Eilispäivän huippupelaajien tapa osoitella nykyteknologiaa kummastuttaa.
Aikansa menestynein englantilaispelaaja Tony Jacklin ruoskii omilla nettisivuillaan julkaisemassaan blogissa kovin sanoin tämän päivän huippugolfia. Hän käyttää kirjoituksessaan sanoja ”kehnossa tilassa”, ”tylsää” ja ”ennustettavaa”.
Jacklin puhuu enimmäkseen modernin teknologian vaikutuksesta toivoen, että golfin päättävät elimet puuttuisivat pallon lentopituuteen. Hänen mielestään pelivälineen tulisi lentää maksimissaan 250 metriä.
Hän sanoo, että Sunningdalen ja Cypress Pointin kaltaiset, 6200–6400-metriset kentät olisivat edelleen mahtavia kisa-areenoita, mikäli teknologia ei olisi niin ”avulias”.
Kaksinkertainen major-voittaja tähdentää, että moderni teknologia on luotu auttamaan klubipelaajia, ei ammattilaisia.
”Nykyajan ammattilaiset eivät yksinkertaisesti tarvitse teknologian tarjoamia etuja. Pallo on kuitenkin suurin syntipukki. He lyövät nykyään rautaysillä yhtä pitkälle kuin parhaat pelaajat löivät rautaviitosella 50 vuotta sitten.”
”Golfia on tylsää katsella, se ei vain ole kovin kiinnostavaa enää. Kaikkein tärkeimpänä asiana tuntuu olevan saada pallo niin pitkälle kuin mahdollista ja sitten puttaillaan. Pelistä puuttuu hienoudet; enää ei näe pelaajien lyövän fadea tai draw’ta – piiskataan vain niin pitkälle kuin rahkeista lähtee.”
Jacklin sanoo, että nykygolfiin on vaikea samastua, ja että hänen mielipiteissään ei ole kysymys vanhan miehen valituksesta.
”Voin kuvitella joidenkin nuorten pelaajien ajattelevan, että siinä vanha mies vuodattaa. Mutta nythän puhun lajista, jota olen aina palvonut.”
European Tourilla ja PGA Tourilla yhteensä 12 ykköstilaa saavuttanut Jacklin, 75, sanoo, että huippupelaajien lisääntynyt määrä johtuu teknologiasta.
”Vain parhaista parhaat erottuivat ennen, kun käytössä oli persimmon-puut, teräsvarret (puissa) ja vanhanaikaiset pallot. Asioita pitäisi ajatella uudelleen tai sitten keksiä koko peli uudelleen. Pitäisi palata takaisin piirustuspöydän ääreen.”
Ryder Cupissa 11 kertaa pelaajana tai kapteenina esiintyneen Jacklinin blogi ilmestyi pian Gary Playerin Golf Monthlylle antaman haastattelun jälkeen. Player oli pallon lentopituuteen liittyvässä näkemyksessään samoilla linjoilla edellisen kanssa.
Hän puolestaan sanoi, että pallon lento-ominaisuuksia pitäisi karsia 50 jaardia eli noin 45 metriä.
Kommentti:
Teknologialla on tapana kehittyä ja niin se oli kehittynyt myös Jacklinin uran parhaalla vuosikymmenellä 70-luvulla 20-lukuun verrattuna. Nythän 70-luvusta alkaa olla saman verran aikaa. Vai muistavatko jotkut nähneensä tai kuulleensa kovin monen huippupelaajan käyttäneen 70-luvulla Haskell-palloja tai puuvartisia mailoja?
Jacklinin arvellessa joidenkin nuorempien pelaajien kenties miettivän, että ”vanha mies valittaa”, jää hänen blogistaan juuri sellainen maku.
Myönnän, että välinekehitys on toista luokkaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Mutta miksi teknologia ei saisi edistyä ja vaikuttaa golfiin, kun se tekee sitä jatkuvasti kaikkialla elämässä? Kuulostaisi oudolta, jos golfissa pitäisi palata takaisin neliskanttisiin renkaisiin, kun muuten lasketeltaisiin symmetrisen pyöreillä.
Insinöörit ovat ideansa ansainneet keksittyään pitkälle lentävät pallot ja mailojen joustavat, anteeksiantavat lyöntipinnat, puhumattakaan kevyistä ja palloa oikeasta kohtaa potkaisevista varsista. Ja ennen kaikkea lajin harrastajat huippupelaajat mukaan lukien ovat ansainneet päästä osallisiksi näistä innovaatioista.
Nykyteknologia on auttanut harrastajia kiinnostumaan ja pysymään lajin parissa. Ainakin nuorimmat tämän päivän tähtipelaajat ovat aloittaneet lajin moderneilla välineillä, jotka ovat sytyttäneet heissä palon golfiin − ja ovat varttuneet lajin taitajiksi juuri tällaisia Jacklinin arvostelemia palloja ja mailoja käyttämällä.
Hän myös unohtaa, että huippupelaajat ovat fyysisempiä kuin menneiden vuosien sankarit, millä on olennainen vaikutus lyöntien pituuksiin.
On lyhytnäköistä tuijottaa kenttien pituuksiin ja vaikeroida itsesäälissä, jos takavuosien maineikas kenttä jää jossain päin maailmaa liian lyhyeksi tämän päivän huippugolfiin. Eikä ole tämän päivän huippupelaajien syy, jos heitä sattuu olemaan syystä tai toisesta huomattavasti enemmän kuin 70-luvulla. Aika tekee tehtävänsä.
Kaikki muuttuu, ja nyt draiveri on noussut setin tärkeimmäksi mailaksi, koska sillä tavalla tämän päivän golfia pelataan.
Haaste pitää heittää suunnittelijoille, kuten Adam Scott sanoi viikko sitten pelatun BMW Championshipin jälkeen.
”Pituus ei merkitse huippugolfissa mitään. Meille ei ole mahdollista rakentaa tarpeeksi pitkiä kenttiä. Jos keli on vähänkin pehmeä, me kesytämme kentän kuin kentän”, Scott sanoi.
Hän ei haasta kenttäsuunnittelijoita suunnittelemaan pidempiä vaan fiksumpia kenttiä. Pelaajat olisikin pakotettava huomattavasti nykyistä enemmän muokkaamaan avauksiaan. Kapuloiden heittäminen teknologisen kehityksen rattaisiin ei vain ole tässä se oikea ratkaisu.
Olemassa olevia kisakenttiä on uudistettava rohkeasti luovuuden, ei pituuden ehdoilla. On toki valitettavaa, että monet vanhat legendaariset kentät eivät enää sovellu nykypäivän huippugolfiin. Niistä on vain osattava luopua isojen turnausten näyttämöinä, mikäli vaadittaviin väylämuutoksiin ei ole mahdollista ryhtyä.
Golfin katsomisen nautinto on taitavissa lyönneissä, juuri niissä, joihin ei tavallinen klubipelaaja pysty. Nykytrendi, jossa selostamossakin kerrotaan ensimmäisenä kuinka pitkä avauslyönti oli (pelaajan iän kertomisen jälkeen tai ennen, joka tuntuu olevan tärkein, kyllästymiseen asti toistettavin ja todella turhin tieto!?) on todella tylsää.
Klubipelaajien lyöntipituuksia hehkutetaan ja sen jälkeen todetaan, että tasotus on kuitenkin vaan 15 kun muu peli ei suju… Tylsää.
Golfin terveysvaikutukset ovat kaukana riuhtomista katsoessa, sitähän ei ole edes vaikea todistaa. Kuinkahan moni nykyammattilaisista lyö palloa 80-kymppisinä niinkuin golfin todelliset suuret tähdet.
Selostusta kuunnellessa kenttien par5-reiät ovat birdiereikiä. Eihän sen niin pitäisi mennä, niissähän juuri tarvitaan taitavia lähestymislyöntejä? Kun kenttiä ei voi enää pidentää, on tehtävä todella jotain välineille!
Välinekehitykselle voidaan asettaa rajoituksia, jotta laji pysyy elinvoimaisena. Onhan jo tällä hetkellä paljon rajoituksia, mm. mailojen pituuksille, kimmoisuudelle ja golfpallon koolle. Miksei siis voisi asettaa pallon lento-ominaisuuksille (ja kompressiolle) rajoituksia, jolloin huippugolf sopii pelattavaksi olemassaoleville kentille .
Samaahan on tapahtunut muissakin lajeissa. Esimerkiksi keihäänheitossa stadionit muuttuivat liian lyhyiksi ja keihäänheitto vaaralliseksi, jolloin oli tarve muuttaa keihään lento-ominaisuuksia. Keihäänheiton seuraaminen on silti nykyvälineillä yhtä nautittavaa kuin Uwe Hohnin aikaan.
Toinen hyvä mahdollisuus on tehdä kentistä ”tiukempia”. Se on varsin helposti tehtävissä rakentamalla syviä bunkkereita strategisiin kohtiin, jolloin pisin draivi ei ehkä olekaan paras vaihtoehto. Näinhän on tehty perinteisillä Links-kentillä. Esimerkiksi Muirfieldissä, varsinkaan tuulisissa olosuhteissa pisin draivaaja ei olekaan automaattisesti voittaja. Lisää siis kisoja näille kentille, missä esille tulee golfin mielenkiintoisimmat osa-alueet: pelistrategia ja selviytyminen hankaluuksista (tai joutuminen niihin).
Ei oikeasti ole kivaa katsella, kun lyödään pitkälle ja sitten puttaillaan.
Kenttiä pitää pidentää tai välineiden ominaisuuksia muuttaaa, jotta pelaajan taidot pääsevät oikeuksiinsa.
Jacklinia ja Playeriä kannattaa kuunnella!