Viikon statistiikat, Euroopan Tour - Golfpiste.com

27.9.–4.10. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[10][18]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Viikon statistiikat, Euroopan Tour

Padraig Harrington osaa upottaa putteja ja taitaapa siinä samalla pärjätäkin. © Getty Images

Olemme ajoittain näissä jutuissa tutkailleet US PGA Tourin tilastoja. Tällä kertaa uppoudutaan Euroopan Tourin tilastoihin ja tehdään katsaus kaikkiin tilastoitaviin kategorioihin. Jotta saataisiin selville mikä loppujen lopuksi on tärkeää menestyksen kannalta, tarkastelemme rahalistan ykkösen ja kakkosen, Retief Goosenin ja Padraig Harringtonin sijoituksia eri kategorioissa. Lisäksi katsotaan ketkä kolme ovat kärjessä kussakin kategoriassa ja mitä tämä ehkä meille kertoo. Pelaajan perässä suluissa oleva luku kertoo sijoituksen tämän vuoden rahalistalla. Kierroskeskiarvo: 1. Harrington 69,23 2. Goosen 69,32 3. Sergio Garcia (27.) 69,53 Kärjessä ei todellakaan yllätysnimiä, mutta ei pitäisikään olla! Jos lyöt harvoin, menestyt. Tämä on muuten ainoa tilasto jossa on mukana suomalaisnimi. Mikko Ilonen löytyy sijalta 71. hyvällä keskiarvolla 71,27. Kyllä Mikko kuuluu ET:lle… Avaustarkkuus (Driving Accuracy) 1. Peter O’Malley (17.) 83,7% 2. Richard Green (49.) 81,9% 3. John Bickerton (46.) 77,1% 104. Goosen 62,7% 110. Harrington 62,2% Avauksen tarkkuudella ei näyttäisi olevan kovin suurta merkitystä, Goosenin ja Harringtonin sijoitukset ovat niin huonot, mutta toisaalta prosentit kohtuulliset. Tarkat avaukset eivät vielä takaa mitään. Listan viimeinen on muuten Seve Ballesteros, joka osuu väyliin vain 42,1%:n tarkkuudella. Mehän kaikki tiedämme Seven huonot pelit, eli toisaalta kyllä väyliin olisi hyvä osua edes kohtuullisesti… Avauksen pituus (Driving Distance) pituudet keskiarvoja 1. Angel Cabrera (11.) 303,5 jaardia (n. 273m) 2. Ricardo Gonzalez (25.) 303,3 jaardia (n. 273m) 3. Emanuele Canonica (132.) 298,8 jaardia (n. 269m) 19. Goosen 291,0 jaardia (n. 262m) 44. Harrington 285,5 jaardia (n. 257m) ”Metsät on täynnä pitkiä draivaajia”, sanoo vanha sanonta. Avauksen pituuskaan ei vielä ratkaise mitään, mutta sekä Goosen että Harrington ovat keskivertoa pidempiä draivaajia. Pitkä avaus jättää vain lyhyemmän raudan greenille. ”Lyön mieluummin wedgeä raffista, kuin rauta4:sta väylältä”, on John Dalykin joskus sanonut… Onhan siinä perää. GIR, Green hits In Regulation (Kuinka hyvin pelaaja osuu greeneihin. Ns. ”GIR” syntyy kun pelaaja osuu ensimmäisellä lyönnillä viheriöön par3 -väylällä, toisella par4 -väylällä ja kolmannella par5 -väylällä, toisin sanoen pelaa väylän kuten se on suunniteltu pelattavan.) 1. Harrington 77,1% 1. Garcia (27.) 77,1% 1. Greg Owen (32.) 77,1% 4. Goosen 76,5% Viheriöihin pitää siis osua, muuten ei birkkuja synny! Lähestymispelillä on selkeä yhteys menestykseen. Rautalyönnit kunniaan… Putit per GIR (Putts per GIR) (Kuinka monta puttia pelaaja käyttää osuttuaan viheriöön ns. ”GIR”:n jälkeen?) 1. Harrington 1,723 2. Michael Campbell (12.) 1,731 2. Thomas Björn (7.) 1,731 4. Goosen 1,738 No niin, tulihan se sieltä. ”Drive for show, but putt for dough”, taas vanha sananlasku. ”Draivaa shown vuoksi, mutta puttaa rahan vuoksi” olisi kai jonkinasteinen käännös. Puttipelin merkitys ei ole ainakaan vähentynyt viime vuosina, päinvastoin. Uudet välineet auttavat pelaajia lyömään avauksiaan pidemmälle ja tarkemmin, jolloin päästään lähestymään lyhyemmillä mailoilla ja osutaan viheriöön paremmin. Seuraus -> upota niitä putteja, idiootti…! Putit per kierros Puttien keskimääräinen lukumäärä kierroksella. 1. Seve Ballesteros (204.) 27,9 2. Pierre Fulke (23.) 28,1 3. Thomas Björn (7.) 28,2 58 Harrington 29,3 95. Goosen 29,7 Seve on poikkeus. Mies ei osu greeneihinkään, joten lähipelin ”seivejä” on pakko tulla, toisin sanoen yhden putin viheriöitä. Fulke tiedetään hyväksi puttaajaksi, samoin Björn. Björn osaa vielä lyödäkin, Fulke ei… Goosen on yllättävän alhaalla tässä tilastossa. Ehkä tässä oli se ratkaiseva ero Harringtoniin kierroskeskiarvokisassa…? Hiekka pelastukset (Sand saves) Kuinka usein pelaaja pääsee greenibunkkerista kahdella lyönnillä reikään, eli bunkkerilyönti + putti. 1. Jean Van de Velde (107.) 85,2% 2. Tony Johnstone (69.) 81,6% 3. Bernhard Langer (6.) 78,9% 10. Harrington 71,1% 122. Goosen 50,0% Ei selkeää yhteyttä menestykseen. Loppujen lopuksi bunkkerissa ollaan aika harvoin (vaikka itsestä kyllä tuntuu päinvastaiselta…). Van de Velden prosentti on huima! Jos Jean laitettaisiin bunkkeriin 10 pallon kanssa, tekisi hän ns. ”up’n’downin” lähes 9 kertaa kymmenestä! Goosen on yllättävän huono tässä tilastossa, ehkä se ero syntyikin bunkkerissa! Summa summarum Mikä on siis päätelmämme? Tässä lyhyesti erittäin tieteelliset johtopäätelmät: 1. Puttaa mielellään reikään. 2. Lyö mieluummin draivia pitkälle kuin suoraan. 3. Osu viheriöihin ainakin silloin, kun pääset käyttämään a) lyhyttä mailaa b)lyhyttä ruohoalustaa. 4. Ja jos kerran osut viheriöön, lyö se pallo samantien lähelle reikää ja upota se *#$:n putti! 5. Älä harjoittele bunkkerilyöntiä. Miksikö? Ensinnäkin siksi, että se ei tuo sinulle menestystä ja toisekseen siksi, että ethän sinä enää joudu bunkkeriin, koska lyöt koko ajan greenille! Että näin. Hyviä puttailuhetkiä!

Euroopan Tourin statistiikat

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje