Draivaaminen, putti vai lähipeli? Mikä pelin osa-alue ennustaa parhaiten menestyksen PGA Tourilla?
Mikä tilasto korreloi kaikkein suorimmin menestyksen kanssa? Draivaamisesta on puhuttu viime vuosina kyllästymiseen asti, mutta voidaanko tilastollisen analyysin perusteella sanoa, että draivaamalla hyvin todennäköisesti myös sijoittuu hyvin? Vai pitääkö vanha totuus siitä, että kisat ratkaistaan viheriöllä todella paikkansa? Entä mikä on lähipelin rooli? Mikä rautapelin?
GolfDigest selvitti asiaa rickrungood.com-sivuston perustajan Rick Gehmanin tilastojen kautta. Gehman on perehtynyt huippugolfin tilastoihin syvällisesti ja jos joku, niin hän saa niistä todellista tietoa irti.
”Olen tarkastellut 130 PGA Tourin virallista tilastoa ja verrannut niitä Fed Ex Cupin pisteisiin kaudella 2020. Koska tarkastelu kestää vain yhden vuoden ajan, tuloksiin liittyy sattumanvaraisuutta, mutta uskon että tulokset kestävät kritiikin”, Gehman sanoo.
Gehman tarkastelee 129 PGA Tourin pelaajaa ja pyrkii selvittämään, mitkä tilastot korreloivat tarkimmin pelaajan keräämien Fed Ex Cupin pisteiden kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut verrata tilastoja tuloskeskiarvoon, mutta Gehman päätyi käyttämään PGA Tourin kisamenestystä mittarina, sillä se kertoo kierroskeskiarvoa paremmin, miten pelaaja kilpailuissa on pärjännyt.
Gehman myös jättää tarkastelun ulkopuolelle Fed Ex Cupin finaalikilpailut, sillä niissä jaetaan pisteitä eri kaavalla kuin kauden peruskilpailuissa, ja näin ollen näiden sisällyttäminen tarkasteluun sotkisi pakkaa liikaa.
Tarkasteltavista 130 muuttujasta listan kärkeen nousevat palkintorahat ja maailmanlistasijoitus. Jo se osoittaa, että vahva korrelaatio on olemassa. Ja kääntäen, jos nämä mittarit eivät kärkeen nousisi, voitaisiin tarkastelu keskeyttää alkuunsa.
Mutta sen pidemmittä löpinöittä, nyt on aika paljastaa viisasten kivi! Se ei ole draivaaminen, eikä puttaaminen, vaan strokes gained approach eli lähestymislyöntien strokes gained -tilasto.
Eli, mitä enemmän pelaaja on saanut lähestymislyöneillään etua muihin kilpailijoihin nähden, sitä paremmin hän on menestynyt.
Toisena tulee strokes gained of the tee ja kolmantena kierroskeskiarvo. Neljäntenä listalla on strokes gained total ja viidentenä strokes gained around the green.
Draivaaminen siis kiipeää listalla korkealle. Kun sitä tarkastellaan lähemmin, huomataan että draivaamisesta puhuttaessa pituus on merkittävämpi muuttuja kuin väyläosumaprosentti. Draivin pituus on listalla sijalla 28, väyläosumatilasto sijalla 52.
Mutta putti puuttuu! Missä luuraa strokes gained putting?
Se löytyy sijalta 64. Siis melkoisen alhaalta. Putts per round -tilasto on korkeammalla, mutta sekin vasta sijalla 32, putting average sijalla 37. Puttaamisen rooli ei siis näytä olevan läheskään niin suuri kuin on totuttu ajattelemaan.
On selvää, ettei yhden kauden mittainen tilastollinen tarkastelu tyhjennä koko pankkia aiheesta. On myös niin, että pelaajat voivat rakentaa oman menestyksensä eri vahvuuksien varaan: yksi nojaa avauspeliinsä, toinen lähipelitaitoihinsa, kolmas loistaa viheriöllä.
Erot eri tilastojen merkittävyyden välillä ovat kuitenkin selkeitä. Jotain ne kertovat.
Euroopan kiertueen ykkönen strokes gained approach -tilastossa oli Martin Kaymer (+1,40). Lähes yhtä vakuuttavaa oli Andy Sullivanin tekeminen (+1,38). Muut jäivät kauas taakse ja yli +1,00 strokes gained -arvon pääsivät vain Thomas Pieters ja Garrick Higgo.
Race to Dubai -listalla Kaymer oli 24:s, Andy Sullivan 12:s. Molemmat siis kuuluvat kiertueen parhaimmistoon.
Suomalaisista lähestymislyönnit nakutteli griineille tarkimmin Mikko Korhonen (+0,48), joka sijoittui Euroopan kiertueella viime kaudella tämän tilaston kohdalla listalla sijalle 33. Sami Välimäki kirjasi 0,25 lyöntiä plussaa ja Kalle Samooja 0,03. Tapio Pulkkanen jäi 0,29 miinukselle.
Samooja oli tilastossa 159 ET-pelaajan joukossa keskivaiheilla, Välimäki ja Korhonen selkeästi sen yläpuolella. Pulkkasen sijoitus oli 130.
Lue Golf Digestin alkuperäinen artikkeli
Lue seuraavaksi: Strokes gained -tilasto paineensietokyvylle: tulevaisuutta vai turha haave?