Raportin julkaisseet kattojärjestöt ryhtyvät jatkotoimenpiteisiin lyöntipituuksien jatkuvan kasvun aiheuttamien ongelmien kitkemiseksi.
Golfissa lyöntipituudet ovat karanneet käsistä. Sitä ei varmasti käy kenenkään kiistäminen. Tämä on nyt myös lajin hallitsevien elinten virallinen kanta, kun R&A ja USGA julkaisivat kauan odotetun lyöntipituusraporttinsa tiistaina.
Raportissa perustellaan yksiselitteisesti miten kasvaneilla lyöntipituuksilla on ollut kielteisiä vaikutuksia, ja haittojen nähdään pitkällä tähtäimellä vain lisääntyvän kehityksen jatkuessa samanlaisena.
Merkittävä lyöntipituuden kasvu on ollut koko kuluvan vuosituhannen ajan yksi merkittävimmistä puheenaiheista lajin piireissä, mutta vasta nyt R&A ja USGA näyttäisivät olevan valmiita tarttumaan härkää sarvista.
Vaikka lyöntien pituudet ovat kasvaneet tasaisesti yli 100 vuoden ajan, järjestöt katsovat, että asian kanssa ollaan nyt saavuttu tienhaaraan. Monen golfkentän luontainen ominaisuus on saanut siipeensä, millä nähdään haitallisia vaikutuksia paitsi kaiken tasoisten pelaajien, myös koko lajin keskuudessa.
”Mielestämme kenttiä ei voi pidentää loputtomiin. Sillä on kielteinen vaikutus golfiin”, USGA:n toimitusjohtaja Mike Davis kertoi.
”Kyseessä ei ole hätähuuto, eikä laji ole kriisissä. Tämähän ei ole tapahtunut yhdessä yössä. Mutta me yritämme ratkaista ongelman, jonka uskomme olevan kaikkien pelaajien edun mukaista.”
Raporttia tullaan käyttämään perustana monivuotiselle prosessille, joka saattaa johtaa väline- ja/tai sääntömuutoksiin. Seuraavaksi R&A:n ja USGA:n välinestandarditiimit toteuttavat laajemman katsauksen, missä arvioidaan lyöntipituuden merkitystä eri tekijöihin.
Kevään edetessä on luvassa tarkentavia raportteja, lisäksi välineteollisuudelta kerättävän riittävän informaation kokoamiseen uskotaan vierähtävän vuoden verran. Vasta tämän jälkeen järjestöt voivat alkaa mahdollisiin sääntömuutoksiin.
On muun muassa väläytelty paikallissäännön mahdollisuutta, mikä edellyttäisi lyönnin pituutta rajaavan välineen käyttöä. Se ei kuitenkaan raportista ilmene, olisiko kyse palloihin ja mailoihin tai vain jompaankumpaan välinesegmenttiin tehtävästä muutoksesta.
Tällaista kasvua ei voi selittää pelkästään välineinnovaatioilla.
Lienee selvää, että pallojen lento-ominaisuuksiin ja draivereiden lapoihin liittyvät mahdolliset rajoitukset saisivat tyrmäävän vastaanoton välinevalmistajilta. Davis muistutti, että maila- ja palloteollisuuden edustajien kanssa ei ole vielä keskusteltu, ja että työ on vielä pahasti kesken.
”Edessä on pitkä yhteistyöprosessi. Jotta tämä toimisi, koko golfteollisuuden on oltava sitoutuneita. Olemme löytäneet ongelman, joka on pystyttävä ratkaisemaan kollektiivisesti”, hän korosti.
Mike Davisin mielestä kasvaneisiin lyöntipituuksiin liittyvä ongelma on pystyttävä ratkaisemaan kollektiivisesti. Kuva: Getty Images
Raportti keskittyy pitkälti miespuolisten huippupelaajien draivipituuksiin. R&A ja USGA totesivat, että PGA Tourin ja European Tourin 20 pitkälyöntisimmän pelaajan keskimääräinen draivipituus on 283 metriä, kaikkien pelaajien keskimääräisen draivipituuden ollessa 269 metriä.
Vuodesta 2013 lähtien pituudet ovat kasvaneet karkeasti metrin vuodessa, 20 pitkälyöntisimmällä kasvun oltua seitsemän metriä ja kaikilla keskimäärin kuutisen metriä.
Raportissa arvellaan, että huippupelaajat pystyvät pian tuottamaan 145 mph (mailia tunnissa) svinginopeuden ja 215 mph pallonnopeuden. Näistä lähtökohdista elimet uskovat, että pitkälyöntisimmät voisivat kohta draivata pallonsa 400 jaardin paremmalle puolelle eli vähintään 365 metrin päähän.
Tällaista kasvua ei voi selittää pelkästään välineinnovaatioilla. R&A ja USGA muistuttavatkin, että tämän päivän huippupelaajat keskittyvät yhä kiinnostuneemmin voimanhankintaan ja liikkuvuuteen maksimoidakseen suorituskykynsä.
Lisäksi moderni svingi yhdistettynä pelaajaa auttavaan teknologiaan, optimoivat svinginopeuden, laukaisukulman ja pallonnopeuden, minkä vuoksi pitkälyöntisten kykyyn lyödä palloa yhä pidemmälle ei näy päätepistettä.
Raportti kertoo, että kasvanut lyöntipituus on muuttanut kenttien alkuperäistä luonnetta ja tehnyt hallaa niiden suunnittelijoiden tarkoittamalle haasteelle. Tämä ilmenee muun muassa tarkkuutta ja muiden erilaisia taitoja vaativien lyöntien tarpeen vähentymisenä, minkä vuoksi osaampien pelaajien lyöntivariaatiot uhkaavat käydä yksipuolisiksi.
Toisessa ääripäässä on havaittu käänteinen ongelma. R&A ja USGA näkevät, että harrastelijagolfarit pelaavat liian kaukaisilta tiipaikoilta.
”Pidemmät lyönnit, pidemmät kentät, pelaaminen liian kaukaiselta tiiltä ja liian pitkään kestävät kierrokset vievät lajia väärään suuntaan. Ne eivät välttämättä tee golfista tulevaisuudessa haasteellisempaa, nautittavampaa tai kestävämpää”, raportin yhteenvedossa todetaan.
Pidemmät ja isommat kentät ovat herättäneet kysymysmerkkejä myös yhteiskunnallisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta. Raportin mukaan on suhtauduttava vakavasti veteen, kemikaaleihin, maankäyttöön, villieläimiin, elinympäristön suojelemiseen ja energiaan liittyviin kysymyksiin.
Lajin hallitsevat elimet myöntävät, että niiden olisi pitänyt puuttua lyönnin pituuteen liittyviin asioihin jo aikaisemmin. Vuonna 2002 julkaisemassaan lausunnossa R&A ja USGA varoittivat, että huippupelaajien jatkuva lyöntipituuksien kasvu ei ole toivottavaa, ja että se voi olennaisesti heikentää peliin kuuluvia haasteita.
Elimet kokosivat tietoa alan asiantuntijoilta, kiertueilta ja eri sidosryhmiltä. Kaksivuotisen työn seurauksena syntyi 57 yksittäisestä raportista koottu lähes satasivuinen paketti, jonka pohjalta R&A ja USGA laativat 15-sivuisen yhteenvedon.
Jos tuo miesammattilaisten lyöntipituus on ongelma, niin eikun kehitetään heille uudet pallot, jotka ovat ainoat sallitut heidän kilpailuissaan. Kaikkien muiden golfelämä jatkukoon entisellään. Noita TourSpecial -palloja voidaan sitten säätää haluttuun suuntaan, jos jatkokehitystarpeita on.
Kentillä, joilla miesammattilaiset pelaavat, väylän lyhyeksi leikattu alue päättyisi 300 m kohdalla ja jatkuisi taas 350m jälkeen, raffissa ruoho sen verran haasteellinen että sen haluaa välttää.
Mitäs se noille R&An ja USGAn kavereille kuuluu miltä tiiltä harrastepelaajat tiiaavat. Sehän on heidän oma valinta. Eipä juuri näy 300 jaardin (carry) ylittäviä lyöntejä. Jos rulli on 100 yardia, niin se on kentän ominaisuus, ei lyönnin. Bobby Jones sanoi aikanaan että on kaksi eri golffia, on tournament golf ja sitten on amateur golf. Vaikka lyöntien pituudet ovat kasvaneet, eivät parien alitukset ole muuttuneet juurikaan.
Tilastot saadaan näyttämään siltä kun halutaan. Ei ole sattumaa, että verrataan vuoteen 2013, joka oli mittaus harvinaisen lyhyt (305y kärki). Jos vertauskohtana olisi vuosi 2012 (kärki 321y) eli melkein 10 cm/vuosi lisää🤔. Saati 2003 (321y), jolloin lisäys tähän päivään on 4 cm/vuosi. Höpinät 145mph lapa/215mph pallo kestäisi tällä ”kehityksellä” n. 80 vuotta. 100 pelaajan tilasto antaa hieman parempaa keskiarvoa ja siihenkin suurin syy on , että pelaajat on siirtyneet sikarihuoneista saleille ja ovat urheilijoita!