Kun marraskuussa Belekiin lähtevä kone saapuu Antalayan kentälle, siitä puretaan matkalaukkujen lisäksi 140 golfbägiä. Lentokentällä suomalaisia odottaa seitsemän bussia. On Matti Even Draivi-matkalaisia, Svärre Klailen porukkaa, Sarfvikin seniorit, Reka Partasen vakiojoukkoa ja taitaapa mukana olla myös joitain aivan omin nokkinensa matkustavia. Turkin Belekin golfkeskus vetää vuosi vuodelta enemmän suomalaisia. Syitä on helppo luetella: suora noin neljän tunnin lento, hienot hotellit täyshoitoineen, hyväkuntoiset kentät aivan hotellien tuntumassa ja ystävälliset ihmiset. Kun golfari lähtee Belekiin, hän voi jättää ”aivot murheineen kotinarikkaan”. Golfari voi keskittyä pelaamiseen ja rentoutumiseen. Belekissä on kaikkea, mitä ihminen voi lomaltaan toivoa. Ja kun matka syömisineen, juomineen ja pelimaksuineen on jo hoidettu, lompakonkin voi sulkea hotellihuoneen kassakaappiin. 
Golfin valkoista aluetta
Belek on rakentunut kirjaimellisesti metsään, sillä vielä vuosikymmen sitten mäntypuuryteiköt hallitsivat suurinta osaa maastosta. Kun Euroopassa vallitsi 90-luvun alussa golfboomi ja sodanjälkeisen suurten ikäluokkien tsunami alkoi lähestyä eläkeikää, Turkki oli vielä golfin valkoista aluetta, maassa on vain muutama kenttä, nekin Istanbulin ympäristössä. Viimein sijoittajat ja Turkin matkailuministeriö heräsivät. Belekiin alettiin rakentaa Turkin ensimmäistä golfkeskusta. Sijainti on ihanteellinen. Antalayan lentokentältä matkaa bussilla 20-30 minuuttia, upeaa hiekkarantaa kymmenien kilometrien pituudelta, maaperä oivaa kentän rakentamiseen ja lumihuippuiset Taurus-vuoret mahtavina taustakulisseina. Tätä ennen Belek oli vain viehättävä kylä, luonnonkaunis ja vehreä alue, jonka matkailijat löysivät parikymmentä vuotta siten. Belek kuuluu maantieteellisesti Aasiaan, mutta se voidaan hyvällä syyllä laskea eurooppalaisten golfkohteiden joukkoon. Valtaosa alueen matkailijoista saapuu Euroopasta – Englannista, Saksasta, Hollannista, Ruotsista… – ja paikallisissa liikkeissä ja hotelleissa hinnat laskutetaan euroissa. Belek on ennen kaikkea golfkohde, mutta se sopii myös rauhaa ja hyviä hotelleja arvostavalle matkailijalle. 
Maailman suurin Ensimmäiset kentät valmistuivat 90-luvun puolessa välissä. Vihreiden väylien lisäksi golfareita odottivat viiden tähden hotellit omine hiekkarantoineen, uima-altaineen, saunoineen, tenniskenttineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Entisen metsikön keskelle, turkoosinsinisen Välimeren rantaan, ”Turkin Rivieraan”, nousi nopeasti vapaa-ajan paratiisi. Rakentamisen vauhtia kuvaa hyvin, että kolmessa vuodessa nousi viisi kuusi täysimittaista kenttää ja kolmella klubilla vielä bonuksena kolme yhdeksänreikäistä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Belekistä on kasvanut yksi maailman suurimmista ellei suurin yhtenäinen golfkeskittymä. Paljon puhuttu Mission Hills´kin on jäänyt kenttien määrässä jälkeen. Etelä-Kiinaan Kantonin ja Hongkongin lähistölle nousseessa golfkeskuksessa on 12 kenttää ja niillä 216 väylää. Kun tämä vuosi vaihtuu, Belekissä on 14 täysimittaista 18-reiän kenttää ja neljä yhdeksänreikäistä kenttää. Väyliä on siis yhteensä 288. Lykia Links golfia lukuun ottamatta kaikki sijaitsevat vieri vieressä noin 20 minuutin ajomatkan sisällä. Hotelleita tai hotelliresorteja on 45. Mission Hills´in ja Belekin suurimpana erona on ehkä se, että Belekin kentät on rakennettu lomagolfaajille. Mission Hills´in kentät ovat suomalaisen klubipelaajan mittapuun mukaan arvioituna vaativia, yksikään niistä ei ole helppo. Belekin kentät eivät ole ylettömän vaikeita tai haastavia. Niistä löytyy jokaisen mieleen. Esimerkiksi hotelli Sirenen kentistä Pasha on lyhyehkö ja helpohko kenttä, kun taas Sultan pidempänä, ja muutenkin vaikeampana vaatii hyvään tuloksen saavuttamiseksi jo enemmän pelitaitoja. Belekin alueelle upotettua rahasummaa on vaikea arvioida, mutta sadoissa miljoonissa euroissa se liikkuu. Usko alueen tulevaisuuteen on luja, sillä uusia, toinen toistaan kunnianhimoisempia hankkeita on joko rakenteilla tai vireillä. 
Turvallisuus ensiluokkaista
Vaikka Belekissä on kenttiä huikea määrä, tulee viikon reissulla kierrettyä niistä vain muutamaa, yleensä hotellin omistamia tai niiden kanssa yhteistyössä olevia kenttää. Hotelleista suomalaisten suosiossa ovat Gloria ja Sirene. Kummallakin hotelliyhtiöllä on kaksi omaa kenttää. Suomalaisia matkustaa Belekiin pelaamaan vuosittain noin 4 000 golfaria. Viikossa ehtisi kiertää useammankin kentän, mutta suurimpana esteenä on raha. Hotellin kentällä pelaaminen on pakettihintojen vuoksi edullista. Belekissä on käynyt samoin kuin Espanjan Aurinkorannikolla: hinnat ovat koko ajan nousseet, ja suoraan kentältä ostettu ns. rackrate -pelimaksu saattaa olla sata euroa kierros, kun se matkapakettiin sisällytettynä on vain puolet siitä. Oman kokemukseni perusteella voi karkeasti todeta, että tekipä golfmatkan minne tahansa Euroopassa, se maksaa lentoineen, autoineen, asumisineen ja pelimaksuineen tuhannen euron molemmin puolin. Belekin matka lentoineen, neljän tähden hotellissa puolihoidolla ja viidellä pelikierroksella maksaa suurin piirtein tuon tuhat euroa. Puolihoito riittää golfarille aivan hyvin, sillä runsaan aamiaisen jälkeen klubilla voi kierroksen jälkeen syödä kerrosvoileivän tai jotain muuta pientä ja jättää tilaa illan runsaalle buffet-illalliselle. Valtavat buffet-pöydät notkuvat eri ruokalajien painosta. Tarjolla on kalapainotteista, italialaista, turkkilaista ja mannermaista keittiötä. Varsinkin jälkiruokapöydät ovat näyttäviä ilmestyksiä. Jokaisessa hotellissa on myös a la carte -ravintoloita, joissa saa vaihteen vuoksi vaikkapa kiinalaista ruokaa Belekin kentät Belekin kenttien arviointi ja kuvailu on äärimmäisen vaikeaa, sillä meillä golfareilla on tunnetusti omat makumieltymyksemme. Yksi asia on varma: yhtään huonoa kenttää Belekissä ei ole. Belek on kuin golfarin pitopöytä, josta voi valita omien mieltymysten mukaisen kokonaisuuden puistokentistä aina syvien poterobunkkereiden links-kenttään. Jokaisen Belekin kävijän on kuitenkin pelattava hotellin omien kenttien lisäksi yksi kierros National Golf Clubilla, joka on meidän Taliimme verrattava, Belekin vanhin kenttä ja ainoa, joka ei ole hotellien omistuksessa. Sitä paitsi se on oikeasti haastava testikenttä golfin osaamisesta. Klubitalon terassilta aukeava näkymä viimeiselle väylälle on Belekin ehdotonta huippua.. Iltaelämä keskittyy omaan hotelliin, sillä vierailu vaihteen vuoksi esimerkiksi naapurihotelliin ei onnistu. Jokaisella hotellilla on oma aitojen ympäröimä alue. Turvallisuus on ensiluokkaista, kun hotellialueiden ja golfkenttien vartijat pitävät huolen siitä, ketkä kulkevat ja missäkin. Kutsumattomia vieraita ei tarvitse pelätä. Saunomista, tanssia, karaokea, keilailua, kortinpeluuta tai drinkkilasin äärellä istumista ja turisemista. Toisaalta pelipäivän jälkeen ei ylimääräistä sähinää kovin kaipaakaan. Ja jos kaipaa, kumijalka vain alle ja sukellus Antalayan yöhön. ”Aitoa merkkitavaraa” Golfari ei yleensä juuri museoissa tai kirkoissa kiertele, mutta hyvä vaihtoehto on jättää yksi päivä vierailulle Antalayan kaupungissa. Hotellialueita lähimmät kylät ovat Belek ja Kadriye. Kummassakaan ei ole juuri mitään nähtävää ja kauppojen tarjontakin on sitä samaa joka puolelta maailmaa saatavaa krääsää, ”taatusti aitoa merkkitavaraa” tingittyyn puoleen hintaan – ja jopa alle. Golfarille halvinta aikaa Turkissa on kesä, joka on hiljaista sesonkia. Tällöin greenfeet ovat edullisimmillaan ja kentät tyhjiä. Niille, jotka haluavat ottaa taukoa Suomen suvesta, Turkki on kesällä varteenotettava vaihtoehto. Aurinko tosin voi keskipäiväsin porottaa julman kuumasti, mutta Suomen talven jälkeen ei hellettä golfarille koskaan ole liikaa. Kalleimmillaan greenfeet ovat sesongin huippuaikoina, joihin kuuluvat kevät, alkusyksy ja joulunaika. Tällöin kentät saattavat olla tukossa ja hyviä tiiausaikoja voi olla hankala saada. Valmiiksi järjestetyillä golflomilla ei matkailijan kuitenkaan tarvitse lähtöajoista huolehtia, sillä ne varataan reilusti etukäteen. Vaikka etsimällä etsisi Belekistä huonoja puolia, vain pienissä asioissa löytyy parannettavaa. Belekin kentillä on alusta lähtien opittu laskuttamaan golfmatkailijaa perieurooppalaiseen tyyliin. Poletit ovat kolme euroa kappale, kärryvuokra viisi euroa tai enemmän. Ilmaiseksi saa vain hymyn ja hyvää palvelua. Joskus syksyllä tiiausaika on annettu niin myöhäiseksi, että golfaaja ei ehdi ennen pimeän tuloa pelata kierrostaan. Tästä ei saa klubilla kuin olankohautuksen. Draivin edellisellä reissulla satoi yhtenä päivänä niin paljon, että monet joutuivat keskeyttämään kierroksen, mutta klubi palautti matkatoimiston kautta greenfeet takaisin. ”Se oli palvelua, tämän vuoksi lähdin Belekiin uudelleen”, eräs golfari totesi. Teksti Jouni Flinkkilä Kuvat Hannu Lindroos ja Kaya Eagles Golf Club Juttu lyhennetty Golf Digest 1/08 -lehdessä julkaistusta artikkelista.
