Adam Scott ei riemusta kilju, Jordan Spieth malttaa tuskin odottaa. Suomalaiset ovat vältelleet ottamasta jyrkästi kantaa kumpaankaan suuntaan.
Olivat Rioon elokuussa mahdollisesti matkaavat urheilijat sitten golfin paluusta olympialaisiin mitä mieltä tahansa, lajin kannalta asia on kiistaton: 2016 on golfin suuri vuosi.
Golf palaa elokuussa Rio de Janeirossa olympiaperheeseen, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1904 St. Louisin kesäkisojen. Sekä olympialaisten että golfkisojen puitteet yli sata vuotta sitten olivat kuitenkin tyystin toiset kuin kuluvan vuosituhannen monilajisissa urheilusirkuksissa. Modernin huippu-urheilun suurimmalla näyttämöllä golf pääsee esiintymään Riossa nyt ensimmäistä kertaa. Vuoden 2020 Tokion kesäkisoissa golf on vielä varmuudella mukana, mutta sen jälkeinen olympiastatus on epävarma.
Lajin etsikkoaika on lyhyt ja se on käytännössä hyödynnettävä heti. Golfin on jo Riossa näytettävä, että se kuuluu lajina mukaan olympialaisiin. Jos ensiesitys jättää yleisön kylmäksi, Tokiossa alkaa olla myöhäistä enää kolhuja paikkailla. Päätökset olympiagolfin jatkostakin tehdään mahdollisesti jo ennen Tokion kisoja.
Kaikki edellytykset suureen urheilujuhlaan ovat olympiagolfissa kuitenkin olemassa. Uutena olympialajina golf herättää varmasti mielenkiintoa ja kilpailut tarjoavat parhaimmillaan sekä suurta draamaa että upeaa urheiluviihdettä. Viime vuosien major-turnauksissa yleisöä on hemmoteltu hienoilla voittokamppailuilla lähes kilpailusta toiseen.
Suomalaisittain olympiatunnelmaa nostattavat lisäksi ennakoitua tiukempi taistelu edustuspaikoista sekä yllätysmitalin mahdollisuus. Vaikka mitaliodotukset onkin syytä pitää toistaiseksi maltillisina, 72 reiän lyöntipelissä jymy-yllätyskin on mahdollinen, toisin kuin useimmissa muissa lajeissa, joissa mitalit jaetaan jo lähtökohtaisesti kauden tilastokärkien kesken.
2000-luvun major-turnauksissa voittaja on tullut maailmanlistan sadan parhaan ulkopuolelta viisi kertaa. Vaikeasti rikottavaa ennätystä pitää hallussaan Yhdysvaltain Ben Curtis, joka voitti vuoden 2003 The Open Championshipin ollessaan maailmanlistalla sijalla 396. Miesten tämänhetkisen olympiarankingin 60:s, isäntämaa Brasilian kiintiöpaikalla olevaAdilson da Silva, on edustuspaikoissa kiinni olevista heikoimpana maailmanlistalla sijalla 323.
Kansallistunnetta kohottavissa olympialaisissa yllätysvoittajia toivotaan varmasti monissa maissa, mutta golfin katto-organisaatioissa tuskin pidetään vilpittömästi peukkuja tuntemattomammille urheilijoille. Lajin kannalta toivomuslistan voisi ennakoida suunnilleen seuraavanlaiseksi:
- Lopullisen olympiarankingin kärkinimistä mahdollisimman moni lunastaa edustuspaikkansa ja saapuu Rioon intoa ja olympiahenkeä puhkuen.
- Miesten voittotaistelussa on mukana ainakin joku kolmikosta Jordan Spieth, Jason Day, Rory McIlroy – ja joku heistä voittaa olympiakultaa.
- Naisten sarjassa päätöskierroksen ratkaisuvaiheissa halutaan nähdä ainakin joku kolmikosta Lydia Ko, Stacy Lewis,Lexi Thompson – ja jonkun heistä toivotaan taas vievän pisimmän korren.
- Molemmissa kilpailuissa mitalien kohtalo ratkaistaan vasta viimeisillä rei’illä, ihannetapauksessa kenties vasta uusinnassa. Yli kolmen lyönnin voittomarginaali on suotavaa vain siinä tapauksessa, että olympiakultaan jyrää joku lajin supertähdistä.
- Mitalikorokkeelle nousee joko miehissä tai naisissa ainakin yksi selvä yllätysnimi.
Moni pelaajista kertoo olympiavuonnakin arvostavansa major-turnauksia selvästi Rion kisoja enemmän, ja lajihistoriaan peilaten aivan ymmärrettävästi. Golfin historiankirjoihin nimet tatuoidaan juuri major-turnauksissa, ja toissijaisesti Euroopan ja Yhdysvaltojen välisissä reikäpeliotteluissa.
Olettaa kuitenkin sopii, että kisojen lähestyessä, kisakylien kuhinassa ja viimeistään olympiagolfin avauslyöntien laskeuduttua monen mieli vielä muuttuu. Kukaan golfin olympiaedustajista tuskin voi olla kilpailun tuoksinassa tiedostamatta sitä, mitä olympiakullan tai -mitalin voittaminen todella huippu-urheilussa, ja tällä kertaa myös golfin lajihistoriassa, merkitsee. Ensi heinäkuussa Royal Troonin The Open Championshipissä voiton käsistään päästävä urheilija voi lohduttautua sillä, että seuraava major, PGA Championship, käynnistyy vain yhdentoista päivän kuluttua. Olympiakullan hyppysistään lipsauttavalle pelaajalle seuraava mahdollisuus tarjoutuu puolestaan vasta neljän vuoden kuluttua, sitä seuraavaa tilaisuutta ei kenties koskaan enää tule.
The Open Championshipin aikojen taakse kurkistavia sävyjä, Mastersin lumovoimaa tai Evian Championshipin glamouria ei ensimmäistä kertaa pelattavassa olympiaturnauksessa millään voida tavoittaa, mutta omalla tavallaan kiehtovaan ja urheiluyleisöä laajasti koskettavaan tunnelmaan voidaan Rion elokuussa parhaimmillaan yltää. Rokotetta orastavaan olympiakuumeeseen ei kenenkään kannata enää ottaa.
Jere Jaakkola