Tasoituksestaan golfari tunnetaan - Golfpiste.com

28.6.–5.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][27]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Tasoituksestaan golfari tunnetaan

Jack Nicklauksen suunnittelema Punta Espadan kenttä Dominikaanisessa tasavallassa toimi Golfipiste-golfkesän finaalikohteena keväällä 2013.

Kahden ensimmäistä kertaa toisensa tapaavan golfarin kohdatessa yleisimmät kysymykset ovat:

”Mikä on tasoituksesi, oletko tehnyt hole –in-onea”?

Holareiden kohdalla keskustelut jäävät monesti kokemusten puutteen vuoksi lyhyeen, tasoitus kirvoittaa lähes aina osapuolet selittelyihin maagisen luvun sopivuudesta oman pelitasoon.

Tyypillisimpiin kuuluvia avausrepliikkejä ovat:

”Tasoitukseni on xx, mutta en minä siihen kyllä oikeasti pelaa. Sen pitäisi olla suurempi”, sekä

” Tasoitukseni olisi pienempi jos olisin jättänyt kortteja harkkakierroksilta, mutta en ole sitä viitsinyt sitä tehdä”.

Karkeasti ottaen pelaajat voidaan jakaa tasoituksen kautta kolmeen ryhmään:

-Pelaajiin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden liian pieni

-Niihin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden sopiva

-Pelaajiin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden liian suuri

Irlanti on vuodesta toiseen yksi kansainvälisten finaalikisojen suosituimmista kohteista. Kuvassa <a href=Mikko Ilonen matkalla kohden Irish Openin voittoa.Kuva Getty Images" src="/wp-content/uploads/2014/10/14062219181512.jpg">

Irlanti on vuodesta toiseen yksi kansainvälisten finaalikisojen suosituimmista kohteista. Kuvassa Mikko Ilonen matkalla kohden Irish Openin voittoa.Kuva Getty Images

Alhaisen tasoituksen saavuttaminen on kunnianhimoisille pelaajille varsin luonnollinen tavoite. Monesti myös miehisyyden mitta johon liittyy statusarvoa.

Yksi muistiini ikuisesti jääneistä vastauksista kysymykseeni , ”miksi pidät väkisin, keinotekoisesti tasoitustasi singel-luvussa, vaikka todellinen tasosi on huomattavasti vaatimattomampi”, kuului seuraavasti:

”Katson olevani golfissa niin monipuolisesti sivistynyt, että se nyt vaan kuuluu minulle ja on oleellinen osa imagoani”.

Pertti Pasanen haki tasoituksensa nostamista

Ensimmäiseen ryhmään kuului lähes kunniajäsenenä myös edesmennyt Pertti ”Spede” Pasanen (hcp 12). Hän oli hilannut tasoituksensa taitoihinsa nähden kunnioitettavan alhaiseen lukuun golfuransa nousukaudella, Pasanen pelasi vuosikausia muuttumattomalla hcp-luvulla, jota hänen kanssaan ensimmäistä kertaa pelanneet eivät olleet uskoa todeksi.

Pelaaminen oli värikästä ja tapahtumarikasta, sadan lyönnin rikkominen oli lähes singel-miehelle harvinaista herkkua. Viimeiseksi jääneen yhteisen puhelumme aikana hän oli matkalla kotikentälleen Sarfvikiin paitsi pelaamaan, myös selvittämään ystäviensä rohkaisemana sitä, saisiko tasoituksen nostettua pelitasoa vastaavalle tasolle.

Viihdetaiteilijalle alhainen tasoitus ei ollut suinkaan itsetarkoitus. Hänellä oli kuitenkin pitkään poikamainen uskomus siihen, että taivaankappaleiden ollessa kohdallaan omaan tasoitukseen pelaaminen olisi vielä mahdollista.

Sarfvik oli Pertti

Sarfvik oli Pertti ”Spede” Pasasen kotikenttä.

Omana mielipiteenäni pyysin häntä ehdottamaan uutta tasoitusta 24 ja lupasin antaa todistajanlausunnon sen puolesta. Projekti ei jostain syystä edennyt, Pasanen menehtyi myöhemmin saman kesän aikana Sarfvikin klubitalolla sairaskohtauksen saatuaan.

Oma lukunsa ovat tasoituksettomien kisojen kohdalla ne pelaajat, jotka keinoja kaihtamatta haluavat mukaaan. Kun pääsykriteerinä on tasoitus, kaverien kesken klubitalolla tehtaillut tasoitusta alentavat kortit ovat lieveilmiö, joista paljastuu vain pieni osa.

Tasoitussuunnittelua ja händärihujareita

Todellista pelitasoa korkeammmat tasoitukset ovat puheenaihe ympäri maailman. Selvää on, että golfurallaan kovimmassa nosteessa ovat ensimmäisiä vuosiaan pelaavat, joskus myös ne, jotka kovan panostamisen tai ahaa-elämyksen löydettyään pelaavat alle tasoituksensa.

Kilpailuissa pärjäämisen ja näihin usein liittyvien hulppeiden palkintojen saavuttamisen eteen osa pelaajista on valmiita poikkeamaan ”kaidalta polulta”.

Termi ”händärihuijari” on jo vakiintunut kutsumanimi henkilölle, jonka epäillään pelaavan tasoituksella, joka on hänelle liian suuri.

Yleisin syyte näissä tapauksissa on se, että pelaaja on tietoisesti ”pantannut” harjoituskierrosten alentavia korttejaan. Usein myös jättänyt vain nostavia kortteja sisään. Joissain tapauksissa varsin merkittävänkin määrän. Kun tällaista toimintaa harrastava henkilö sitten menestyy tavanomaista paremmin hyviä palkintoja tarjoavissa kisoissa, riittää aiheellistakin parranpärinää kilpakumppanien keskuudessa varsin pitkään.

Aivan oma lukunsa ovat tapaukset, joissa pelaaja kiertää lyhyen ajan kuluessa useissa kisoissa. Pelaten kierrostuloksia, jotka muuttavat usein alentavasti hänen tasoitustaan. Tasoituksen päivitykset seurojen kautta eivät nykysysteemein pysy mukana.

Epäilykset siitä, että jotkut voittajista olisivat pelanneet vanhalla, väärällä tasoituksella ovat varsin yleisiä.

”Pelaaja on yksiselitteisesti itse vastuussa siitä, että hän osaa ilmoittaa kisapäivänä voimassaolevan tasoituksensa, vaikka seura ei sitä olisikaan ehtinyt päivittää. Jos pelaaja ilmoittaa väärän, korkeamman tasoituksen ja tämän johdosta korttiin tulee oikeaa alhaisempia tuloksia, on seurauksensa automaattisesti diskaus. Mikäli tasoitus oikeasti on korkeampi kuin pelaajan ilmoittama, voimaan jää tuo pelaajan ilmoittama, eikä jälkiseuraamuksia tule ” muistuttaa Golfliiton kilpailukoordinaattori Mika Wikström.

Voittajiin kohdistuvia epäilyksiä tulee esiin tavanomaista useammin nelinpeleissä, joissa tasoitukseen vaikuttavia henkilökohtaisia tuloksia ei rekisteröidä.

Suomen Golfpiste Oy:n organisoimissa eri kiertueiden kilpailuissa pelattiin kaudella 2014 noin 8000 kisasuoritusta.

”Vuosittain meille tulee keskimäärin muutamasta pelaajasta kyselyjä ja tutkintapyyntöjä tasoituksen suhteen. Aina joukkoon mahtuu niitä, jotka ovat valmiita tekemään varsin paljon menestyksensä eteen. Pieni promillen kokoinen joukko leimaa helposti suurta joukkoa pelaajia,” luonnehtii tilannetta tuottaja Henry Lahtonen, joka kantaa kokonaisvastuun kiertueiden pyörittämisestä.

Näkökulma:

Ikuinen haaste

Haaste oikealla tasoituksella pelaamiseen kisoissa ja vilpillisen toiminnan kitkemiseen on maailmanlaajuinen . Suomalaisten moraali ja käyttäytyminen on käsitykseni mukaan” hyvää kansainvälistä tasoa”, jopa keskimääräistä parempaa.

Varsinkin Aasiassa monissa maissa palkinnot amatöörikisoissa ovat todella arvokkaita ja väärällä tasoituksella liikkuvia suhteessa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

Golfin tasoitussysteemi on urheilulajeissa ainutlaatuinen. Niin ovat harrastelijoille tarjolla olevat palkinnotkin tasoituksellisissa kisoissa. Etenkin ulkomailla pelattavat finaalikilpailut joihin pelikauden ulkopuolella Suomestakin matkustaa varovaisten arvioiden mukaan 50-70 menestyjää.

Menestyksen halu elää luonnollisena kilpailijoiden joukossa ilman palkintojakin, jotka kuitenkin monasti ajavat pelaajat tasoituksensa manipuloinnin kanssa ”harmaalle alueelle”.

Kansainvälisissä finaaleissa törmätään rajuihinkin väärinkäytöksiin. Muutama vuosi sitten Etelä-Afrikassa pelatussa kisassa koko Kiinan nelihenkinen joukkue diskatttiin ennen viimeistä päivää ja lähetettiin kotimatkalle tekaistujen tasoitusten johdosta. Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta kun hienojen tapahtumien järjestäjät joutuvat luovimaan vaikeiden tulkintojen ja tuomaroinnin sekamelskassa.

Niin kannatettava ja hieno asia tasoitussysteemi kun onkin, tasoituksellisiin kilpailuihin liittyvässä problematiikassa tulee väkisinkin mieleen Tahko Pihkalan määritelmä kävelykilpailuista.

”Kyse tuntuu olevan siitä, kuka kuiskaa kaikkein kovimpaa”

Joulukuun alussa ilmestyvässä Golflehdessä on artikkeli tasoituksesta ja tasoituksellisista kilpailuista. Golfpisteen sivuilla pyörii aiheeseen liittyvä kysely, johon on jo nyt tullut ennätyksellisen paljon vastauksia.

Teemu Tyry

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (31 kpl)

  • Mizuno says:

    Ainakin itse en enää osallistu pistebogey -kisoihin. Pelaan ainoastaan oman klubin viikkokisaa nettopelinä, jossa olen aika varma, että siinä joukossa ei pelata omaan tasoitukseen 9, 8, 6 kuten yhdessä kesäkisassa ja tämän kisan jälkeen ei alentavia kortteja jätetty omalle seuralle.

  • Ari Koski says:

    Miksei mennä siihen, että kaikki kierrokset ovat tasoituskierroksia? 10 viimeisen kierroksen keskiarvo olisi pelaajan tasoitus? Olemme keskustelleet tästä useaan golfarin kanssa ja useimpien mielestä se olisi hyvä asia. Nyt kun vihdoinkin ollaan samassa rekisterissä niin ei tämän luulisi olevan mitenkään erityisen vaikeaakaan. Jos korttia ei jätetä niin se nostaa automaattisesti tasoitusta 0,1. Mikään järjestelmä ei varmaan ole täydellinen ja ei tämäkään mutta vastaisi parhaiten pelaajien tasoituksia ja olisi oikeudenmukainen kaikille.

  • Tomi says:

    Pelaan tasoituksella 7 ja tänä kesänä pelasin 20 kierrosta keskiarvolla 28 pistettä. 3 kierrosta pelasin bufferiin ja sitten oli se yksi 42 pisteen kierros, jolloin kaikki golfin osa-alueet putista draiviin toimivat. Kauden aikana jätin 7 nostavaa korttia, mutta tuosta 42 pisteen kierroksesta korttia en jättänyt. Onko tasoitukseni oikea?

  • yes says:

    Ihan helmi: ”Karkeasti ottaen pelaajat voidaan jakaa tasoituksen kautta kolmeen ryhmään: -Pelaajiin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden liian pieni -Niihin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden sopiva -Pelaajiin, joiden tasoitus on pelitasoon nähden liian suuri”

  • lehtiskä says:

    Olen itse aika alkutaipaleella golfin peluussa, kisoista en edes haaaveile, pelaaminen on minusta muuten tosi kivaa. Mieleenikään ei ole tullut, että tasoitusta voisi manipuloida tai että sillä voisi kikkailla. Onhan tuollainen touhu varsin epäurheilijamaista. Olen ymmälläni.

  • skaapari says:

    Itse lopetan handari kisat, seka kotiseuran viikkokilpailut. Eihan ole mitaan jarkea etta, 8 hcp tasolla oleva saa pelata 16 slopella. Talviaikaan jossain vaannetaan kortteja, jotta saadaan tasoitus kesaksi korkeammaksi ja sitten viikkokisojen marginaaliser palkinnot himan. Golf taitaa ollakin muiden kuin suoraselkaisten peli ?

  • Vesa Harinen says:

    Aikansa elänyt Aloitin golfin harrastamisen vuona 1997, samana vuona jona täytin 50 vuotta. Alkuun tuntui pistebogijärjestelmä oikein hienolta systeemiltä, josta käsitykseni muuttui jo toisena vuotena. Osallistuin kotikentälläni osakkeenomistajien mestaruuskisoihin 1999, tarkkaa tasoitustani en muista, mutta se oli ilmeisesti noin 25-30:n paikkeilla. Pelatessani en ajatellut pisteitä, koska se ei itse asiassa edes kiinnostanut, peli ja sen mukavuus oli pääasia. Viimeisen putin upotettuani, merkkarini Timo totesi, ”nyt meni voitto läheltä”. Kysyin miksi, johon hän vastasi, ”sinulla on yli 50 pistettä”. Sanoin hänelle kortissani olevan tasoituksen olevan väärin, kosta kilpailuun tullessa oli jättänyt klubitalolle edellisenä päivänä toisella paikkakunnalla pelaamassani kutsukisassa kortin, jossa oli 42 pistettä ja sen vaikutusta korttiin ei oltu laskettu. Palkintojenjaossa oikein hävetti ottaa ”parhaanpelaajan” palkinto vastaan tuloksella 46, koska en tuntenut olevani kisan paras. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen edelleen sitä mieltä, että golfin pistebogijärjestelmä (kilpailuissa) on täysin mätä systeemi joka pitäisi lopettaa tai ainakin muuttaa siten ettei sitä käytettäisi esim. alle 20 tasoituksella pelaavilla, vaan he kisaisivat lyöntipelinä. Monessako muussa urheilulajissa on niin epäoikeudenmukainen järjestelmä, kuin golfin pistebogi systeemi on. Jos se olisi hyvä niin varmaan muutkin urheilumuodot, kuin ravien tasoitusmatka, olisivat ottaneet sen käyttöön. Miltä vaikuttaisi yleisurheilukisat, jossa 1500:n metrin juoksussa lähtijät olisivat muutaman kymmenen metrin välein, tai korkeushyppy, jossa heikoimmat ponnistaisivat metrin korokkeelta. Ei golfin pääasia ole keinotekoinen kilpailu, se on hieno ulkoilumuoto, hyvien ystävien ja tuttujen seurassa ja jossa suomalainenkin voi pärjätä ihan oikeissa kilpailuissa, kuten Mikko Ilonen teki Lontoossa viime viikonloppuna.

  • maikki says:

    Händlärihuijareita on niin vähän, varmaan yhtä vähän kuin huonosti kentällä käyttäytyviä golfareita, että en anna sen omaa pelinautintoani häiritä. Kisoihin en mene voittamaan vaan nauttimaan ’tositilanteesta’ ja tunnelmasta, huonosti käyttäytyvän pelaajan kanssa kierros jäi siihen yhtään kertaan, mutta en lopeta pelaamista – kivoja pelikavereita riittää!

  • allu albert says:

    Tasoitukseni on ollut 15,2 jo vuosia! En koskaan jätä korttia koska jätän usein myös kierroksen kesken. Tämä tasoitus sopii käsitykseeni itsestäni golffarina, teenhän joskus jopa parin, joten….

  • rauno eskola says:

    Aloitin kauden 2013 tasoituksella 9,4 eli nippa nappa singelinä. Pelasin 73 kierrosta tasoitukseen vaikuttavasti (kilpailut ja tasoituskierrokselle ennakkoon ilmoitetut Caddie masterin pitämälle ”listalle”). Päädyin kauden lopussa tilanteeseen hcp 9,8 Tänä vuonna aloitin vuositarkistuksen jälkeen samasta, eli hcp 9,8 Pelasin 68 tasoitukseen vaikuttavaa kilpailu- ja ”tasoituskierrosta” ja nyt tasoitukseni on 13,2. Omasta mielestäni tasan taitojani vastaava. Kysymys: miten asiaan suhtautuu nk vuositarkastus?

  • äl says:

    ”Pelaamalla hankittu tasoitus on joko sopiva, liian pieni tai suuri pelitaitoihin nähden.” Siinäpä on oikein lauseiden lause. Onko pitänyt tehdä oikein tutkimus että tämä on selvinnyt?

  • Risto Lindfors says:

    Pari talvea sitten olin golfreissulla Singaporessa.Siellä kun kansa on todella kilpailunhimoista ja kilpailuja on paljon, niin oli golfin osalta aika toimiva järjestelmä miten ns. tasoitushuijarit pysyy kurissa: Tämä samalla vähän viittaa tuohon Ari Kosken ehdotukseen: Kaikki golfklubit ovat samassa järjestelmässä, joka ikinen kierros pitää rekisteröidä ja palauttaa tuloskortti…olit sitten koti tai vieraskentällä. Jos et palauta tuloskorttia, tasoitukseksi lätkäistään viimeisen 2 vuoden ajalta parhaan kierrostuloksen pohjalta laskettu tasoitus. Uskallan väittää, ettei pistebogikisoja voiteta 45 – 55 pisteellä niinkuin järkeään Suomessa.

  • Pete says:

    Miksei mennä siihen, että tasoitusjärjestelmästä luovutaan kokonaan. Mitä järkeä on siinä, että joku saa johonkin toiseen nähden useita lyöntejä tasoitusta? Eihän juoksukilpailuissakaan toiset juokse lyhyempää matkaa kuin toiset.

  • Jasu says:

    Golfin yks suola on, että eritasoiset pelaajat voivat pelata toisiaan vastaan. Monet kilpailut kärsisivät osallistujamääristä ellei ’vähän’ huonommatkin pelaajat voisi voittaa. Tasoitukseen vaikuttavat kierrokset voisivat olla pidemmältä aikaväliltä jolloin händäri vastaisi jotain keskiarvoa joltain aikaväliltä.

  • A says:

    Hyvä artikkeli Teemulta. Kiitos. Suomessa en ole koskaan kilpaillut, mut Aasian vuosina tuli muutama käytyä. Sen huomasin, et jos bogey-pisteet ei alkanu nelosella, oli turha uneksia top 3-sijoituksesta.

  • Mizuno says:

    Golfin suolako tosiaan on siinä, että voisin hävitä anopilleni (HCP 54) jonain hyvänä (huonona) päivänä hänen pelatessaan 129 lyöntiä omaa 85 vastaan. Siinäpä sitten ajeltaisiin kotimatkalle ”voittajan” kanssa. Tämä suola taitaa olla on myös kisajärjestäjien suola, että saadaan kerättyä osallistumismaksuja tahvoilta ja urpoilta. Mutta asia on kuten yksi klubini jäsen sanoi: -HCP 10 on huonoin händäri. Sillä ei voiteta pistebogeykisoja eikä sillä menestytä bruttopelissä eikä oikein nettoakaan. Joka tapauksessa toivotan peli-iloa kaikille pistebogey pelaajille, mutta itse en niissä enää pelaa.

  • Lihapullapeltsi says:

    Pelaan autolla, tasoitukseni on 30-36, en pääse väylien alkuun ( jään raffiin par vitosilla) mutta haluan voittaa pistebogikilpailuja. Toimin siis niin että ennen kisoja jätän aina huonontavan kortin, ja paljon niitä. Kun olen `voittanut tärkeimmän kisani` ja tasoitukseni laskee onkin tosi kova kiire taas huonontaa tasoitusta, seuraavia kisoja odotellessa. Jopa autoilen 2 kierrosta/pv. Hellurei

  • Veli Ponteva says:

    Tasoituslaskenta on kivaa ja se antaa mahdollisuuden eritasoisten pelaajien kisata keskenään, kuka pelaa tänään parhaiten omaan tasoonsa nähden. Ei tasoituskisoja pidä ottaa liian tosissasn, kuten huomaan monen kommentoijan tekevän. Jos joku ei halua pelata tasoituskisoja, se on hyvin yksinkertaista = ei osallistu. Ne, joilla tasoituskisat tuottavat iloa, sallittakoot se heille, eikä ole muilta pois. Jos pelattaisiin ainoastaan lyöntipelibruttotuloksilla, kisoihin osallistuisivat ainoastaan klubin parhaat, kuten on tilanne monessa muussa urheilulajissa. Tasoitusjärjestelmän vuoksi kaikilla pelaajilla on mahdollisuus osallistua golfkilpailiuihin. Eläköön tasoitusjärjestelmä.

  • Jasu says:

    Tulisipa palkinnot sitten sukuun kuitenkin. Ja perseelleen olet pelannut tasoitukseesi nähden jos kehtaat hävitä anopille.Ja ilman kisajärjestäjien suolaa ei paljon olisi kilpailujakaan.

  • Seppo Seniori says:

    Kaikki seniorit pelasivat 5-30 lyöntiä yli tasoituksensa. Siis joka ikinen. Tasoitus rajan ollessa 4. SE SIITÄ. Ja joka kierroksella. Sää oli mahtava.

  • otin ehkä en says:

    nostan hattua pelaajille jotka pelaavat paljon tasoituskierroksia ja yrittävät todella pelata alentavia kortteja. Itsekkin pelaan jopa puolet tasoituskierroksia vaikka en olisi niin sanotusti edes kunnossa ja kelistä huolimatta. Sitten on näitä jotka eivät harjoituskierroksillaan jätä koskaan tasoituskortteja ja pelaavat kerran tai pari kesässä bufferiinsa ja pitävät tasoitustaan oikeana. Noloahan se on pelaajalle aina kun pelaa huonommin kuin tasoitus edellyttäisi,mutta Mikko Ilosia meistä kaikista ei voi vaan tulla. Helpommin saa sen Audin parkkipaikan..

  • Juha Wellenius says:

    Olen harrastanut lajia neljä kesää ja alusta saakka pelannut pelkkiä tasoituskierroksia eli kaikki pelaamani kierrokset on järjestelmässä, kelistä ja kentästä riippumatta. Tänä vuonna kierroksia takana 70 ja tasoitus ”muuttunut” 11,2:sta 10,9:ään, lienee kohdillaan?

  • Paininass says:

    En pelaa skaboissa. Tunnen ainakin ? huijaria, jotka jatkuvasti vetävät ristiin palkinnot himaan. Taktimoimalla ei aina kannata kuitenkaan voittaa. Voin vakuuttaan, että ainakin 10 vuoden aikana TOP 5 on huijareita missä tahansa kisassa 80% osuudella. V.taa… Ja pellet rahoittaa…

  • MIkko says:

    Enpä usko et tää artikkeli ois ilmestynyt ilman Jykää! Kiitti Jyrki..

  • Mr.Tilteist says:

    Tasoitusjärjestelmä on hyvä asia oikein käytettynä. Lukotkin on ainoastaan ”rehellisiä” varten. Mitä tulee näihin tasoitus suunnittelijoihin , se on surullista, jos voiton tahto on niin kova ,että sortuu vilppiin. Herääkin kysymys ,miten tällaiset ihmiset elää ja hoitaa asiansa kentän ulkopuolella!?jos golfissakin pitää huijata. Näistä ei varmaan koskaan päästä eroon ja se on valitettavaa. Tämänkin foorumin sivuilla lienee räikein tapaus jonka varmaan kaikki jo tuntee ja myöskin ko. pelaajan/pelaajat!!ps. Ihmettelen tuolla juttuketjussa näitä ”pelasin kesällä…xxxx ja jätin xxx onko händäri oikea?” juttuja kiva kertoa varmaan, mutta miten liittyy tähän juttuun?

  • McTavis says:

    Olennainen osa golfia on että erilaiset ihmiset voivat tavata golf-kentällä ja tutustua toisiinsa. Joskus kokemus on positiivinen joskus ei – ”some people are wise, some otherwise” – niin kuin Oscar Wilde kiteytti asian. HCP-systeemi on tehnyt golfista nimenomaan sosiaalisen tapahtuman jossa jokainen voi hyvänä pävänä voittaa. HCP-systeemistä ei kannata pyrkiä eroon joidenkin väärinkäytösten takia – vapaamatkustajia riittää nyky-yhteiskunnassa ihan riittävästi muutenkin, eli uskoisin ilmiön olevan heijastusta omasta yhteiskunnastamme. Sen sijaan nykyistä HCP-systeemiä voisi kehittää kuten moni on tässä keskustelussa ehdottanutkin. Golf ei aina kohtele kaikkia tasapuolisesti, ei erityisestikään Aasiassa. Sen on nyt vain hyväksyttävä tosiasia. Pääasia että kentällä on hauskaa.

  • Zami says:

    tekisi tasoitushuijarin toiminnan entistä helpommaksi. Tasoituksen voisi vaivatta reilussa viikossa nostaa yhdellä kokonaisella lyönnillä. Jos huijareita pitää karsia niin se olisi kyllä tasan väärä peliliike. Tasoitukselliset kisat vaan pois kokonaan nykyisessä muodossaan. Kentille enemmän eri lyöntipaikkoja ja tasoitus määrittäisi kuinka takaa joudut pelaamaan. Silloin jokainen lyönti ratkaisee ja tasoituskisan voittajaa kykenisi arvostamaan. Jos itse pelaan takatiilta paariin ja häviän tasoituksella 35 pelaavalle, etummaiselta tiiltä lyövälle pelaajalle, joka on oikeasti lyönyt 71 kertaa, voisin tunnustaa tappioni. Se, että tasoituskisassa voi lyödä 47 hutia ja vetää 5 viivaa korttiin ja voittaa 43 pisteellä on yksinkertaisesti naurettavaa.

  • Ilpo Korkala says:

    Harjoituskierrokset ja kilpailukierrokset ovat kaksi eri tapahtumaa. Harjoituskierroksilla harjoitellaan, kokeillaan eri mailoja ja etsitään sopivia strategioita, otetaan enemmän riskejä. Kilpakierroksilla kilpaillaan ensisijaisesti kenttää vastaan, sen bunkkereita, vesiesteitä, out-paaluja ja lyöntiä haittaavia puita vastaan. Toissijaisesti siinä kilpaillaan samassa lähdössä olevia vastaan. Nämä kaksi pahaa vastustajaa kepitettyään aletaan mielessä haaveilemaan koko kisan voitosta. Joillekkin pelaajille tasoituskierros on yhtä vakava paikka kuin kilpailukierros. Toisille heikkenevä tasoitus viestittää tiedon, että jonakin hyvänä päivänä pisteet riittävät voittoon saakka kun taas joku toinen pellaaja arvostaa pääsystä upseerikerhoon eli gurujen singelimiesten harvalukuiseen eliittiin. Jokaisella meistä on tuo mentaali puoli niin erilainen. Jonain päivänä avaukset menevät aina mettään ja putti jää lyhyeksi kuin löysä paska vaikka rangella vielä kaikki oli toisin. Sitten tulee se kaunis päivä. Pelaat harjoituskierroksen, pelikaverina kolme kovaa singelimiestä. Olet syönyt hyvän aamupalan klubilla, suoli toiminut moitteettomasti, lihaksissa rento ja vetreä olo ja mieli positiivinen ja rauhallinen. On lämmintä, kuulet kuinka birdiet ennustavasti laulaa sinulle hyvää kierrosta. Katsot ykköstiillä kun singelimiehet asettuvat rauhallisesti lyöntiasentoon, vievät mailan hitaasti taakse ja kiihdyttävät nopealla lantionliikkeellä mailan varmasti mutta nopeasti palloon joka lähtee kuin Bottaksen buickki sinne missä jo autereeet kiirehtii pois. Ja jäävät hyvään loppuasentoon. Näitä miehiä matkimalla teetkin kesän parhaan tuloksen alle 80 lyöntiä ja joku koiranleuka alkaa jälkeenpäin vihjailemaan händärihuijauksesta vaikka kyse olikin puhtaasti epäonnistumisesta laittaa itsensä hankaliin paikkoihin kentällä. Älypuhelinten aikakaudella kun eletään niin hankitaan jokainen GameBook ja merkataan siihen jokainen asiallisesti pelattu golfkierros ja luetaan sen statistiikasta kierroskeskiarvo ja paras kierros ja arvioidaan siitä seuraavan kesän uusi tasoitus. Omana esimerkkinä merkkasin tai pelikaverini merkkasi 54 kierrostani GameBookkiini joiden keskiarvo oli 96 lyöntiä eli 22 lyöntiä yli ihannetuloksen. Kauden parhaimman tuloksen Gamebookin mukaan tein 82 lyöntiä mutta olen yhden kerran pelannut tuloksen 79 GameBookin ulkopuolellla. Eli average 96 on 22 yli ja season best 82 on 10 yli joten 22 10=32 joka jaetaan kahdella on 16. Nykyinen tasoitukseni on asettunut 16.1 joten GameBookista saisi mielenkiintoisen välineen händärien oikeudenmukaiseen laskemiseen. Kamsii kamsei.

  • Efes says:

    Pistebogey -kisat pois, tilalle tasoituksellinen lyöntipeli. Tarvittaessa vaikka kahteen eri sarjaan. Jos ei saa palloa reikään joka väylällä niin ei ansaitse mitään palkintoa. Tasoituksesta riippumatta. ”Pallo taskuun jos ei ole tulossa pisteitä” on huonoin ohje mitä golfissa on koskaan annettu.

  • Q8 says:

    Kannattaa muistaa, että tasoituksia on monessa lajissa. Shakissa, keilailussa, autourheilussa, ratsastuksessa yms. Eli aivan tuntematon käsite se golfin ulkopuolella ei ole. Paras ehdotus on mielestäni se, että jos ei pidä anopille häviämisestä, niin ei kannata pelata anoppia vastaan. Jokaiselle löytyy myös scratch lyöntipelejä joissa voi nauttia voiton hurmasta rehellisessä seurassa.

  • hcp15 says:

    Paljon hyviä kommentteja josta voi tiivistäen sanoa että mikä tahansa järjestelmä lakkaa toimimasta jos sitä käyttää väärin. Samoin porukka näyttää olevan aika kahtia jakautunut niihin joiden mielestä hcp on status/miehisyysasia ja niihin joille tärkeiämpää on voittaa kisa. Näitä molempia on sitten lievästä äärimmäisyyksiin. Vaikeaksi ”oikean tasoituksen” määrittelemisen tekee se että ainakin meillä perusklubituuppareilla tulokset vaihtelee paljonkin. Etenkin jos pelaa vähemmän. Lisäksi päivän kunto, niin henkisesti kuin fyysisesti, kuin sää ja kenttäolosuhteet vaikuttavat. Muutamilla lyhytlyöntisillä ikätovereilla tulokseen vaikuttaa yllättävän paljon se jos savipohjainen kenttämme on märkä (kevät ja syksy) jolloin pallo jää jälkeensä tai rutikuiva (keskikesällä) jolloin pallo rullaa draivissa 30-40 metriä kauemmas. He pelaavat lähestymiset aina griinille, mutta märällä kentällä he tarvitsevat lähes jokaisella par 4 yhden lyönnin enemmän kuin kuivalla ja kovalla kentällä. Kierrosta kohden se on monta lyöntiä…