Aitiopaikalla Muutama ihminen tuli viikonvaihteessa utelemaan, että kuinka sinä jaksat seistä lähettäjänä ykköstiillä kolme päivää, aamusta iltaan ja yhteen menoon? Tietysti jaksan ja kysymyksessähän oli itse asiassa ja taas kerran eräänlainen golfvuoteni kohokohta. Ajatelkaa nyt, 120 viehättävää ja taitavaa naisgolfaria tarkkailtavana ja aivan lähietäisyydeltä. Tunsin jopa selässäni muutamia kateellisia katseita köyden toiselta puolelta, vai kuvittelinko vain? Mutta asiaan. Tuli mieleen kuinka hyödyllistä olisi kaikkien amatöörien ja varsinkin miesten seurata ja ottaa oppia näistä taitavista naisista. Taas kerran näki kuinka vähän raa’alla voimalla on tekemistä tuloksekkaan golfin kanssa ja kuinka hyvä tekniikka ja rytmikäs svingi on kaikki kaikessa. Asia nyt näyttää olevan kerta kaikkiaan niin, ettei ainakaan hauiksen kasvattaminen lisää yhtään mailanpään nopeutta – onneksi! Mitään kovin persoonallisia tyylejä ei näkynyt vaan koko porukka näytti saman koulun kasvateilta ja jopa samalta luokalta. Hyvän svingin suhteen näyttää siis juuri nyt vallitsevan jonkinlainen yhteisymmärrys. 120 naisen joukossa oli tietenkin kaiken kokoisia ja mallisia ihmisiä. Jos jyhkeä Laura Davies ja Thaimaan pikkuriikkinen Titiya Plucksataporn (mikä nimi!!!) olisivat joutuneet samaan ryhmään olisi kontrasti ollut todella huikea. Pyysin iloiselta Bangkokin tytöltä hänen puuykköstään ja mittasin saman tien onko hän edes mailansa mittainen. Titiya oli muutaman tuuman pidempi. Tuloslistalta havaitsemme kuitenkin, ettei koolla ole ainakaan tässä lajissa paljon merkitystä sillä noin 140-senttinen thaimaatar päätyi sijalle 21 ja ainoastaan 2 lyönnin päähän kuuluisasta Laurasta. Naisten Euroopan Tourin osakilpailuun Helsinkiin tuli väkeä melkein maailman kaikilta kulmilta. Niinkin kaukaa kuin Australiasta oli paikalla peräti 14 pelaajaa, Uudesta Seelannista oli kaksi tyttöä ja yksi Etelä Afrikasta. Aivan uusia golfmaita edustivat Zuzane Kamasova, Slovakian Bratislavasta ja Uliana Rotmistrova Moskovasta. Kun ilmatkin suosivat kisoja tällä kertaa, voidaan hyvällä syyllä puhua onnistuneesta golf- ja seurapiiritapahtumasta. Ilman jälkimmäisiä ei näköjään suuria golfkilpailuja enää pystytä järjestämään. Spekulaatiot ensi vuoden kisapaikasta alkoivat saman tien ja varmaa on, että järjestäjät yrittävät taas kerran suostutella Talia mukaan. Ongelma on siinä, että jäsenistö on tuskin tälläkään kertaa kovin innostunut asiasta. En kuitenkaan halua lukea mistään, että kisat on taas kerran myönnetty Talille sillä silloin on varmasti käytetty ainakin väärää verbiä. Urheilulliselta kannalta katsoen meillä on täällä Etelä-Suomessa lukuisia kenttiä jotka sopisivat tarkoitukseen jopa Talia paremmin, mutta kaikki rahaa generoivat oheispippalot eivät onnistu missään muualla niin hyvin. Mainitsin edellisessä blogissani, että Tali olisi naisten tourin pisimpiä kenttiä ja viime vuonnahan se sitä olikin. Tänä vuonna pelattiin kuitenkin 200 metriä lyhyempää kenttää mikä näkyy tietenkin tulostason paranemisena, mutta siltikään ei vielä aivan ylletty ruotsalaisen amatöörin Filippa Helmerssonin 10-vuoden takaiseen kierrosennätykseen 65. PS: Eikö olekin hienoa, että sitkeä Mikkelin tyttö, Riikka Hakkarainen jaksanut uskoa asiaansa ja kivunnut monien vaikeuksien kautta ykkösnaiseksemme juuri nyt.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
