Tuoreimmat tulokset nuorten fyysisestä kunnosta ovat huolestuttavia.
Viime vuoden lopulla julkistettiin raportti viimeisimmistä Move!-mittaustuloksista. Move! on suomalaisten viides- ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. Move!-mittauksissa testataan oppilaiden fyysisiä ominaisuuksia eli kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta.
Tuoreimmat tulokset ovat hälyttävää luettavaa. Jopa 40 prosentilla lapsista ja nuorista voi olla haasteita selvitä arjen askareista.
Move!-mittausten yksi silmiinpistävimmistä tuloksista on alueelliset erot. Maakunnissa nuorten fyysinen kunto on heikompi kuin kaupungeissa. Selitystä on haettu koulukyydeistä, eli nuoret eivät kulje enää koulumatkoja esimerkiksi pyöräillen vaan ovelta ovelle autonpenkillä istuen.
Suomalaisten nuorten heikentynyt fyysinen kunto on tiedostettu Golfliitossakin. Junioreiden maajoukkueryhmiin tulevien pelaajien fyysiset ominaisuudet noudattelevat isossa kuvassa koko maan linjaa. Samaan hengenvetoon on todettava, että osalla pelaajista fyysinen kunto on erittäin hyvä, mutta erot heidän ja heikompikuntoisten välillä ovat huomattavia.
“Urheilulliset valmiudet nuoremmilla urheilijoilla menevät heikompaan suuntaan samalla tavalla kuin golfin ulkopuolisellakin nuorella väestöllä. Tästä on keskusteltu meidän asiantuntijatiimin kanssa vuosien varrella ja näin se näyttää olevan”, sanoo Golfliiton valmennuspäällikkö Eero Kangasniemi.
Nuorilla golfareilla, joilla fyysiset ominaisuudet ovat ikäisekseen kunnossa, yhdistävä tekijä on jonkin muun lajin kautta tulleet valmiudet. He ovat harjoitelleet muissa lajeissa fysiikkaa enemmän kuin vain golfia harrastavat ikätoverinsa.
Junnugolfareiden kunnon kehittymisessä suuri vastuu on seuroilla.
“Golfissa valmennuskulttuuri on sellainen, että ohjelmoitu fyysinen harjoittelu kuuluu harvassa seurassa junioreiden valmennusohjelmaan. Taas pitää ymmärtää, että meidän lajissa ei ole tarkoituksen mukaista tehdä kaikista voimannostajia tai pikajuoksijoita, mutta perusliikuntataidot, kehonhallinta, kestävyyskunto ja räjähtävä voimantuotto luovat pohjan lajin vaatimien taitosuoritusten tekemiselle”, Kangasniemi toteaa.
Golfliitto on reagoinut tilanteeseen viime vuoden aikana päivittämällä niin sanottua urheilijan polkua. Sama tulee jatkumaan tänä vuonna. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa, että juniorimaajoukkueiden fysiikkavalmentajat kouluttavat seuratason toimijoita.
“Tietoisuutta lajin vaatimuksista pitää lisätä seuratasolla. Seurojen valmennustoiminnan tekijöiden koulutus ja materiaalin tuottaminen fyysisen harjoittelun tueksi on ensiarvoisen tärkeää.”
Move!-mittauksisssa havaittuja alueellisia eroja on hankala saada golfmaajoukkueiden osalta vertailukelpoisiksi, koska urheilijamäärä on näissä sen verran pieni.
Hyvä juttu ja täysin totta. Maailma on muuttunut.
Itse olen seuraillut golfjunnujen treenaamista varsin läheltä, ja heidän fysiikkatreenaaminen on erittäin löperöä mitä omassa seurassani tehdään. En ihmettele, jos ovat rapakuntoisia. Ne ovat poikkeus, jotka harrastavat jotain toista lajia, jonka kautta saavat fyysistä harjoittelua.
Totta. Nuoret ovat aina vaan huonokuntoisempia mutta on yllättävää että sama näkyy maajoukkueissa. Luulisi että golf mielletään urheilulajina, jota se oikeasti on. Lajista löytyy tietenkin muutamia huonokuntoisia ammattilaisia mutta ne ovat vain poikkeus. Kyllä liittovalmennuksen tulisi valmentaa lahjakkuudet myös fyysisesti kestämään harjoittelua ja samalla myös kilpailuolosuhteita (kuumuus, kosteus, ajallinen kesto, …).
Omassa seurassani (nimellä ei ole merkitystä) olen seurannut juniorivalmennusta vuosia. Myös fyysinen valmennus on ollut viimeisen päälle kunnossa alkaen keppijumpasta, lihaskunnosta jne. Jokainen tälläkin hetkellä seurassa kasvanut ja nyt ammattilaisena pelaava tai maajoukkueessa Suomea edustava on fyysisesti lajin vaatimusten edellyttämässä erinomaisesa kunnossa. Mutta ihmettelen myös muutamia nuorempia maajoukkeen pelaajia. Fyysinen rapakunto tarkoittaa melko varmuudella jatkossa ongelmia kehittymisessä ja myös vammoja ja loukkaantumisia.