Suomen Golflehden Kenttärankingin tulokset julkaistaan joulukuun toinen päivä ilmestyvässä vuoden viimeisessä Golflehdessä. Silloin saat käsiisi tuhdin selvityksen siitä, miten suomalaiset maamme kentät arvottavat.
Sen verran salaisuuden viittaa voi jo raottaa, että mukana on taatusti monia yllätyksiä, eivätkä kaikki ennakkosuosikit ole pitäneet pintaansa armottomassa vertailussa.
Pelkän rankingsijoituksen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Suomen golfkenttien taso on keskimäärin erittäin hyvä. Kenttärankingin kannalta se tarkoittaa, että moni sinänsä laadukas ja hyvän elämyksen tarjoava kenttä löytää itsensä tuloslistalla yllättävän alhaalta – kilpailu on kovaa.
Sijoitukseen vaikuttaa moni tekijä ja kokonaisrankingissa on mahdotonta pärjätä, jos yksikin puute syö kokonaispisteitä liiaksi. Se ei silti tarkoita, että kenttä on huono.
Mitä kansa haluaa?
Tänä vuonna Kenttärankingissa valta oli golfaavalla kansalla. Perinteisen asiantuntijaraadin sijaan halusimme selvittää, missä tavallinen klubigolfari viihtyy. Mikä kenttä tarjoaa parhaan kokonaiselämyksen, sillä siitähän golfissa on kyse.
Asiantuntijat saattavat arvostaa eri asioita kuin riviharrastajat, mutta oman pelinautintonsa suhteen jokainen on asiantuntija.
Kaksi vuotta sitten Kenttärankingin asiantuntijaraadin suosikki oli Kytäjän South East -kenttä. Kakkoseksi sijoittui Vanajanlinna ja kolmanneksi Kytäjän North West.
Jo vuonna 2013 lukijat valitsivat omat suosikkinsa. Vilkaisu tuohon listaan on tämän vuoden Kenttärankingin pohjustuksena hedelmällisempi kuin asiantuntijaraadin mielipiteiden tarkastelu, joten tässä ne tulevat, vuoden 2013 Kenttärankingin lukijoiden suosikit.
1. Vanajanlinna, 2. Kytäjä South East, 3. Nordcenter Fream, 4. Kytäjä North West, 5. Nordcenter Benz, 6. Viipurin Golf Etelä-Saimaa, 7. Sarfvik New Course, 8. Lakeside Pirunpelto, 9. Virpiniemi ja 10. Puula Golf.
Yllättääkö, että kahden vuoden takaisesta kärkikymmeniköstä tämänvuotisen Kenttärankingin kymmenen kärkeen yltää mukaan vain viisi kenttää? Puolet kympin kärjestä on siis pullahtanut ulos kahdessa vuodessa.
Top 10:stä ulos tipahtaneista kentistä kolme sijoittuu vuoden 2015 rankingissa 20 parhaan joukkoon, mutta kaksi muuta valahtaa huomattavasti alemmas.
Kärkikymmenikön uudet tulokkaat puolestaan sijoittuivat kaksi vuotta sitten jo kohtuullisen hyvin, lukuun ottamatta yhtä yllättäjää, joka nousi kirkkaisiin valoihin tummemmista varjoista.
Hinta-/laatusuhteessa isoja yllättäjiä
Yksi tärkeimmistä mittareista golfkentälle on hinta-/laatusuhde. Huippukentät ovat monesti tyyriitä, eikä niillä välttämättä siksi pelata kauden aikana kuin kierros tai pari. Tuolloin rahalle halutaan vastinetta, eikä epäonnistumisiin ole varaa.
Vastaavasti joiltain osin vaatimattomampi kenttä saatetaan kokea paremmin siitä maksetun korvauksen arvoiseksi, jos puitteet ja palvelut ovat kaikin puolin korvausta vastaavalla tasolla.
Kaksi vuotta sitten hinta-/laatusuhteessa kärkikymmenikköön yltäneistä kentistä on tänä vuonna top 10:ssä vain kolme. Moni viime rankingin onnistujista on myös tippunut kärjestä kovaa, neljä ei mahdu tällä kertaa edes 50 kärkeen.
Loppupäätelmä on selvä: golfari suhtautuu harrastukseensa, ja siten myös kenttien arviointiin, tosissaan. Laakereilleen kenttien ei sovi jäädä lepäämään.
Sami Sarpakunnas