-
JulkaisijaArtikkelit
-
Heineken – openin kisaN SELOSTUSTA jalosti Lassi – Pekka Tilander kertomalla selostuksen ohella GOLFKENTTIEN SUUNNITTELUSTA POSTIIVISIA HUOMIOITA TULEVAISUUTTA JA LIDL- KOLOHVIA AJATELLEN , että – suomalaiset golfkentät ovat liian USEIN kallliilla rakennetut ja usein väärinkin – salaojaputkitus voitaisi korvata pintaveden kallistusta ohjaavilla väyläsuunnitelmilla. ( sitä paitsi ne putket eivät toimi , koska pinta kovettuu ). – hiekkapohjainen maa olisi edullisempi pohjana kuin savimaa ja räjäyteltävät kalliot – hän käy paraikaa Skotlannissa Golf-arkkitehtuurikoulua , jossa on menossa luonnonmukaisen kenttäsuunnittelun suosiminen. ELI MISTÄ LÖYTYY NYT HIEKKAMAATA – EHKÄ JUURI MEREN TAI SUUREHKON LAMMEN YMPÄRILTÄ , JOSSA LUONTO ON VALMIIKSI GOLFILLINEN , NIIN SINNE TEKEMÄÄN HALPAA SUOMALAISTA LINKSIÄ L-P TILLANDERIN KAA. NYT MIELIPITEITÄ .!!!!!!!!!!!!!!!!!! ja kentän paikkoja !!
NimetönKuinka kauaksi pitää mennä ennenkuin hiekkapohjainen maa-alue löytyy?
Kalajokilaakson Golf:
https://golfpiste.com/kentat/esittely/?seura=7771&lang=fi
’Kenttä on rakennettu lähelle merta sijaitsevaan metsä / hiekkadyynistöön ja hiekkapohjansa ansiosta on pelikunnossa aikaisin keväästä aina myöhälle syksyyn ja sadekkaan ei haittaa pelaamista , sillä tilapäinen vesi ei tällä kentällä viihdy!’
Pärnu Beach & Golf Resort
’Golfkentän on suunnitellut tunnettu ruotsalainen golfarkkitehti Björn Eriksson. Hän on suunnitellut kymmeniä golfkenttiä useisiin Euroopan maihin. Eriksson luonnehtii golfkenttää: ’Golfkentän alueen luonto on todella ainutlaatuinen ja kaunis: se on mielenkiintoinen yhdistelmä merenrantaa, hiekkadyynejä ja vanhaa metsää. Noin puolet väylistä kulkee metsäalueella ja puolet pitkin merenrantaa. Alueen puusto koostuu pääasiassa korkeista männyistä, mutta sieltä löytyy myös tammea sekä kastanjaa. Kenttäalueen maaperä on kokonaisuudessaan hiekkaa ja sen läpi virtaa puroja. Se on ehdottomasti yksi parhaista alueista, johon olen golfkenttää suunnitellut. Juuri tällaiselle alueelle golfkenttiä pitäisi rakentaa.’
Muuramessa, Jyväskylän kupeessa on mukava 9-reikäinen ( rakennetaan jo 18-reikäiseksi) kenttä, joka on kokonaan luonnon hiekkapohjalla.
Taitaapa olla itseasiassa Lassi-Pekan suunnittelema. Pelasin kesällä – layout oli oikein hyvä. Suosittelen…
Vaikkei olekaan kokemusta kenttien suunittelusta niin muutamia huomioita olen pelaajana tehnyt.
Varmasti osan vedestä saa pois väyliltä ilman salaojitusta, kallistuksilla. Toisaalta on hienoa että onnistuneen lyönnin jälkeen pallo on hyvässä paikassa jatkolyöntiä ajatellen. Ei ole kiva pelata väylillä jotka on rakennettu sivurinteisiin, joista hyvänkin lyönin jälkeen saa etsiä palloaan reunaraffista.
Toinen suomalaisten suunnittelijoiden perisynti on sokkoväylät. Ja kun sinne kummun taakse yleensä sijoitetaan lampia, ojia yms. niin on mahdoton sanoa ilman forecaddietä minne ja mistä kohtaa pallo meni esteeseen. Pelaaminen kestää ja kestää kun ryhmä toisensa jälkeen etsii pallojaan.
Toivottavasti luonnonmukainen suunnittelu ei tarkoita tällaisten väylin lisäämistä.
Itse arvostan hyvin suunniteltuja kenttiä, on ne sitten luonnonmaukaisia tai ei. Tällaisia ovat esim. nostetut greenit, hyvin näkyvät bunkkerit, korotetut tiiauspaikat jne. Väylissä ja greeneissä pitäisi olla vaihtelua, erilaisuutta yms. Sokkoväyliä ei tarvita yhtään, vaan lyöntipaikalle pitäisi aina näkyä pallon oletettu laskeutumispaikka.
Esteet tulisi sijoittaa siten että ne rankaisee huonosta lyönnistä, mutta riskinottokin on mahdollista ja se onnistuessaan palkitaan. Luonto ei aina osaa sijoitella esteitä pelaajan kannalta oikeisiin paikkoihin vaan jotain jää suunnittelijallekin.
Tämänä lisäksi hyvät routimista ja kulutusta kestävät kasvualustat, helppo hoidettavuus lyhyet siirtymät ja hyvät maisemat ovat palaajien mieleen. Niin, ja tietenkin kunnolliset harjoittelualueet ja klubitilat.
Eikä saa maksaa paljoa..
Kriittistä ajattelua löytyi myös Golflehden Baarimestarin kirjoituksesta. Olen samaa mieltä – ’mersukenttien’ buumi on mielestäni golfin kannalta huono juttu.
Avarilla, manikyyrin läpikäyneillä, asfaltoiduilla yms. kentillä on kyllä ihan kiva pelata, mutta toista se on käyskennellä luonnon seassa kulkevilla väylillä, vaikka niillä olisikin omat epäreilut kumpareensa. Kentän henki on aivan erilainen – monilla uusilla kentillä sellaista ei edes ole.
Luonnonmukaisuus tarkoittaa mielestäni sitä, että maapohjan muotoja ei turhaan muuteta. Esim. Kytäjä mainosti kotisivuillaan, että kenttiä rakennettaessa on siirretty n. 1.000.000 kuutiota maata. Kyllähän tuollaisella määrällä saadaan kustannuksia aikaan.
Väylät, jotta pintakuivatus toimisi, on rakennettava n. 1-2 prosentin kallistuksiin. eivät ne niin mäkiset ole. Sitten on suunnittelijan tehtävä suunnitella kallistukset niin, että ne alimmat kohdat eivät ole pelialueella.
Jylan mielipiteestä poiketen on sanottava kyllä, että kun väylällä on muotoja niin golf on paljon mielenkiintoisempaa kuin aivan tasaiselta väylältä. Kun väylä on tasainen, niin jokainen lie on samanlainen eikä muuta tarvitse on toteuttaa se samanlainen lyönti(no se ei meikäläiseltä aina onnistu). Kun väylällä on pieniä kumpuja ja kallistuksia, joutuu ennen jokaista lyöntiä ottamaan ne huomioon. Lisää huomattavasti mielenkiintoa.
Yksi idea golfkenttien alustaksi, joka kuivaisi hyvin, ovat vanhat hiekkakuopat. Muuramekin on rakennettu sellaiseen. Ongelma on tietysti, että normaalisti niissä on suuri osa hiekasta jo ajettu pois ja kaikki luonnolliset muodot on hävitetty.
Jos joku vaan saa hoidettua käyttöön Tammisaaresta Hankoon päin olevaa Lappohjan aluetta, niin maastoltaan Suomen paras alue on käytössä! Sijaitsee Koverharin tehtaasta hieman itään.
Niille, jotka ovat kiinnostuneet golfkenttäarkkitehtuurista suosittelen golfclubatlasta!!!
Lue lisää: Golfclubatlas
Samaa mieltä kun vanurmi alkuosassaan viestiä (en ota kantaa Turun seutuun noin yleensäkkään).
Luonnonmukainen tarkoittaa myöskin Alistair MacKenzien mukaan teko sellaista. Ts. keinotekoisesti tehty kenttä, joka näytää luonnon muovaamalta. Esim. tuulen ’tekemät’ harjanteet väylällä jne. Jos Suomessa kenttää rakentaessa tielle osuu iso kivi se räjäytetään. MacKenzien oppien mukaan on halvempaa rakentaa paikalle kumpare, joka tuo lay-outtiin vaihtelevuutta.
En ole Kytäjälle ehtinyt, mutta toivottavasti kenttä ei ole tyypillinen jenkki-kiitorata. Minua ainakin tylsistyttää, jos jokainen väylälyönti lähtee samanlaisesta paikasta (tasaiselta).
Suosittelen kaikkia tutustumaan Alistair MacKenzien opukseen Spirit of StAndrews. Laittoi ainakin minut ajattelemaan uudella tavalla kenttäarkkitehtuurista, pelaamisesta ja varsinkin kenttätoimikunnista.
NimetönMielenkiintoinen keskusteluketju. Pääosa Suomen kentistä taitaa olla ainakin osittain peltokenttiä. Väylien kuivuminen toimii toisaalla huonommin (savialueet) ja toisalla paremmin (moreenialueet).
Keskusteluketjussa ehdotettiin golfkenttien rakentamista hiekkakuoppiin. Idea on hyvä, jollei vanha kuoppa ole pohjavesialueella. Pohjavesialueiden suojaaminen aiheuttaa todennäköisesti lisäkustannuksia kenttien rakentamiseen.
Maankäytön kannalta kentät tulisi rakentaa alueille, joiden hyödyntäminen rakentamiseen on muutoin kallista ja säästää mahdollisuuksien mukaan nykyiset harju- ja pohjavesialueet. Esim. pääkaupunkiseudulla uudet kentät tulisi sijoittaa alueille, esim. omakotitalon ja infran rakentaminen on kallista (pitkät paalut ym.) Tälläisiltä alueilta kenttien tarvitsema vesi löytyy yleensä myös lähistöltä. Pehmeä maaperä aiheuttaa toki ongelmia, koska täyttömaa tulee painumaan. Hyvin suunniteltuna painumat kuitenkin pystytään hallitsemaan ja kenttä pysyy pelattavassa kunnossa. Viheriöt ja tiiauspaikat jouduttanee kuitenkin vahvistamaan. Kenttien salaoja tarve riippuu mielestäni aivan kentästä ja sen maaperästä.
Huippuedullisia kenttiä ei Helsingin seudulle voida rakentaa johtuen maaperästä sekä maan hinnasta. Kun halvalla ei voida tehdä, niin tehdään sitten kalliilla hienoa ja täten lisätään kentän kiinnostavuutta. Etelä-Suomen savialueiden ulkopuolelta löytyy maaperältään sopia paikkoja vaikka kuinka paljon. Ei muuta kuin mökkiä hankkimaan kehäkolmosen ulkopuolelta tai muuttamaan ’maalle’.
NimetönUusi kenttähanke tarvitsee tänä päivänä jonkinasteisen ympäristövaikutusten arvioinnin ja toimenpideluvan.Hiekka-ja sorakankaat ja myös vanhat sora-alueet ovat tänä päivänä vedenottamojen pohjavesialuita suurilta osin.Näin myös Lohjanharjun alueet.Golfkentillä käytetään paljon erilaisia myrkkyjä härmän ,homeen ja rikkakasvien torjuntaan.Lupa on vaikea saada ja suojausehdot ovat tiukat.Voi tulla kalliiksi,vikka luvan saisikin.Siilinjärvi oa tässä mielessä hyvä esimerkki.Hiekkapohjainen kenttä tarvitsee myös kalliimman kastelujärjestelmän ja lähettyvillä tulisi olla suurehko järvi.Pinestä joesta tai lammesta ei lupaa heru näin suurien vesimäärien ottamiseen.
Esitetyt ajatukset ovat kaikki hyviä.
Keskeinen ongelma on pääkaupunkiseutu, jonne niitä edullisia kenttiä eniten tarvittaisiin. Ja täällä hiekkakankaita, joille golfkenttä voitaisiin edullisesti rakentaa, ei juuri löydy. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella taas tuskin kukaan mihinkään toivottomaan maastoon kenttää edes alkaa rakentamaankaan.
Ihan hyvä keskustelun aihe, mutta keskustelua ei kovin paljoa syntynyt. Yllämainitut faktat luoteltiin jne. mutta samaan hengenvetoon LP ylisti Pohjois-Amerikkalaista kenttäsuunnittelua ja toisaalta halusi tehdä edullisia kenttiä Suomeen, koska sellaisia tarvitaan että saadaan mukavat aloituspaikat ihmisille ja sitten voi upgradata. Hyvin sekavaa silli salaattia, jossa ei pysynyt perässä mitä haluttiin sanoa tai mitä oikein ajateltiin.
Millainen ja minkä hintainen sellainen edullinen ’aloitusgolfkenttä’ sitten on? Sellaistahan on peräänkuulutettu jo vuosia.
LP kehui Nodikan Freamia vaikuttavaksi mutta miksi se on hänen suosikkinsa jäi hieman epäselväksi ja oikeastaan minkä vuoden Fream. Vaikuttava se kyllä on, mutta niin paljon kun siihenkin kenttään on koskettu vuosien aikana ei se kovin onnistunut kait ole ollut.
Miksi muuten on niin suuri ongelma, että kenttiä muutetaan esim. pidentämällä? Bunkkerin lisääminen oikeaan paikkaan tai väylän kaventaminen yhdessä raffin pidentämisellä ajanee saman asian. Jälkimmäinen voidaan tehdä hyvin niin että asiat tehdään niin, ettei ne haittaa klubipelaajia. Lisäksi kentät pelaavat hyvin erilaisina säästä riippuen. Kun greenit ovat kovahkot ja nopeat ei sinne voi heitellä tikkaa ja käydä laittamassa niitä 20 cm birkkuja säkkiin.
Teemulla on kykyä, foorumi, lähetysaikaa ja kontaktit saada aikaan erilaisia keskustelu suomigolfin ilmiöiden ja ihmisten ympärillä. Vaadi kuitenkin perustelut mielipiteille ja ajatuksille vaikkapa hieman provosoimalla.
PS. Mitä muuten on Suomalainen links??
PPS. Piltz studioon.
Suomesta hiekkapohjainen kenttä löytyy Porista, sillä Yyterissä ei liene muuta olekaan kuin hiekkaa.
On tietyllä tavalla jopa Links-kenttä.
EI kastu, vaikka vettä tulisi biljoona litraa.
En erittäin miellyttävä pelata, vaikkakin vihriöt ovat lähes aina surkeassa kunnossa. MISTÄHÄN johtuu.
Reijo Louhimo suunnitteli aikanaan kentän ympäristöönsä, eikä maansiirtotöitä ole liiemmin tehty.
AIVAN LOISTAVA kokonaisuus, vielä kun ne viheriöt saataisiin kuntoon.
Käykää kokeilemassa.
Ja huomatkaa, että mitä parempi ja suorempi lyönti, sitä helpompi siellä on pelata
..palkita siten että pelaaja saa jatkolyöntiin etua.
Tämä oli ajatuksena sille että pelaajan pitäisi nähdä kentällä paikka johon lyöntiään kohdistaa. Jos siinä onnistuu, on väärin suunniteltu kenttä jos joutuu jatkamaan peliään jostain vinosta rinteestä.
Toisaalta taas jos pallo ei suvaitse lentää juuri kohteeseen vaan esim. 50 metriä sivuun, on oikein että joutuu lyömään jatkolyönnin huonommasta paikasta.
Nämä niinkuin yleisesti ottaen.
Itse pidän juuri Kytäjän uutta kenttää tässä mielessä erittäin hienosti toteutettuna. Samaa sopii odottaa myös toiselta sinne valmistuvalta kentältä.
Vanhoille pelloille saa rakennettua luonnonmukaisia kenttiä edullisesti. Tästä voisi olla hyvänä esimerkkinä vaikkapa Vihdin kenttä. Siellä ei ole tarvinnut paljon massoja siirrellä. Myös tuo edellä mainittu Yyterin kenttä on ihan asiallinen toteutus. Ja onhan näitä muitakin, Salon kenttä, Halikon Wiurila, Meri-Teijo jne.. Kyllä näillä pelaa ihan mielellään, vaikkei ne olekaan mitään champion-kenttiä. Onhan niissä puutteitakin, mutta mitäpä siitä.
Hyviä esimerkkejä kyseenalaisesta (huonosta) suunnittelusta on esim. Vammalan Lakeside. Siellä ensimmäiset 7-reikää ovat erinomaisia peltokentän väyliä. Loput rei’istä (lähes kaikki) ovat surkeita sokkoväyliä, minkä lisäksi aika monella väylällä hyväkin lyönti valuu jonnekin näkemättömään rinteeseen/raffiin. Onneksi tänne ollaan rakentamassa uutta 18-väylää. Eikä silti, pelaan mielelläni myös Vammalassa, oma viehätyksensä ja arpomisensa on tässäkin.
NimetönTaisipa lukea ihan toimintakertomuksessa, että muuten niin hienon River Golfin greenien edustat pitää repiä auki ja rakentaa uudelleen suomalaisen golfkenttä-arkkitehtuurin jäljiltä. Nyt joka toisen viheriön edusta on kuivallakin kelillä mutavelliä – sen sijaan että pienellä, harjanteen muotoisella kallistuksella vesi ohjattaisiin pois.
Ehkä tämäntyyppisiä asioita L-P. Tilander tarkoitti kun sanoi, että kentillämme tehtyjä virheitä korjataan vielä vuosikausia.
Kiitos jo tästä vaiheesta. Keskustelua on jatekettava.
Mielestäni suomalainen LIDL- kolohvikenttä on ei ole Ere Kokkosen Lakisto . Se on syntymätön vauva kuten alle 4 parin
lyönti , toki silläkin on nimi ’ Voehan muekku – tokkiinsa. ’
Birdie- Eagle – Albatrossi – Muekku !!!!Pitäisköhän pitää aiheesta ihan talviseminaari.
Suomalainen linksi Mitä Misää ja milloo ??
… on vähintään 18 reikäisen kentän vaatima pinta-ala. Kyllä sinne on pakko mahtua vähän tuuria mukaan. Golf ei ole koskaan ollut reilu peli, aina on tarvittu jonkin verran säkää. Paremmat tarvitsevat sitä vähemmän.
Hyvät pelaajat osaavat suunnitella lyöntinsä niin, että onnen määrä vähenee. Sen vuoksi esim. yksi sokkoväylä ei pilaa kenttää. Ei siihen kuitenkaan pitäisi pyrkiä.
Toinen asia on, että aina ei kaikkia esteitä tarvitse pelaajalle näyttää. Varsinkaan bunkkereita. Alitajuntainen tieto voi olla vielä hämäävämpää kuin selkeä silmien välittämä tieto.
Vesiesteet tulisi kuitenkin suunnitella niin, että sääntöjen vaatima varmuus pallon esteeseen menosta saataisiin aina.
Huono esimerkki tästä on Tuusulan 10 väylä, jossa on vesieste pitkän slaissiavauksen laskeutumisalueella ja näkymättömissä.
Suomeen on rakennettu niin vähän kenttiä viimeisen 10 vuoden aikana, että pakollakin täältä on osaamista kadonnut.
Buumin aikana 1980-luvun lopussa ja 90-luvun alussa taas rakennettiin niin paljon, että se ei voinut olla vaikuttamatta laatuun.
Myös korjausrakentaminen on tärkeää. Viheriöiden keskimääräinen kesto voisi olla tuollaiset 25 vuotta, jonka jälkeen ne on rakennettava uudelleen. Laitteistot pinnan alla eivät kestä sen pidempään ja ongelmia seuraa. Talihan on juuri uusinut kaikki viheriönsä ja Tuusulassa on rakennettu useita uusia viheriöitä kentän vanhimmalle osalle. Tämä on joka tapauksessa kaikilla kentillä edessä. Siinä kannattaa käyttää kenttäarkkitehtiä apuna, jotta uusista viherilöistäkin tulee mielenkiintoiset. Ja jotta käytössä olisi kunnon suunnitelmat.
-
JulkaisijaArtikkelit
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)
Esillä 16 viestiä, 1 - 16 (kaikkiaan 16)