottavaisin silmin, sillä pelioikeus Challenge Tourilla varmistui jo aiemmin syksyllä Nordic Leaguen kokonaiskilpailun toisen sijan myötä. Challenge Tourin 15 parasta saavat pelioikeuden ilman karsintoja Euroopan Tourille. Siinä on sopiva tähtäin nuorelle miehelle. Nousu Euroopan golfeliittiin vaatii kuitenkin vielä lukuisia kilpailuja ja vielä lukuisampia harjoituksia.
