Iloiset asiat ensin. Golfarien määrä on kasvanut, kenttiä tuli kaudella taas muutama lisää ja uusi komeita on rakenteilla sekä suunnittelijoiden pöydällä. Golfosakeyhtiöillä menee hyvin ja kentillä on päinvastaisista väitteistä huolimatta vielä paljon tilaa. Mitalin kääntöpuoli? VIeraspelaaminen on kääntynyt laskuun, Suomessa kenttien käyttöaste on turhan alhainen, kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa. Useimmilla kentillä hidas pelaaminen koetaan ongelmaksi, harjoitusalueet eivät kuitenkaan vedä, rangepallojen hinnat ovat nousseet viimeisten vuosien aikana lähes pilviin. Lajin aloittamisesta kiinnostuneita on tutkimusten mukaan edelleen kymmeniätuhansia, investointihalukkuus golfosakkeisiin, varsinkin kalliimpiin on ollut pitkään lähes nollassa. Golfarien määrän kasvu on tasoittunut, jo kolmannen kerran peräkkäin kasvuprosentti putosi ollen nyt 6,3 %. Hyvä luku toki sekin, mutta ei suinkaan odotettu, kentillä mitatut tapahtumat kertovat vieläkin enemmän kehityssuunnista. Pelikierrosten määrässä on varsin useilla kentillä laskua, osalla toki nousuakin, mutta kierrosten kokonaismäärä jäänee yllättäen jälkeen kaudesta 2002. Ilmiö ei rajoitu pelkästään Suomeen, USA:ssa pelikierrosten määrä laski edellisvuodesta 15 miljoonaa, toistasataa yksityisen pitämää, enimmäkseen pay&play kenttää ajautui konkurssiin. Ruotsin arvostetuimpiin kuuluvalla Kungsängenin kentällä Tukholman kupeessa oli myös huomattavasti edellisvuotta väljempää, ilmiö oli yleinen naapurimaassa nimenomaan yritystilaisuuksien määrän suhteen. -Ruotsissa katsotaan tällä hetkellä hyvin tarkkaan yritysmaailmassa sitä missä vieraita kestitään, golfilla on edelleen valitettavasti luksuslajin leimaa , valitteli kauden päättyessä Kungsängenin markkinointijohtaja Folke Nyberg. Vieraspelaaminen on kokonaismäärässä Suomesssa laskenut, selkeästi myös kenttien rangetulot. Nämä faktat ilmenevät FGMA:n vuosittain teettämästä tutkimuksesta johon kuluvalla kaudella osallitui yl 50 kenttää. Kentänjohtajien puheenjohtajana jatkavalla Jaakko Tuomisella ei ole yhtä pätevää syytä pelikierrosten määrän taittumiseen. -Arvelen kuitenkin niin, että se perusjengi joka on pelannut jo vuosia on tullut valikoivammaksi, ei tarvitse enää pelata useita kertoja viikossa, säällä ja seuralla on suuri merkitys, Tuominen miettii. Olemassaolevilla golfyhtiöillä kulkee hyvin, tulot ja menot ovat hyvässä tasapainossa, tulobudjetista suurimman osan muodostavat vastikkeet jotka tipahtavat tilille kuin manulle illallinen. -Toki ihmiset pitävät kiinteästä omaisuudestaan hyvää huolta, siksi vastikkeiden perinnässä ei ongelmia ole. Greenfee-ja rangetuotot ovat selvästi vähentyneet, se on selvästi luettavissa yhteenvedostamme. Greenfeehinnat nousivat vuosituhannen taitteessa kolmen vuoden jaksossa Golfpisteen tekemän tutkimuksen perusteella 50 % (arkihinnat) . Vieraspelaajat painettiin aikalailla kyykkyyn, nyt suunta on taas toinen ja monihinnoittelu greenfeemaksuihin on kehittymässä. -Yleisin tapa on selkeästi jäsenten vieraiden erikoishinnoittelu, se on yksinkertainen kädenojennus osakkaille ja jäsenille. Seuraava askel ovat huokeammat hinnat niinä aikoina joina kentillä tutkitusti on tilaa, tässä on paljon työsarkaa ja mahdollisuuksia, Tuominen tietää. Kuluneella kaudella greenfeehinnat arkisin olivat Suomessa keskimäärin 35-( 18 reikäiset) 40 euroa (27 reikäiset ja suuremmat kentät), pääkaupunkiseudulla toki tämän tason yläpuolella. -Vain harva kenttä suunnittelee greenfeehinnan nostoa, nykyisellä tasolla jatkettaneen, kuluttajan eduksi tulee lisää erikoishintoja, Tuominen ennustaa. Tuominen siirtyy helmikuun alusta Master Golfin johtoon toimittuaan aiemmin Vuosaaressa sekä Ringsidessa. -Golfkentät tulevat entistä selkeämmin profiloitumaan, meillä on joitakin kenttiä jotka haluavat olla melkoisen ”privaattipohjalla”, lähinnä omille osakkaille, kallis greenfee pitää vieraspelaamisen alhaisella tasolla. -Toinen ääripää ovat sitten hieman syrjäisemmät kentät joille mahtuu omien lisäksi paljonkin vieraita ja hinnoittelu on sen mukaista. -Par-kolme kenttiä, pitch&putt tyyliin maahamme tarvittaisiin, aloituskynnys on suurelle osalle liian korkealla, Tuominen harmittelee.
Rangetuottojen lasku on hämmentävää ja valitettavaa. Kylmä tosiasia on se, että harjoituspallojen hintoja on viimeisten vuosien aikana hinattu hämmästyttävää tahtia ylöspäin, itseään kehittävää harjoittelijaa lypsetään kohtuuttomasti Euroon siirtyminen nosti hintatasoa entisestään, säännöllisesti harjoittelevalla kuluu palloihin kohtuuton summa, tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa sopivassa kulmassa. Tuotot harjoitusalueilta ovat kääntyneet laskuun, näin ei tarvitsisi olla, kuluttajaa motivoivampaa hinnoittelua tarvittaisiin kipeästi. Kytäjällä ja Kulloossa harjoittelu sisältyy osakkeeseen ja greenfeemaksuun, vastaavien pakettien toivoisi yleistyvän, pelkästään kentällä möyrien eivät esitykset yleensä parane…
Osakkaat haluavat korkeaa tasoa ja tilaa pelaamiselle
Golfkenttien osakkaat haluavat entistä selkeämmin oman kenttänsä olevan hyvässä kunnossa, toinen arvostuksen aihe on väljyys, pelimahdollisuudet prime-aikoina. -Nämä uudet komeat kenttähankkeet luovat standardeja jollaisiin ei Suomessa ole aiemmin totuttu. Tämä aiheuttaa paineita varsinkin kentänhoidolle jonka kustannukset eivät kuitenkaan saisi jäsenistön käsityksen mukaan nousta, Tuominen tietää yleistyvän ongelman. Uusien osakkeiden laiskaan liikkumiseen Tuominen arvelee syyksi yleistä taloudellista tilannetta, golfosaketta ei nähdä sijoituskohteena. -Muutaman vuoden kuluttua 70% pelaajista on seniori-ikäisiä, se on selkeä kehityssuunta. Parhaassa aktiivi-iässä olevat perheet makselevat asuntolainoja, velanotto golfosakkeeseen ei ole päällimmäisenä ajatuksissa. Osakkeiden kysyntää hillitsee tietoisuus siitä, että nykyisilläkin kentillä on rutkasti tilaa jos on mahdollisuus pelata ruuhkanhuippujen ulkopuolella, päivisin, iltaruuhkan jälkeen tai viikonloppuna illemmalla. 10-20.000 hintaisia osakkeita on tarjolla pelottavan paljon, tähän kategoriaan mahtuvat ainakin Kytäjä, Kulloo, Vananjan Linna, Talma ja Hirsala. Arvopapereita pelkästään näiden kautta on myytävänä yli 2000 kappaletta, lukuun on laskettava näiden ja monien muiden jälkimarkkinoilla kaupattavat osakkeet. Masterin osakkeen hinta annissa on peräti 41.000, Sarfvikissa on viimeksi tehty kauppaa noin 70.000 euron hintaan
Nykyisillä, kentillä, kasvun varaa
Osakkeiden kysyntää hillitsee tietoisuus siitä, että nykyisilläkin kentillä on rutkasti tilaa jos on mahdollisuus pelata ruuhkanhuippujen ulkopuolella, päivisin, iltaruuhkan jälkeen tai viikonloppuna illemmalla. Allekirjoittaneelle on muodostunut lähes päähänpinttymäksi, myönnän sen avoimesti, kysymys siitä, miksi pääkaupunkiseudullakin kentät ovat ruuhka-aikojen ulkopuolella usein lähes tyhjillään? Hyväksyttävää vastausta en ole onnistunut saamaan. Aiemman kotiseurani Talin jäsenkunta on keskimäärin varttuneempaa ja Tuomista yleisesti lainatakseni, ”suurin intohimo pelaamiseen jo takanapäin”. Aktiivijäseniä on lähes tuhat, kierrosmäärä mukaanlukien vieraat ja kilpailut oli kaudella 2003 järkyttävän alhainen, vain 22.251. Kyseessä ei ole mikään poikkeuksellinen kausi (vrt. viheriöremontti) pelaajamäärät ovat olleet samaa luokkaa jo vuosia. Kierrosmäärän kasvattaminen esimerksiksi 30 prosentilla olisi täysin mahdollista jäsenmäärää kasvattamalla ja avaamalla hiljaisia aikoja ”tarjoushinnoin” vieraspelaajille. Caddiemasterilla ja ravintolan henkilökunnanalla on riittänyt aikaa tilanteeen päivittelemiseen, seuran jäsenistö sekä johtokin myöntävät asian kiusallisuuden. Kenttä lähes kaupungin sydämessä, vuokramaalla toimii vuodesta toiseen hirmuisella vajaakapasiteetilla. Uusi keväällä aloittanut ravintolayrittäjä koki valtavan yllätyksen havaitessaan kauden aikana Talissa kävijöiden kulutustottumukset. Edellinen, varsin nimekäs ravintolayrittäjä ajautui ensimmäisen kauden jälkeen maksuvaikeuksiin jääden velkaa myös HGK:lle Nykyisen yrittäjän a´la carte lista piti lopettaa kesken kauden kysynnän puuttuessa. -….Ellei volyymia saada lisää, klubin ravintolatoiminta loppuu pian. Kävijöitä tarvitaan lisää tavalla tai toisella. .Ravintolan avaaminen kesällä muillekin kuin golfaajille merkitsisi huomattavaa parannusta koko toimintaan, viestittää ravintoloitsija Marjatta Helander seuran jäsenlehdessä. Toisaalta HGK:n ongelma kentän käytön suhteen voidaan pyyhkäistä vaivatta maton alle, jäsenistö maksaa nurisematta kausimaksunsa, raha kilahtaa vuosittain kassaan, ja Kanadanhanhet saavat rauhassa kokoontua Talin väylille ennen lentoaan lämpimiin maihin. Valitettava tosiasiahan kuitenkin on se, että jäsenet kaikissa seuroissa hyvin mieluusti pelaavat lähes tyhjällä kentällä, motivaatio tilanteen parantamiseksi puuttuu asianosaisilta. Mikäli Tali olisi yksityisen pyörittämä kenttä , olisi käyttöaste huomattavasti nykyistä korkeampi.Yksityistämiseen ei luonnollisesti ole mahdollisuuksia, mutta seuran ja kaupungin soisi löytävän tulevassa vuokrasopimuksessa entistä paremmin mahdollisuudet alueen golfilliseen hyödyntämiseen. Tarkoitukseni ei ole syyllistää tilanteesta ketään, Talin esimerkki on oletettavasti ehdoton ääripää maassamme kapasiteetin hukkakäytöstä, mutta vastaavia on kehittymässä muuallakin, siltä tosiasialta ei kannata sulkea silmiä. Pelaajakanta ikääntyy , kierrosmäärät vähenevät pelivuosien myötä.Yleinen keskustelunaihe seuroissa on se, kuinka klubihenki puuttuu tai sellaista ei ole ollutkaan. Toivon totisesti että uusillle kenttähankkeille löytyy osakkaita ja pelaajia vaikka pienessä taantumassa nyt edetäänkin. Nykyistenkin tehokkaampi käyttö on ehdottomasti kaikkien golfarien intressissä ja omalta kohdaltani haluaisin esittää kaksi edellisiin liittyvää toivetta kenttiä isännöiville kaudelle 2004: -Vieraspelaamisen kääntäminen uuteen nousuun. Mahdollisuuksista hinnoittelun monipuolistamisesta ja kysynnän ohjaamisesta on käytetty vain murto-osa. Golfpisteen puolelta lupaamme sopivalla tavalla nostaa esiin uusia malleja ja tarjouksia. -Uusia toteutusmalleja harjoitusalueiden käytön kehittämiseen, hintojen nopea nousu on syystäkin painanut kehityssuunnat punaiselle. Jotta pelitaso paranisi ja kierrokseen käytetyt ajat pysyvät kohtuullisina, on tärkeää saada harjoitteluinto taas sille kuuluvaan arvoonsa.