Suomen PGA:n puheenjohtajan jakkaralta Salibandyliigaseuran puheenjohtajaksi siirtyneen Walkamon mielestä golfseurojen pitäisi satsata tehokkaammin junioripolkuun.
Golfammattilaisten järjestön Suomen PGA:n puheenjohtajan tehtäviä pitkään hoitanut Mika Walkamo valittiin elokuun lopussa salibandyseura Steelers Hämeenlinnan puheenjohtajaksi. Noin 1000 jäsenen urheiluseuralla on joukkueet sekä miesten että naisten Salibandyliigassa.
Salibandy ei ole kuitenkaan Linna Golfin hallituksen jäsenelle uusi aluevaltaus, sillä hän istui muutaman vuoden Salibandyliigan hallituksessa vuosikymmenen puolivälin tuntumassa.
Soitimme Mika Walkamolle, ja kysyimme häneltä muun muassa, mitä golf voisi omaksua etenkin nuorten suosikkilajiksi kasvaneesta salibandystä.
Toimit 11 vuotta ”näköalapaikalla” Suomen PGA:n puheenjohtajana ja sinulla on järjestötuntumaa myös Salibandyliigan hallituksesta. Minkälaisia eroavaisuuksia hallitustyöskentely näiden kahden instanssin välillä sisälsi?
Merkittävin ero taitaa olla siinä, kun toinen on yksilö- ja toinen joukkuelaji. Mutta ei ero erityisen suuri ollut: molemmissa hallituksissa pohdittiin ja tehtiin töitä sen eteen, miten lajia ja sen näkyvyyttä voitaisiin edistää entisestään.
Tietysti Suomen PGA on ennen kaikkea lajin ammattilaisten etuja ajava järjestö, mutta Salibandyliigan hallituksessa huomasin, miten salibandy muuttui huippu-urheiluna pitkin harppauksin ammattimaisempaan suuntaan.
Golf ja salibandy ovat maassamme varsin nuoria urheilulajeja. Olet saanut todistaa molempien kasvua merkittäväksi liikuntamuodoksi Suomessa. Näetkö yhtäläisyyksiä niiden kasvutarinoissa?
Molemmissa lajeissa aktiivisia harrastajia ilmentää ennen kaikkea innostuneisuus, mikä on kasvun kannalta keskeistä. Innostuneisuushan tunnetusti tarttuu. Salibandy on matalan kynnyksen urheilua, jonka pariin pääsee edullisesti ja vaivatta. Onhan golfissakin – sen arkipäiväistyttyä – ryhdytty nopeuttamaan ja helpottamaan kentälle pääsemistä. Mukaansatempaavat lajit markkinoivat itse itseään ainakin tiettyyn rajan asti. Siitähän molemmat ovat saaneet nauttia.
Kerroit, että salibandyharrastuksen aloittaminen on edullista ja vaivatonta. Tähän on viime aikoina pyritty yhä enemmän myös golfissa. Olisiko golfväellä tässä kuitenkin vielä parantamisen varaa, ja onko joitain konsteja jätetty hyödyntämättä?
Aina on parantamisen varaa – salibandyn puolellakin. Golfin pariin olisi saatava kaikenikäisiä uusia harrastajia, joskin vielä enemmän nuoria, sillä laji on ukkoontumassa. Siitä huolimatta meillä on tällä hetkellä ammattilaispelaajia kansainvälisillä kiertueilla enemmän kuin koskaan. Jotta tämä trendi jatkuisi, tarvitsisimme reilusti lisää nuoria harrastajia.
Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän muiden lajien seurojen kanssa yhteistyötä, tarjota heille muun muassa tutustumis- ja teemapäiviä. On virhe yrittää kosiskella tai haalia harrastajia esimerkiksi jalkapallon tai jääkiekon tai salibandyn parista. Näille kiinnostuneille toisten lajien harrastajille − nuorille tai hieman varttuneemmille − pitäisi antaa mahdollisuus tulla kentälle ja markkinoida heille golfia mukavana vaihtoehtoisena aktiviteettina päälajinsa rinnalla. Jokainen uusi golfin harrastaja on tärkeä, vaikka hän tekisi mieluummin maaleja futiskentällä.
Mitä sitten golf voisi oppia nuorten suosikkilajilta salibandyltä?
Salibandyseurat ja niiden puuhaihmiset ovat erityisen yhteisöllisiä ja siitä voisivat monet golfseuratkin ottaa oppia − esimerkiksi aktivoimalla jäseniään keräämällä talvella salibandyporukan vakiovuoron merkeissä, jotta golfareiden liikkuminen olisi ympärivuotista. Myös säännölliset talkoot ja erilaiset tempaukset olisivat omiaan edistämään golfseurojen yhteisöllisyyttä.
Urheilullisella puolella en näe, että junioripolku olisi hoidettu tarpeeksi laadukkaasti monessakaan golfklubissa. Pienemmistä junioreista lähtien olisi pro saatava mukaan toimintaan sekä suunnittelemaan että toteuttamaan valmennusta. Juniorikoulutuksesta saatava korvaus ei ole aina riittävän kannustava, minkä vuoksi pro kääntää helposti katseensa varttuneempien opetettavien suuntaan.
Tämän vuoksi valmentajista olisi tehtävä seurassa kuukausipalkalla toimivia työntekijöitä, joiden tehtävänä olisi kouluttaa kaikenikäisiä ja -tasoisia harrastajaryhmiä. Painopiste tulisi olla kuitenkin junioreissa.