Golfkentät ympäri valtakunnan ovat toista kesää putkeen pullollaan pelaajia. Kenttien ruuhkautumista kierroksen aikana on mahdollista estää erinomaisella valvonnalla.
Lähes kaikki golfarit tunnistavat tilanteen, jossa edellä menevä ryhmä jumittaa eikä peli solju eteenpäin. Odotellaan, odotellaan ja vielä odotellaan. Sen edellä menevän ryhmän edessä näyttää olevan tyhjiä väyliä ja takana tulevat ryhmät pakkaantuvat tiiviimmäksi klimpiksi. Hiljalleen alkavat hermotkin kiristyä. Pitäisikö tässä huutaa, heilua vai katsella ylöspäin golfjumalien apuja anellen?
Lohjan St. Laurence Golfissa tällaisissa tilanteissa hätiin saapuu Matti Blomqvist tai joku hänen vetämänsä valvojaporukan jäsenistä. Eipä aikaakaan, kun peli rullaa taas mukavasti eteenpäin ja ihmisillä on jälleen hauskaa.
”Näissä tilanteissa menen hienovaraisesti sanomaan esimerkiksi, että tuolla takana on tällä hetkellä odottelua tiibokseissa ja edellä on pari väylää tyhjää, vaikka kenttä on aivan täynnä. Olisiko siis mahdollista, että pelaatte hieman vikkelämmin tai päästätte takaa tulevan ryhmän ohi. Ihan sellaisella maalaisjärjellä ja iloisella otteella pärjää hyvin”, Blomqvist kertoo.
Valvojia on ollut golfkentillä iät ja ajat. Tällä kaudella Lohjalla hommaa lähdettiin tekemään järkevämmin ja organisoidummin kuin koskaan ennen. St. Laurence Golfin toimitusjohtaja Mecki Kåhre kysyi Blomqvistia tehtävään ja hän keräsi 15 hengen porukan kasaan. Paljasjalkaisena lohjalaisena ja monessa mukana olleena Blomqvist tuntee paljon ihmisiä golfyhteisöstäkin, joten Kåhren ”valinta” kuulosti luonnolliselta.
”Lähdimme siitä, että valvomme täällä joka päivä. Päivässä on aina kaksi vuoroa, joten jokaiselle valvojalle tulee viikossa yksi vuoro. Pyöritämme tätä täysin vapaaehtoisvoimin. Työpäivänä valvojalle tarjotaan lounas. Voin ilokseni todeta, että meillä on erittäin mukava ja sitoutunut valvojaryhmä”, Blomqvist sanoo.
Sheriffistä haluamme ehdottomasti eroon. Se ei kuulu millään muotoa toimintaamme.
Blomqvist on siis aidosti ottanut valvontatoiminnan asiakseen. Hän teki jopa parisivuisen ohjekirjan tehtävistä, joita valvojan on hyvä huomioida kentällä. Kaikkea tekemistä ohjaa mietelause: miellyttävien pelikierrosten syntyminen.
”Olemme täällä pelaajia varten. Haluamme tehdä kaikkien päivästä mukavan kokemuksen. Kun saapuu junaradan yli klubille, niin ei tarvitse miettiä työasioita tai muita vastaavia vaan nauttia näistä hienoista kesäpäivistä ja mukavasta harrastuksesta.”
”Ei me pelkästään seurailla sitä pelisujuvuutta, vaan autamme muissakin asioissa vaikkapa viemällä pelaajille vettä, jos se on sattunut loppumaan. Luonnollisesti etsimme pelaajien kanssa palloja. Autamme myös ravintolan puolta, jos taukokioskilla tarvitaan jotain ja niin edelleen”, Blomqvist jatkaa.
Blomqvistin auttamisenhalu on hänessä sisäänrakennettuna. Tällä kaudella hän vei omalla autollaan erään pelaajan ensiapuun, kun tilanne sitä vaati. Muutamaan otteeseen paahtavat helteet ovat tehneet tehtävänsä ja jokunen pelaaja on tuotu kentältä klubitalolle lepäilemään.
Sanassa valvoja kumisee hieman negatiivinen kaiku. Yhtä ehdoton se ei silti ole kuin Suomessakin ennen muinoin käytetty sheriffi, jonka juttusille ei itse asiassa halunnut kukaan joutua. Noista päivistä juontanee juurensa se, että heti kun valvojan auto näkyy horisontissa, niin pelaajien ilme vakavoituu ja läppä ei enää lennäkään.
”Sheriffistä haluamme ehdottomasti eroon. Se ei kuulu millään muotoa toimintaamme. Olemmekin miettineet, että olisiko esimerkiksi kenttäisäntä tai kenttäemäntä hyviä nimiä korvaamaan valvojan”, Blomqvist miettii.
”Tämä laji on muuttunut ja etiketit ovat muuttuneet. Kauluksia ei enää vaadita ja jossainhan pelataan jotain teemapelejä bikineissäkin, niin meidän täytyy myös muuttua tämän ajan mukana. Tänne kun tulee, niin ei saa miettiä, onko joku valvoja komentelemassa vaan päinvastoin kenttäisäntä toivottaa tervetulleeksi ja ohjailee vaikkapa ravintolan palveluihin tai mitä vaan.”
Blomqvistin intohimoja ovat golf ja tennis.
Blomqvist on halunnut, että toimintaa myös kehitetään, joten valvojaporukka käy kerran kuussa palaverin, jossa perataan edellisen kuukauden ongelmakohtia. Golfväestön ikääntyminen tunnistetaan St. Laurencessakin, niinpä valvojat saavat koulutuksen defibrillaattorin käyttöön.
”Kaikkeahan voi kentällä sattua. Toki tietenkin, vaikka koulutuksen saa, niin ei sen käyttö välttämättä helppoa ole ja sellaisessa tilanteessa ei moni varmaan ole ollut, mutta tällaiseen ainakin varaudutaan ja tiedetään mistä se defibrillaattori ensinnäkin löytyy.”
Kenttäisännät ja kenttäemännät on otettu Blomqvistin tuntemusten mukaan hyvin vastaan. Vieraspelaajilta on kuulunut puhetta, että olipa kiva, kun kentällä oli joku tervehtimässä ja toivottamassa miellyttävää golfpäivää. Kaiken kaikkiaan Lohjalla tällainen toiminta on tähän saakka ollut onnistunutta, koska sitä on tehty organisoidusti.
”Meillä on toimitusjohtaja Kåhren kanssa molemminpuolinen luottamus. Hän antoi tällaisen tehtävän vastuulleni ja katsoo sitten vain päältä päin. Golfklubin toimitusjohtajalla on vaikka kuinka paljon muitakin hänelle kuuluvia asioita hoidettavana.”
Toivottavasti niin St. Laurencessakin kuin muillakin kentillä Suomessa tämänkaltainen toiminta jatkuu tulevaisuudessakin ja kentät pystyvät palvelemaan kasvavia pelaajamääriä entistä paremmin. Seuraavan kerran kun näet valvojan auton lähelläsi, niin sitä ei kannata pelästyä, sillä ”valvoja” on saattanut käydä täyttämässä edellä menevän ryhmäsi pelaajan vesipullon.
”Paras kiitos tästä hommasta on se, kun näkee pelaajilla iloisia ilmeitä ja he silminnähden nauttivat kentällä olemisesta”, Blomqvist kiteyttää.
Ei se ole valvoja eikä isäntä vaan PLAYERS ASSISTANT.
Kukas keksii tälle hyvän kotimaisen vastikkeen?
yt. t. Itse ex-assistant