Bryson DeChambeauta ei suurella todennäköisyydellä nähdä seuraavassa major-turnauksessa.
Bryson DeChambeaun leiristä kantautui viikon keskivaiheilla tieto, että pelaajan vasen käsi joudutaan leikkaamaan. Tämän taustalla on helmikuussa tullut vamma, joka piti hänet talvella yli kuukauden ajan poissa turnauksista.
DeChambeau huomasi vaivan pelatessaan pöytätennistä Saudi International -turnauksen yhteydessä. Syyksi ilmeni hakaluusta löydetty murtuma. DeChambeau vetäytyi lopulta Asian Tourin ohjelmaan kuuluvasta kilpailusta. Leikkaus tehdään myöhemmin tällä viikolla.
”Odotamme sujuvaa toipumis- ja kuntoutusprosessia. Bryson palaa kentille heti, kun siihen lupa annetaan”, pelaajan manageri Brett Falkoff sanoi.
DeChambeau palasi Saudi-Arabian kisan jälkeen turnausten pariin maaliskuun lopussa pelatussa WGC-Match Playssä, jossa hän jäi alkulohkovaiheeseen. Valero Texas Openissa ja viime viikonvaihteessa käydyssä Masters Tournamentissa hän karsiutui.
Augustassa DeChambeau kertoi pystyneensä lyömään palloa noin 80 prosentin teholla. Hän totesi, että leikkaus oli ainoa vaihtoehto.
”En voi tehdä nopeustreenejä, enkä harjoitella tuntikausia yhteen menoon, kuten tapanani on”, sanoi DeChambeau, jolla on todettu myös pieni rustoreunuksen repeämä lonkassa.
Arvion mukaan leikkauksen toipumisaika on vähintään kaksi kuukautta, mikä tarkoittanee sitä, että DeChambeauta ei nähdä PGA Championshipissä. Kesäkuun U.S. Open on sitä vastoin todennäköisempi riippuen miten leikkaus onnistuu. DeChambeau voitti U.S. Openin vuonna 2020.
Viime kesänä maailmanlistalla top-viitosessa ollut DeChambeau rankattiin listan tuoreimmassa päivityksessä sijalle 19.
Jotain tuttua
Vaikka vamman alkuperää ei voi yksiselitteisesti osoittaa, lienee DeChambeaun kuormittavalla fyysisellä treenaamisella ja voimanhankinnalla jotain osuutta asiaan yhdistettynä kovaan ja pyyteettömään lajiharjoitteluun.
Maailman parhaiden pituuslyöjien nopeudella palloa lyövän pelaajan tilanteessa on jotain tuttua menneiltä vuosilta, siitäkin huolimatta, että tapaukset eivät ole samankaltaisia. Kun Tiger Woods toi atleettisen voimanhankinnan ja ”sporttisemman” pallonlyönnin tutuksi vuosituhannen taitteessa moninkertainen major-voittaja Gary Player sanoi, että hänen selkänsä ei tule kestämään tuottamaansa kuormitusta yli kolmekymppiseksi ilman ongelmia.
Player oli oikeassa.
Rory McIlroy oli seuraava tähtipelaaja, joka muutti lujalla fyysisellä treenaamisella olemuksensa muskelimieheksi. Vaivoja tuli pohjoisirlantilaisellekin, eikä hänen svinginsä totellut samalla tavalla uudistunutta kroppaa. Mcllroy oli langeta ansaan uudelleen ihannoituaan DeChambeaun hurjia avauksia ja halutessaan päästä samanlaisille lyöntimitoille.
Maailmalistan entisen ykkösen lyönti ja peli sekosi revityksestä, ja hän palasi tutulle polulle.
Kova, kuormittava fyysinen harjoittelu on osoittautunut sopivan rajalliselle määrälle huippupelaajia, jotka hekin ovat lähes järjestään joutuneet toteamaan kantapään kautta menneensä liian pitkälle. Voimalla on käyttöä golfisssakin, mutta fyysisen harjoittelun tärkein tehtävä golfissa on sittenkin mahdollistaa vaativan lajiharjoittelun toteutuminen ja jaksaminen, joka on huippupelaajilla muun muassa jatkuvan matkustamisen vuoksi koetuksella.
Golf tulee evoluutiossa muita lajeja jäljessä. Muun muassa tenniksessä, jalkapallossa ja jenkkifutiksessa huippujen keskipaino on viimevuosina laskenut, mikä kertoo siitä, että voimaharjoittelussa on keskitytty ominaisuuksien kehittämiseen ilman, että lihasmassan määrä kasvaa merkittävästi. Samalla lajin kannalta liiallisesta lihasmassasta johtuvasta kuormituksesta aiheutuvat jalkavammat ovat vähentyneet.