Olen ollut nyt takaisin Yhdyvalloissa tasan kaksi viikkoa. Tämä aika on kulunut takaisin kouluun sopeutuessa ja treeniaikatauluihin tottuessa. Perjantai-iltana onkin sattumoisin aikaa kirjoitella taas. Tällä kertaa aiheesta, joka on mietityttänyt minua jonkun aikaa.
Florida State University on vanha yliopisto, jolla on pitkät urheiluperinteet ja Hall of Fame täynnä huippu-urheilijoita, mukaanlukien myös golfareita. Urheilu on siis erittäin tärkeä osa jokapäiväistä elämää täällä. Urheilu on isossa roolissa siinä, millä yliopisto markkinoi ja tuo esille itseään Yhdysvaltojen koulumaailmassa.
Jenkit elävät ja hengittävät urheilua, ja sitä hehkutetaan välillä vähän liikaakin. Mielestäni on kuitenkin ihailtavaa kuinka joka ikinen, joka käy kouluani kertoo ylpeänä, kuinka koripallojoukkue voitti pelinsä tai kuinka tyttöjen jalkapallojoukkue voitti viime vuonna Yhdysvaltojen yliopistomestaruuden.
He ovat osa yhteisöä, samaa yhteisöä kuin nämä voittajat, ja se on heistä mahtavaa. Ihmiset fanittavat urheilijoitamme olimme sitten rankingin ykkösinä tai viimeisinä, sillä heillä on uskoa meihin. Se on mielestäni hienoa.
Koulun yhteisöä voi omalla tavallaan verrata Suomeen maana. Urheilu on loistava tapa tuoda Suomi esille maailmankartalla, ja hyviä urheilijoita on suhteessa maamme väkilukuun paljon. Suomessa on kuitenkin sellainen jännä kulttuuri, missä ihmiset tuppaavat vähättelemään onnistumisia ja keskittymään epäonnistumisiin. Miksi? Olen monesti miettinyt, mitä se on toiselta pois, jos toisella menee hyvin.
Miksei sitä voi hehkuttaa ja fanittaa vaikka tuntemattomillekkin, ihan vaan, että ihmiset ymmärtäisivät, että kyllä me Suomessakin osataan jotain! Eikö olisikin hienoa, jos joskus vielä täällä Yhdysvalloissa kaikki osaisivat paikantaa Suomen maailmankartalla, koska he ovat kuulleet lahjakkaista urheilijoista, opiskelijoista, tai ihan keistä tahansa oman uran puurtajista, jotka ovat merkittäviä myös maailman mittakaavassa.
Suomi on yhteisö samalla tavalla kuin Florida State University ja siellä opiskelevat oppilaat. Olisiko mahdoton ajatus, että olisimme samalla tavalla ylpeitä kansalaisistamme ja maastamme, kuin opiskelijat täällä omasta koulustaan?
Suomessa kun ajattelee golfpiirejä, joista minulla on eniten kokemuksia, yleinen ilmapiiri ja ajatus tuntuu olevan se, ettei suomalaisista golfareista ole mihinkään. Puuttuu kokemusta, tekniikkaa, harjoitusta, parempia valmentajia, lista jatkuu ja jatkuu.
Tosiasia on se, että harva huippu-urheilija tulee täydellisistä olosuhteista ja ympäristöistä, ja fakta on se, että ihmiset ovat yksilöitä, jonka takia menestys ei välttämättä aina tule tasan sen kymmenen harjoitteluvuoden jälkeen tai juuri silloin, kun sitä haluaisi.
Mutta yksi tärkeistä elementeistä miksi esimerkiksi monet yliopistourheilijat pärjäävät, on usko. Usko itseen tärkeimpänä, mutta myös tieto siitä, että ympärillä olevat ihmiset uskovat sinuun, eikä mielessäsi piile ajatus siitä kuinka moni salaa toivoo, että epäonnistut.
Suomessa voitaisiin ottaa mallia yliopistourheilun yhteisöllisyydestä. Samalla tavalla kuin täällä on Seminoles-yhteisö, Suomessa on suomigolfareiden yhteisö. Yhteisössämme on paljon ihania ihmisiä, ketkä seuraavat ja kannustavat, mutta valitettavasti negatiivisuus on rikkaruoho, jota on vaikea kitkeä pois.
Törmäsin kesällä aika ajoin kamaliin viesteihin kommenttibokseissa. Kuinka joukkue EM-kisat olivat pettymys, kuinka minun ja Laurin henk.koht EM menestystä ei voida pitää minään sillä olemme amatöörejä, arvosteluja Minnin urasta sekä paljon muuta.
Haluaisin ehdottaa jokaikistä golfpisteen lukijaa miettimään ennen kuin julkaisee näitä kommentteja, jotka vain vahvistavat negatiivista ilmapiiriä. Päämääränämmehän on nostaa suomalaisten kilpagolfareiden tasoa vuosi vuodelta, eikä päinvastoin.
Lähes jokaisesta asiasta on helppo löytää jotakin hyvää, mihin keskittyä. Positiivisuus kantaa elämässä erittäin pitkälle, ja kohdellessasi muita hyvin saat oman osuutesi varmasti takaisin. Kannustetaan ja uskotaan siis suomalaiseen golfiin, sillä tällä hetkellä meillä menee erittäin hyvin!
Hyvä Matilda! Rohkea ja oikeaan osunut kirjoitus, joka varmasti taas saa dissaajat ja oman elämänsä epäonnistujat iskemään takaisin. Älä välitä heistä, ne ihmiset vain syövät energiaa muilta. Sinä ja muut nuoret pelaajamme pystytte mihin vaan, kunhan uskotte itseenne ja uskallatte kulkea omaa tietänne. Tsemppiä, me rakastamme teitä tulipa menestystä tai ei!
Olipa upea kirjoitus. Minä uskon, että tulet vielä pelaamaan LPGA Tourilla ja pääsen itsekin muiden suomalaisten mukana sinua kisoihin kannustamaan.
Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovat ihmisen olemassaololle ja toiminnalle välttämättömiä prosesseja ja rakenteita. Émile Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa ja on yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen pohjana.[1] Durkheimin ajattelua kehittelevä Michel Maffesoli toteaa lähes runollisesti, että yhteisöjen ja yhteisöllisyyden läsnäolo kaikkialla ja samanaikainen näkymättömyys tekevät niistä yhden ihmisen arvoituksellisimmista luomuksista.[2] Yhteisöllisen oppimisen idea korostaa sitä, että oppimisyhteisön jäsenet jakavat oppimistapahtuman eri älyllisiä osa-alueita ja niihin liittyviä tehtäviä. Yhteisöllisen oppimisen ihannetapauksesa tulos on enemmän kuin osiensa summa. Tämä eroaa perinteisemmästä yhteistoiminnallisen oppimisen ajatuksesta, jossa painottuu ulkonaisempi työnjako.[8]
Word!!!!!
Kaikkea hyvää ja pientä fadea lipulle. Hieno mimmi !
Erittäin hyvä teksti. Itse ihmettelen ihan samoja asioita. Dissaamista, negatiivisuutta, kateutta ja jopa pahansuopuutta on tässä kansassa ihan liikaa. Myös golfissa. Hyvä Matilda!
Näistä naisgolfin dissaajista pahin on hyvigolfin proo, joka pitää naisgolfia läpsygolfina eikä oikeana golffina foorumille kirjoittamansa viestin mukaan. Onneksi on nyt pitkässä bannissa hävyttömien viestiensä takia.
Arvostelukin on tapa jakaa tietoa ja se on toisinaan arvokastakin tietoa, jotta ”keisari ei kulkisi vaatteitta kylillä”. Mutta arvostelu pitäisi perustua johonkin joka rakentaa parempaa, eikä ainakaan populistisiin (tai sovinistisiin) heittoihin. Jos Minea, Matilda tai joku Mikoista arvostelisi golfkulttuuriamme, sitä todella kannattaisi kuunnella, sillä heillä on sanojensa taakse näkemystä ja kokemusta. Harvoin sitä kuitenkaan kuulee. Se taisi olla Eino Leino joka aikoinaan sanoi, että jos hänelle joku kertoisi, että Suomessa ei enää kadehdita menestynyttä, hän tietäisi, että viimenenkin suomalainen on kuollut. Anna Matilda sinua pienempien ihmisten purkaa epäonnistumisiaan ja turhaumiaan rauhassa palstoillaan. Usko itseesi, et tarvitse siihen heitä!
Kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika soputumiseen; varsinkin tuttuun paikkaan! Mutta hyvä syy lähteä ajoissa ”opiskelemaan”
Olipa hyvä kirjoitus. Tässä täytyy erottaa ainakin kaksi asiaa: 1. Suomalaiset ovat ehkä/muka tavanomaista herkempiä vähättelemään itseään ja kehumaan muita. Uskomukseen/faktaan on koetettu löytää syitä alisteista suhteesta Ruotsiin ja Venäjään. Asennetutkimuksista heikko itsetunto ei kuitenkaan ole kansallinen piirteemme. 2. Golfpisteessä on toisinaan varsin kovasanaista ja ns. ikävää porukkaa. Jos kysyt, pitäisikö ostaa gap wedge vai opetella erilaisia lyöntejä sand wedgellä, viimeistään kolmas vastaaja alkaa haukkua kysyjän kotikenttää ja epäillä tasoituksen oikeellisuutta, vaikkei niitä olisi alun perin edes mainittu. Monilla muilla harrastefoorumeilla keskustelu on sävyisämpää eikä heti henkilökohtaisuuksin menevää.