23.–30.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][28]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Painia golfin kulisseissa

Komissaari Tim Finchem

Golfin maailma tarvitsee johtotähtiä. Esikuvia, visionäärejä, innovaattoreita, rahantekijöitä, markkinamiehiä. Ja luonnollisesti myös rautahermoisia ja tervejärkisiä järjestöjyriä, perinteen vaalijoita, niitä jotka pitävät golflaivan kurssissa silloin kun myrskyisät laineet lyövät.

Keitä he ovat? Keiden päätöksistä tai esimerkistä riippuu se, kuinka sankoin joukoin ja millä tavoin golfia maailman kentillä nyt ja tulevaisuudessa pelataan? Mitä ja keitä ovat ne organisaatiot ja yksityishenkilöt, jotka näyttävät suuntaa huomiseen niin harraste- kuin kilpagolfissakin? Keitä ne, joiden tekemiset vaikuttavat siihen, miltä golf ulospäin näyttää?

Toukokuinen päätös pitkien puttereiden ankkuroinnin kieltämisestä ja päätöstä edeltänyt valmistelu herättivät paljon kohua. Yhdysvaltain golfliitto USGA ja lajia Yhdysvaltain ja Meksikon ulkopuolella hallinnoiva R&A halusivat yhteisrintamassa suojella perinteistä näkemystä golflyönnistä ja sen teknisestä suorituksesta. Ankkuroiminen vatsaan, rintaan tai leukaan kiellettiin, koska laji haluttiin pitää puhtaana.

USGA:n ja R&A:n asiassa ottama kanta ei vakuuttanut PGA Touria, maailman rahakkainta golfkiertuetta, lajin kallisarvoisinta näyteikkunaa. Komissaari Tim Finchem asettui jo sääntöä valmisteltaessa oppositioon. Hän on johdonmukaisesti, joskin pahennusta vastapuolella herättäen, puolustanut niitä pelaajiaan, joille pitkästä putterista on tullut tärkeä osa omaa peliä ja joiden itseluottamus ja sitä kautta myös ansiot saattavat olla kiinni mahdollisuudesta jatkaa puttaamista toimivaksi osoittautuneella tavalla. Sattumoisin näiden pelaajien joukossa on useita viime vuosien major-voittajia, kilpagolfin näkyvimpiä mannekiineja. Uhittelun merkkejä on ilmassa, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että PGA Tour ei välttämättä aio noudattaa uutta ankkurointisääntöä omissa kilpailuissaan.

Välinerintamalla rauhallista

Huippupelaajia edustavan PGA Tourin suhde USGA:han ja R&A:han on ankkurointikysymyksessä paljolti samankaltainen kuin golfia hallinnoivien tahojen ja välinevalmistajien suhde 1900-luvun lopulla ja uuden vuosituhannen alussa, välinekehityksen hulluina vuosina. Tuolloinkin kättä väännettiin siitä, millaisten innovaatioiden tulisi lajin perinteiden hengessä olla sallittuja, millaisten puolestaan ei.

Välineteollisuus on moneen otteeseen ollut yksi golfiin ja sen kehitykseen voimakkaimmin vaikuttaneista tahoista. Kehäpainoiset raudat, ontot metallipuut, hiilikuituvarret ja monikerrospallot ovat muuttaneet peliä samalla tavoin kuin vaikkapa hikkorin korvanneet teräsvarret aikoinaan. Osasyy muutoksen rajuuteen viimeksi kuluneina vuosikymmeninä oli se, että vielä 1990-luvulla suurimmilla välinevalmistajilla oli tutkimus- ja kehitystyössään huomattavasti vahvemmat resurssit kuin välinesäännöistä vastaavilla USGA:lla ja R&A:lla. Insinöörit pääsivät pelin ohjaksiin eivätkä säännöt aina pysyneet mukana kehityksen vauhdissa.

R&A:n Peter Dawson

R&A:n Peter Dawson

Lyöntipituuksien kasvaessa vastavaikutus tuli nopeasti. Esimerkiksi USGA:lla on tällä hetkellä käytössään 18 kokopäiväisen työntekijän testausosasto. Tulokset ovat näkyneet varsin aggressiivisena välinesäädäntönä, joka on ajanut suuret välinebrändit puolustuskannalle. Linnarauhaa on pidetty yllä antamalla välinevalmistajille löysää esimerkiksi säädettävien mailojen rintamalla.

Vaikka välinesäännöillä ja ankkurointikysymyksen kaltaisilla tapauksilla on suuri merkitys lajin sisällä käytävässä keskustelussa, lajin kasvun, leviämisen ja yleisen kiinnostavuuden kannalta tuollaiset asiat ovat kovin marginaalisia. Tässä laajempien näköalojen pelissä koko golftoimiala puhaltaa yhteen hiileen USGA:n, R&A:n, PGA of American (ja muiden PGA-järjestöjen), PGA Tourin ja profiiliaan viime aikoina nostamaan pyrkineen European Tourin johdolla. Kaikilla on yhteinen intressi ja jokaisella näistä toimijoista edustus myös International Golf Federationin ja World Golf Foundationin kaltaisten toimielinten johdossa. Ensiksi mainitun painoarvo on merkittävästi kasvanut golfin olympiastatuksen myötä.

Peter Dawsonin johtama R&A, välinevalmistajat ja golfkenttäbisnestä pyörittävät yhtiöt tuntenevat kaikki kiitollisuutta Kansainvälistä Olympiakomiteaa kohtaan, koska juuri näillä tahoilla on kenties parhaat mahdollisuudet nauttia olympiagolfin tuoman näkyvyyden hedelmistä. Näin siksi, että golfin asema olympiaperheen jäsenenä mitä todennäköisimmin helpottaa lajin viemistä alueille, joilla kasvupotentiaalia on vielä runsaasti olemassa.

Tämä sopisi luonnollisesti hyvin myös European Tourille, joka George O’Gradyn johdolla on määrätietoisesti ulottanut lonkeronsa jo öljystä rikkaaseen Lähi-Itään, Intiaan ja Aasiaan asti. Strategia on osoittautunut toimivaksi, sillä kiertueen liikevaihtoa on tällä tavoin kyetty kasvattamaan Euroopan talousvaikeuksista huolimatta. Kääntöpuolena on ollut pitkien kilpailumatkojen kuluttavuus, mikä on saanut useat tourin nimekkäimmistä pelaajista lopullisesti valitsemaan PGA Tourin ykkösvaihtoehdoksi ”kotikiertueen” sijasta.

Kestääkö golf?

Suunnannäyttäjiä tarvitaan myös siinä työssä, jota golfala joutuu jatkuvasti tekemään ympäristöimagonsa ja kaikinpuolisen yhteiskuntakelpoisuutensa hyväksi. Näkyvintä roolia tällä rintamalla on viime aikoina ollut ottamassa USGA. Uusi puheenjohtaja Glen Nager ja operatiivisesta toiminnasta vastaava Mike Davis vannovat molemmat nykyistä nautittavamman, edullisemman ja uudet harrastajat lämpimämmin vastaan ottavan golfin nimeen. Davisin viesti on karu: ”Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että golf nykymuodossaan ei kykene pitämään itseään hengissä”.

Mike Davis vastaa USGA:n operatiivisesta toiminnasta

Mike Davis vastaa USGA:n operatiivisesta toiminnasta

Kyse on toisaalta golfin kyvystä – pahimmassa tapauksessa kyvyttömyydestä – nivoutua osaksi modernia elämäntapaa, toisaalta siitä kuinka golf pystyy vakuuttamaan epäilijät ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestään. USGA on ottanut silmätikukseen etenkin golfkenttien kasteluveden ja pyrkinyt määrätietoisesti markkinoimaan visiotaan paluusta nykyistä kuivempien ja kovempien kenttien aikakauteen.

Ei ole yllättävää, että riviharrastajien golfkokemuksen kiillottamiseen on paneuduttu tarmokkaimmin Yhdysvalloissa, jossa pelaajakatoa on koettu etenkin nais-, juniori- ja vähemmistöryhmissä. Ryder Cupia (Yhdysvaltain puolella) ja PGA Championshipiä järjestävä PGA of America, 27 000 klubipron etujärjestö, on ollut vahvasti mukana ideoimassa ja USGA:n rinnalla markkinoimassa Tee it Forward -ideologiaa, jossa pelaajia kannustetaan rohkeasti kohtaamaan kenttä omaa taitotasoaan parhaiten vastaavilta avauslyöntipaikoilta. PGA:n vuodenvaihteessa eläkkeelle jääneelle johtajalleJoe Sterankalle kuuluu paljossa kiitos myös golftoimialan yhteisten rekrytointikampanjoiden käynnistämisestä ja alan keskeisten vaikuttajatahojen säännöllisistä yhteisesiintymisistä Washingtonin Capitol-kukkulalla. Vahvasti mukana näissä hankkeissa on ollut myös Steve Monan johtama World Golf Foundation.

Nicklausin sana painaa yhä

( Kuva nicklaus)

Medianäkyvyys on yksi golfin hyvinvoinnin perusedellytyksistä. Mitä valovoimaisempia tähtiä lajilla on tarjota, sitä kiinnostuneempia varsinkin tv-yhtiöt golfista ovat. Juuri tämän vuoksi esimerkiksi Arnold Palmerin ja myöhemmin Tiger Woodsin merkitys golfille on aika ajoin ollut äärimmäisen suuri – vaikka ”Tiger-ilmiö” ei lopulta sellaisena vähemmistöharrastajien magneettina toiminutkaan kuin alkuun uumoiltiin. Kaiken lisäksi Woodsin imagon saatua avioerosotkuissa tahran PGA Tour on tietoisesti lähtenyt rakentamaan lajin brändiä Rickie Fowlerin ja Rory McIlroyn kaltaisiin nuoriin laji-ikoneihin tukeutumalla.

Tällaisilla mediaa ja suurta yleisöä kiinnostavilla huippupelaajilla voi olla hyvinkin suuri vaikutus siihen, miltä golf urheiluna ulospäin näyttää, vaikka heitä itseään on vaikea lukea golfissa valtaa suoranaisesti käyttävien henkilöiden joukkoon. Tavallaan valtaa näiden pelaajien puolesta käyttävät lajin tärkeimmät manageritoimistot.

Entäpä Jack Nicklausin kaltainen legenda? Häntä on mahdoton sivuuttaa keskeisistä golfvaikuttajista puhuttaessa. Kaikkien aikojen ykköspelaaja on rakentanut tuottoisan golfimperiumin, ollut viemässä golfia Kiinan kaltaisille uusille alueille ja toiminut siinä sivussa väsymättömänä golfpäättäjiä hereillä pitävänä unilukkarina. ”Kultainen karhu” on ottanut voimakkaasti kantaa lentomatkaltaan rajoitetun pallon puolesta, vaatinut golfsääntöjen yksinkertaistamista ja kehottanut lajista vastaavia tahoja heräämään 2000-luvun todellisuuteen.

Legendaarinen <a href=Jack Nicklaus, jonka sanalla on edelleen suuri merkitys." src="/wp-content/uploads/2013/09/13082812570240.jpg" width="505">

Legendaarinen Jack Nicklaus, jonka sanalla on edelleen suuri merkitys.

Nicklausin mukaan sääntöjen olisi oltava maalaisjärjellä ymmärrettäviä. Nyt golftuomariksi pätevöityminen on hänen mielestään vaikeampaa kuin lakimiestutkinnon läpäiseminen. Koska Nicklaus kaiken lisäksi on kuin perinteisen golfkulttuurin ja -eetoksen henkilöitymä, hänen esiintuloillaan on myös moraalista painoarvoa. USGA:n toimistoa johtava johtava Mike Davis kuuluu niihin, jotka ovat rohkeasti antaneet tukensa Nicklausin näkemyksille nimenomaan sääntöjä ja lajin uudistumistarvetta sivuavissa asioissa.

Ei unohdeta Billy Payneä

( Kuva Payne ojentamassa pokaalia Adam Scottille)

Amatöörigolfin näkyvimpiä ja vaikutusvaltaisimpia toimijoita ovat itseoikeutetusti R&A ja USGA. Tukeaan niille antavat kansalliset golfliitot ja Euroopan golfliiton tai International Golf Federationin kaltaiset yhteenliittymät. Hieman yllättäen oman panoksensa amatöörigolfiin ja golfin globaaliin leviämiseen on antanut myös Augusta National Golf Clubin puheenjohtaja Billy Payne. Payne on toiminut Asia-Pacific Amateur Championshipin henkisenä kummisetänä ja suonut kilpailun voittajalle mahdollisuuden päästä mukaan Masters Tournamentiin. Vasta 14-vuotiaan Tianlang Guanin otteet Augustan viheriöillä keväällä 2013 olivat omiaan lisäämään golfia kohtaan tunnettua kiinnostusta Guanin kotimaassa Kiinassa. Kiina sai oman golfsankarinsa aivan kuten Payne suunnitelmissaan oli kaavaillut.

Kiinasta löytyy myös mies, jonka vaikutusvalta golfin jalansijan kasvuun voi lähivuosina olla suurempi kuin kenelläkään toisella yksityishenkilöllä. Hän on Wang Jun, jota isä, Wang Zhen, ei enää kuolinvuoteellaan tunnustanut pojakseen. Zhen oli yksi Kiinan viimeisistä kovan linjan kommunisteista ja niin kutsutun pitkän marssin kokenut vallankumousjohtaja, Jun sen sijaan on yksi ensimmäisistä, joka lähti viemään Kiinaa markkinatalouden tielle. Hän aloitti uransa asekaupalla, siirtyi sitten johtamaan maan tärkeintä investointipankkia kunnes astui syrjään ja ryhtyi pankin golfyksikön, Forward Management Groupin, vetäjäksi. Forward Groupin siteet Citiciin ovat sittemmin katkenneet, mutta Wang Junin luomat vanhat verkostot ovat yhä olemassa. Osin niiden avulla Forward Management Group on rakentanut Kiinaan jo yli kolmekymmentä golfkenttää. Wang Jun on myös kutsuttu Kiinan golfliiton varapuheenjohtajaksi.

Sports Illustrated -julkaisu nimesi jokin aika sitten mielestään tämän hetken 50 tärkeintä urheiluvaikuttajaa. Yllättävää ei ollut, että sijalta 25 löytyi PGA Tourin Tim Finchem. Hieman odottamatonta – jopa kyseenalaista – sen sijaan oli se, että listan toinen golfiin kytkeytyvä nimi oli sijalle 46 yltänyt Cindy Davis, Nike Golfin presidentti. Davis oli toki vastikään kaapannut maailmanlistan tuolloisen ykkösen Rory McIlroyn Niken talliin ja onnistunut näin tuomaan liikevaihdoltaan golfin neljänneksi suurimman brändin kehittämiseen aivan uudenlaisia rakennusaineita. Noin 250 miljoonan dollarin arvoiseksi luonnehdittu kymmenvuotinen sopimus on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että vaikutusvaltaiseksi koettu henkilö – tässä tapauksessa Davis – on golfissakin usein alttiina ennakoimattomien voimien iskuille. Suuresta strategista ja visionääristä voi tuulen kääntyessä ja McIlroyn nousukiidon katketessa tulla hetkessä hyväuskoinen hölmö.

Augusta National Golf Clubin puheenjohtaja Billy Payne

Augusta National Golf Clubin puheenjohtaja Billy Payne

Finchem joutuu perääntymään

R&A ja USGA ilmoittivat keskiviikkona 21.5. päätyneensä kieltämään pitkien puttereiden ankkuroinnin palloa lyötäessä vuoden 2016 alusta lähtien. Ratkaisua perusteltiin ennen kaikkea näkemyksellä, jonka mukaan ankkuroimalla tapahtuva puttausliike ei vastaa sääntöjen tarkoittamaa golflyöntiä.

PGA Tour ja PGA of America ilmaisivat olevansa asiassa eri mieltä jo säännön valmisteluun kytketyn, vuodenvaihteeseen ajoittuneen, kommenttikierroksen aikana. R&A:n ja USGA:n ilmoitettua säännön astuvan kuin astuvankin voimaan PGA Tour laski julkisuuteen tiedotteen, jossa se kertoi kunnioittavansa säännöistä vastaavien tahojen ratkaisua, mutta ilmoitti samalla vielä pohtivansa tullaanko sääntöä noudattamaan kiertueen omissa kilpailuissa. PGA-järjestö on puheenjohtajansa Ted Bishopin johdolla ottanut vieläkin uhmakkaammin USGA:ta ja R&A:ta vastustavan kannan. Hänen mukaansa uusi sääntö on omiaan vaarantamaan golfin kasvun.

PGA Tourin kanta henkilöityy vahvasti Tim Finchemiin, kiertueen komissaariin, joka on pitänyt asiassa pelaajiensa puolta. Hän on yhdessä Bishopin kanssa onnistunut sähköistämään tilanteen tavalla, joka on golfissa harvinainen. Yleensä R&A:n ja USGA:n suvereniteettia sääntöjen laatijoina ei ole totuttu näin avoimesti kyseenalaistamaan. R&A:n Peter Dawson onkin kommentoinut närkästyneenä, että sääntöjä ei ole ennenkään laadittu neuvottelupöydässä.

Sellainenkin vaihtoehto on olemassa, että PGA Tour ilmoittaa ottavansa kiertueella omat säännöt käyttöön. Tätä korttia on aiemminkin vilauteltu, mutta ei vielä milloinkaan niin tosissaan kuin nyt.

R&A ja USGA todennäköisesti luottavat siihen, että vastapuolet joutuvat kuin joutuvatkin antamaan periksi. Dawsonin mukaan sääntömuutos on pohjustettu yhdessä lakimiesten kanssa paremmin kuin yksikään toinen case hänen kaudellaan. USGA:lla on puolestaan rahastoissa lähes 300 miljoonan dollarin puskuri mahdollisten oikeustapausten varalta.

Asettumalla sitkeästi golfia hallinnoivia tahoja vastaan PGA ja PGA Tour asettaisivat itsensä alttiiksi arvovaltatappiolle. Tätä riskiä ne tuskin ovat valmiita ottamaan – etenkin kun oikeusistuinten tiedetään yleensä ottaneen kiistakysymyksissä eri urheilulajeja hallinnoivia tahoja tukevan kannan ja kun USGA:lla ja R&A:lla on kummallakin järjestettävänään yksi miesgolfin majoreista. U.S. Openeissa tai Open Championshipeissä putteria ei vuoden 2015 jälkeen ankkuroida. Jos näin tehdään, USGA ja R&A ovat joutuneet nöyrtymään tavalla, joka on golfissa historiallinen. Se tietäisi uuden aikakauden alkua, vallan vaakakupin kallistumista golfbisneksen puolelle.

PGA Tour on kiusallisessa välikädessä. USGA:n ja R&A:n rintamaan lähteminen voi tietää sitä, että osa pitkää putteria ankkuroimalla käyttäneistä pelaajista, Tim Clark ja Carl Petterson etunenässä, haastaa kotikiertueensa oikeuteen elinkeinon harjoittamisen vaikeuttamisesta. Vaatimus jo saavutetusta edusta luopumisesta on näiden pelaajien mielestä kohtuuton, koska pitkän putterin käyttö perustuu monessa tapauksessa hermostollisiin tai fysiologisiin syihin. Suo siellä, vetelä täällä.

Teksti Janne Tarmio / Kuvat All Over Press

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (1 kpl)