Legenda joutui uransa kuumimpina aikoina kilpailemaan voimiaan säästelemättä, jotta muillekin pelaajille riitti ansaintamahdollisuuksia.
Kaikkien aikojen parhaaksi naisgolfariksi arvioitu 13-kertainen major-voittaja Mickey Wright menehtyi maanantaina sydänkohtaukseen floridalaisessa sairaalassa. Hän oli 85-vuotias.
San Diegossa vuonna 1935 syntynyt Wright liittyi LPGA-kiertueelle kaudella 1955. Hän saavutti häikäisevällä urallaan 82 voittoa, edellään kuusi ykköstilaa naisten Yhdysvaltain kiertueella enemmän koonnut, mutta seitsemän major-titteliä vähemmän saavuttanut Kathy Whitworth.
Uutistoimisto AP nimesi Wrightin parhaaksi naisurheilijaksi vuosina 1963 ja 1964 sekä vuosituhannen parhaaksi naisgolfariksi vuonna 1999. Yhdysvaltalaisen Golf Magazinen vuonna 2009 asiantuntijoille teettämässä kyselyssä Wright nousi niin ikään kaikkien aikojen listan ykköseksi.
Wright herätti huomiota sulavalla pallonlyömisellään. Lajin legendoihin kuuluvat Ben Hogan ja Byron Nelson sanoivat hänellä olevan paras koskaan näkemänsä svingi.
”Hän on historian paras svingaaja miehet ja naiset huomioiden. Kukaan ei lyönyt palloa, kuten hän. Ei yksinkertaisesti kukaan”, kovin kilpakumppani Whitworth hehkutti ESPN-kanavan haastattelussa vuonna 2015.
Wright opiskeli vuoden verran psykologiaa Stanfordin yliopistossa, kunnes ryhtyi ammattilaiseksi 50-luvun puolivälissä.
”Olen suorittanut oman psykologian maisteritutkintoni golfkentillä erilaisten kokemusten, kokeilujen ja virheiden kautta. Psykologia on yhtä olennainen osa golfia kuin tehokas svingi”, hän sanoi.
LPGA Tourin olemassaoloa pidettiin Wrightin kuumimpina vuosina riippuvaisena hänen läsnäolostaan kilpailuissa. Sponsorit uhkasivat perua turnauksia, mikäli Wright ei olisi osallistunut niihin vaikuttaen samalla kilpakumppaneidensa uraan ja ansaintamahdollisuuksiin.
Viimeisen turnausvoittonsa vuonna 1973 saavuttanut Wright kutsuttiin golfin kuuluisuuksien gallerian jäseneksi vuonna 1976.
Sulavan svingin käsite on näköjään aikojen kuluessa muuttunut, koska Wrightin svingistä puuttuu se kaunis loppuosa kokonaan. Heilautus jotenkin pysähtyy töksähtäen, aivan toisin kuin esimerkiksi Ben Hoganilla, Colin Montgomeriella tai Fred Couplesilla tai jopa Sam Sneadilla. Enemmänkin tuo muistuttaa sellaista runttaavaa voimalyöntiä kuin Arnold Palmerilla aikanaan. Jack Nicklauskin sentään sen ajan voimalyöjänä saattoi mailansa sinne selkäpuolelleen, mutta Wrightilla kaikki jää ikään kuin kesken. Verrattomasti kauniimpia heilautuksia olen nähnyt ihan kotimaisilla kentillä kantasuomalaisten naisten suorittamina lukuisia kertoja.
Noh, kauneus on katsojan silmässä ja ovathan kyseisen leidin saavutukset täysin vertaansa vailla.