10. –17.9. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][24]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Millainen on hyvä golfkenttä ja miten se rakennetaan?

Kai Hulkkonen on kenttäsuunnittelun ground up -koulukunnan vankka kannattaja. Kuva Ari Heinonen

Hyvän golfkentän voi rakentaa edullisesti, mutta huonosti rakennettu kenttä voi käydä myöhemmin kalliiksi.

”USGA-griinit ovat varma standardi – jos ei parempaan pysty.”

Näin sanoo Kai Hulkkonen, 38-vuotias golfkentänrakentaja, joka rakennutti perheensä kanssa Sand Valley Golf Resortin Pohjois-Puolaan ja on sen jälkeen johtanut kiitellyn Pärnu Bayn sekä ensi keväänä aukeavan Vantaan Golfpuiston kentänrakennustöitä (Lue Golflehden numerosta 8/2016, miten Kai Hulkkosesta tuli golfkentänrakentaja).

Väite on kova, sillä Yhdysvaltain Golfliitto USGA:n määrittelemää kenttärakentamisen kriteeristöä on pidetty alan keskeisenä laatustandardina. USGA:n kriteeristön noudattaminen ikään kuin takaa sen, että golfkenttä on laadukkaasti rakennettu.

Hulkkonen saa luvan perustella näkemystään, mutta palataan USGA-griineihin hieman myöhemmin. Annetaan Kai Hulkkosen ensin määritellä, millainen on hyvä golfkenttä. Laadukkainkaan rakennustyö ei nimittäin auta, jos kenttä on muuten huono.

”Hyvä golfkenttä on sellainen, jolle ihmiset haluavat mennä pelaamaan, koska golf on kyseisellä kentällä mielettömän hauskaa. Jos ihmisille ei tavalla tai toisella sellaista tunnetta tule, silloin se ei ole hyvä golfkenttä”, Hulkkonen sanoo.

Ajatus on samankaltainen kuin maailman arvostetuimpiin kenttäsuunnittelijoihin lukeutuvalla Tom Doakilla.

Doak on määritellyt sekä laajasti kritisoidussa että yhtä lailla kiitellyssä kirjassaan The Confidential Guide to Golf Courses nimeään kantavan The Doak Scale -asteikon. Sen avulla hän pyrkii vastaamaan kysymykseen, kuinka kaukaa kyseiselle golfkentälle kannattaa saapua. Jos tunnin ajomatka jollekin kentälle tuntuu liian pitkältä, kyseessä ei ole golfkenttäsuunnittelun kansainvälisellä mittapuulla kovin kaksinen kenttä.

Sand Valleyn projektin aikana kehittyi ajatus siitä, ettei golfkenttiä voi pelkistä suunnitelmista rakentaa hyvin.

Kenttäsuunnittelun kirkkaimpien helmien erotteluun pyrkivän asteikon ankaruudesta kertoo jotain se, että keskitasoinen kenttä saa asteikolla 0–10 arvosanan 3. Viitosen kenttä on jo selvästi keskiarvon paremmalla puolella, ja maailman sadan parhaan kentän listoille mahtuu kenttiä, jotka saavat Doakilta arvosanan 7 tai 8. Täyden kympin saaneita ’täydellisiä’ kenttiä on Doakin arvioiden mukaan maailmassa vain muutama.

Muun muassa rakentamiseen käytetyt resurssit, kentän maineen ja brändiarvot Doak jättää pelkkään suunnitteluun ja kentän elämyksellisyyteen perustuvissa arvioissaan kokonaan huomiotta. Ison rahan hankkeet eivät tarkoita Doakille lähtökohtaisesti mitään.

”Doak oli ensimmäinen, joka kirjoitti kriittisesti siitä, onko golfkenttä automaattisesti hyvä, jos se on kallis ja rahalla tehty”, Kai Hulkkonen sanoo.

Hulkkonen on ansainnut leipänsä jo kymmenen vuoden ajan golfkenttärakentamisesta. Hän tietää hyvin, mikä rakentamisessa maksaa ja kuinka paljon. Hyvässä golfrakentamisessa on paljolti kyse projektinhallinnasta, kustannustehokkuudesta ja oikeiden tekijöiden löytämisestä. Ne ovat Hulkkosen leipäpuuta.

Hyvä golfkenttä voi toki olla rakennuttajalleen kalliskin, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Hulkkonen nostaa esimerkin Slovakiasta. Läntisessä Slovakiassa Senican kaupungin vieressä sijaitsevassa Penati Golf Resortissa on kaksi kenttää, jotka ovat Hulkkosen mukaan keskenään kuin ”eri maailmasta”. Kentistä Hulkkosen arvion mukaan huonompi on isolla rahalla tehty, Jack Nicklausin maineikkaan suunnittelutoimiston piirtämä Legend Course. Kentistä parempi, Jonathan Davisonin suunnittelema Heritage, maksoi vain puolitoista miljoonaa euroa.

Arkkitehti luo vision, ratkaisut tehdään rakentaessa

Kenttäsuunnittelussa ja kenttien rakentamisessa on palattu viime vuosina ajassa hieman taaksepäin. Siinä missä valtaosa viime vuosikymmenien korkean profiilin kentistä rakennettiin kallispalkkaisten kenttäarkkitehtien piirustuksia tarkasti jäljitellen, yhä useampi huippukenttä tehdään nykyään toisin. Kenttää ei suunnitellakaan enää alusta loppuun piirustuspöydällä, vaan arkkitehti luonnostelee ainoastaan kentän reitityksen, jonka jälkeen siirrytään maastoon ja aletaan rakentaa. Näin toimivat nykyisistä golfarkkitehtuurin kärkinimistä muun muassa Bill Coore, Ben Crenshaw, Tom Doak ja Mike DeVries.

”Kun kunnon reititys on tehty ja maa-alueen realiteetit huomioitu, tekijöille pitäisi antaa vapaus arkkitehdin vision toteuttamiseen. Henkilön, jolla on projektissa luova valta, pitäisi olla paikalla joka päivä, mutta kaikkien tekijöiden pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, jotka parantavat tuotetta”, Hulkkonen kuvailee.

Suuri osa Kai Hulkkosen takana näkyvän Pasilan Triplan alta räjäytetystä maa-aineksesta on kuljetettu Vantaan Golfpuiston kenttätyömaalle, jonka rakennusprojektia Kai Hulkkonen johtaa. Kuva Ari Heinonen

Suuri osa Kai Hulkkosen takana näkyvän Helsingin Pasilan valtavan rakennustyömaan alta räjäytetystä maa-aineksesta on kuljetettu Vantaan Golfpuiston työmaalle – jossa Hulkkonen johtaa kentän rakennusprojektia. Kuva Ari Heinonen

Tärkeintä on arkkitehdin idea reitityksestä ja reikien pelattavuudesta. Se miten idea käytännössä toteutetaan, päätetään pääosin paikan päällä, kenttää rakennettaessa. Ratkaisut muun muassa muotoiluista ja kentän yksityiskohdista tehdään rakentamisen lomassa.

Kai Hulkkonen on tämän niin sanotun ground up -koulukunnan vankka kannattaja.

”Kun arkkitehdin ideaa ryhdytään sovittamaan luontoon, se melkein aina paranee alkuperäisestä”, Hulkkonen sanoo.

”Sand Valleyn alkuaikoina mietin usein arkkitehtikoulutukseen hakeutumista, mutta projektin aikana kehittyi ajatus siitä, ettei golfkenttiä voi pelkistä suunnitelmista rakentaa hyvin. Arkkitehdin hommassa on älyttömän hauskoja puolia, kuten reititys, pelistrategian rakentaminen ja vaihe, jolloin ryhdytään rakentamaan, mutta golfkentänrakentajina teemme samaa oikeastaan joka päivä.”

David Nelson, hänen yhtiökumppaninsa rakennustoimisto Nelson&Vecchiolla, on toiminut monissa kenttäprojekteissa niin sanottuna site supervisorina.

”Se on paras duuni maailmassa. Sinut viedään paikkaan, jossa olet kuningas ja jossa teet päivittäiset suunnittelupäätökset. Sitten joku Robert Trent Jones Jr. käy kerran kuussa tarkastamassa, että kaikki on kunnossa”, Hulkkonen kuvailee.

Erikoista Hulkkosen mukaan on, että ground up -rakentamisesta on tullut Yhdysvalloissa premiumia, vaikka se maksaa rakennuttajalle vähemmän, eikä ole arkkitehtien ammattikunnallekaan edullista. Pelkkä signature-kenttien piirtely ja miljoonalaskujen lähettely ei onnistu, kun on laitettava kädet saveen ja tehtävä yhtä tai korkeintaan kahta projektia kerrallaan.

Tänä vuonna ground up -rakentaminen sai lisää tuulta alleen Rion olympialaisten ansiosta. Ylistetyn Barra da Tijucan olympiakentän suunnittelija Gil Hanse tulee samasta suunnitteluhaarasta, ja nousi viimeistään Rion maineensa myötä huippusuunnittelijoiden kerhoon.

”Olympiakenttä oli hieno esimerkki ground up -suunnittelusta. Kaikki kentän yksityiskohdat tehtiin työmaalla”, Hulkkonen sanoo.

Esimerkki löytyy myös lähempää. Vantaan Golfpuistossa, jonka rakennustyötä Hulkkonen johtaa, arkkitehti Martin Ebert suunnitteli vain griinien pinnat. Griinejä ympäröivät alueet rakentajat sen sijaan muotoilivat griinipintojen ohjaamina vapaasti, niin sanotusti freehandinä.

USGA-griinien ongelmat

Griinien rakentamisesta puheen ollen on aika palata takaisin USGA-standardeihin, joita Hulkkonen ehti jo soimata. Mikä niissä sitten varsinaisesti mättää?

USGA-griinit perustuvat rakenteeseen, jossa ruohopinnan alla olevan turvehiekan alle rakennetaan karkeammasta sorasta kapillaarikatko. Se estää kosteuden nousemisen maasta ylöspäin, mutta kääntöpuolena on, että kun ylimääräinen vesi on poistunut griinin profiilista, muu vesi pysyy ja pitää maan kosteana. Hiekkapohjaisilla, niin kutsutuilla push up -griineillä on sen sijaan jatkuva imu alaspäin.

”USGA-griini käyttäytyy siten, että se on märkänä liian märkä, eikä sitä pysty kuivattamaan samalla tavalla kuin hiekkapohjaisia push up -griinejä. Poa-ruoho tulee USGA-griineille paljon nopeammin kuin hiekkapohjaisille griineille, siitä minulla on ihan henkilökohtaistakin kokemusta”, Kai Hulkkonen kuvailee.

Jos käytössä on sekä hiekkapohjainen maa-alue että riittävä budjetti, eikä niistä synny maailmanluokan kenttää, niin sitten on arkkitehdissa vika.

Ongelmana ovat myös USGA-griinien rakentamiskustannukset, jotka ovat push up -viheriöihin verrattuna noin kaksinkertaiset.

”Tuhat neliötä push upia rakentaa samalla rahalla kuin viisisataa neliötä USGA:ta. Push upit elävät vähän enemmän luonnon mukaan, mutta mahdollistavat muita ratkaisuja. Esimerkiksi griinin rajoja pystyy tarvittaessa muuttamaan vaikka griinin ulkopuolelle”, Hulkkonen selvittää.

Kriteeristössään USGA on määritellyt tarkkaan myös griinien rakentamiseen käytettävän hiekan raekoon. Hulkkosen mielestä ohjeistuksen tarkka noudattaminen voi käydä rakennuttajalle kalliiksi, sillä kenttärakentamisen kustannusten kurissapitämiseksi on keskeistä hyödyntää rakennusmateriaaleja, joita alueella on valmiiksi saatavilla. Jos tontilla on hiekkaa, joka ei vastaa USGA-määrityksiä, on kuitenkin hyvä tutkia, voiko kyseisestä hiekasta rakentaa.

”Jos voi, siinä voi helposti säästää 200 000 euroa. Golfkentän rakentaminen ei ole mitään talon rakentamista, jossa et saa käyttää taloa, ellet noudata ohjeita. Golfkentän pitää vain toimia”, Hulkkonen sanoo.

Kentänhoidon kustannustaso määritellään jo rakennusvaiheessa

Golfkentän rakentamisvaiheen kustannusvaikutuksista eivät jää pelkästään rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Rakennettaessa tehdyt ratkaisut vaikuttavat ratkaisevasti myös siihen, paljonko valmistuneen golfkentän hoitaminen ja ylläpitäminen tulee myöhemmin maksamaan. Jos rakentamisessa säästetään väärässä paikassa, siitä maksetaan operatiivisina kustannuksina myöhemmin kovaa hintaa, vuosi toisensa jälkeen.

Hulkkonen mainitsee muutaman esimerkin.

Erityisesti Suomessa on ollut tyypillistä rakentaa golfkenttiä, joille on suunniteltu valtavia raffialueita. Niiden kunnossapito aiheuttaa vuosittain suuret hoitokustannukset, joita ei voi rakentamisen jälkeen enää välttää. Nurmiheinän juuret taas on pyrittävä saamaan riittävän syvälle, jolloin kastelun tarve vähenee. Ja jos kentänhoidolle suunniteltu budjetti ei mahdollista bunkkereiden haravoimista käsin, silloin kentän rakentamisessa on otettava huomioon, ettei pintavesiä johdeta bunkkereihin. Jos kenttä on muotoiltu siten, että pintavedet ohjautuvat bunkkereihin, kustannusta ei voi myöhemmin enää välttää.

”Tällä hetkellä, kun korotkin pyörivät miinuksella, ei ole mitään järkeä rakentaa huonosti”, Hulkkonen sanoo.

Kai Hulkkosella on hyvä syy hymyyn: huippuarkkitehti Tom Doak haluaa vierailla Hulkkosten perheen rakentamassa Sand Valleyssa.

”Olen enemmän golf on peli -miehiä kuin golf on urheilua -miehiä.” Kuva Ari Heinonen

Tärkein seikka, josta golfkentän rakentamisessa ei voi tinkiä, tulee Hulkkoselta kuin apteekin hyllyltä.

”Drainage, drainage, drainage. Kuivatus, kuivatus, kuivatus. Sen pitäisi johtaa suunnittelua alusta alkaen. Jos rakennetaan paikkoihin, jotka eivät kuivu luonnostaan, kuivatus joudutaan rakentamaan ja maasto on muotoiltava. Kymppitonnin kustannus suunnittelupöydällä voi olla sadantonnin kustannus maastossa. Kuivatus on kaiken avain.”

Jos kuivatus on rakennettu huonosti, se voi aiheuttaa kentänhoidossa huomattavia ja kalliisti korjattavia ongelmia. Vielä useammin kentänhoidon ongelmat liittyvät kuitenkin varjoihin – ja ne taas johtuvat lähes yksinomaan puista.

”Golfkentällä ei saisi olla puita”, Hulkkonen lataa. ”Tai voi niitä olla kolme tai kuusi, mutta ei enempää. Vantaan Golfpuistossa kentällä on yksi puu, väylällä kahdeksan.”

Ongelmat ilmenevät viimeistään ajan kuluessa ja puiden kasvaessa. Griinin laitaan jätetty pieni kuusi voi kymmenen vuoden kuluttua varjostaa koko griiniä. Suureksi kasvaneena puu on väärässä paikassa, mutta kun siihen on jo ehditty kentällä tottua, puuta ei halutakaan enää kaataa.

Golfkenttärakentamisen tärkein päätös tehdään Kai Hulkkosen mukaan ennen kuin ensimmäistäkään puuta on rakentamisen alta kaadettu.

”Ilman hyvää maa-aluetta ei voi järkevällä budjetilla tehdä myöskään hyvää golfkenttää. Jos kenttä päätetään rakentaa saviselle pellolle, niin minkäs teet”, Hulkkonen sanoo.

”Jos taas käytössä on sekä hiekkapohjainen maa-alue että riittävä budjetti, eikä niistä synny maailmanluokan kenttää, niin sitten on arkkitehdissa vika.”

Euroopan huippukentät bongattu

Hulkkonen kiinnostui kenttäsuunnittelusta teini-iässä ja sukelsi kirjallisuuden kautta jo nuorena golfarkkitehtuurin syövereihin. Kymmenen vuoden kokemus golfrakentamisesta on syventänyt ymmärrystä ja ammattitaitoa, ja perspektiiviä kenttäsuunnittelun ja golfrakentamisen arviointiin tuo sekin, että Euroopan huippukentistä hän on itse pelannut suuren osan.

”Olen tehnyt maailman kentistä oman top 100 -listani, jolta olen pelannut 47 kenttää. Euroopassa on oikeastaan enää pari heathland-kenttää sekä Royal St. George’s, joita en ole pelannut. Lähes kaikki Yhdysvaltojen huippukentät ovat sen sijaan yhä pelaamatta”, Hulkkonen kertoo.

Listan kärkipäätä hallitsevat links-kentät, jotka ovat leikillisyydessään ylivertaisia ja vaativat pelaajalta luovaa pelistrategiaa.

”En ole kentänrakentajana läheskään niin visuaalinen kuin pragmaattinen – ja sama pätee myös omaan golfiini. En innostu kukista ja valkoisesta hiekasta. Parhaat kiksit saan siitä, mitä kenttä minulta vaatii. Pidän kentistä, joilla pystyn mielikuvitustani käyttämällä ja omalla tyylilläni saamaan pallon lähelle lippua. 190 metriä pitkä, korkea rautakuutonen ei kuulu repertuaariini”, Hulkkonen nauraa.

”Linkseillä golf on ennen kaikkea peliä – ja olen enemmän golf on peli -miehiä kuin golf on urheilua -miehiä.”

Pragmaattisuuteen kallellaan olevasta lähestymistavastaan huolimatta Hulkkosella on ainakin visuaalinen muisti. Hän muistaa ilmiömäisesti lähes kaikki pelaamansa reiät ja monilta kierroksilta myös jokaisen lyömänsä lyönnin.

Ominaisuudesta on apua, kun Hulkkonen laittaa kenttiä järjestykseen. Siihen hänellä on hauska ja leikillinen metodi: Hulkkonen peluuttaa kenttiä reikäpelinä toisiaan vastaan. Jos kentän A ykkösreikä on parempi kuin B-kentän ykkönen, A siirtyy tilanteeseen 1 up. Peli jatkuu reikäpelin säännöin niin pitkään, kunnes ottelu ratkeaa.

”En ole aina ihan varma, onko kenttiä edes kovin mielekästä laittaa järjestykseen. Eräs ystäväni kuitenkin sanoo, ettei voi olla niin, että tiedän paljon golfkentistä, mutten tiedä, mikä niistä on paras.”

Kohta Hulkkonen saattaa kentänrakentajana joutua myös itse arvioinnin kohteeksi. Uutta painosta Confidential Guidestaan valmisteleva Tom Doak on nimittäin ilmoittanut haluavansa piipahtaa Euroopan kiertueensa aikana myös Puolassa, Hulkkosten rakentamassa Sand Valleyssa…

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje