Tämä ei ole maksettu mainos vaan etuoikeus kirjoittaa henkilökohtainen mielipide siitä, millaisena näen vasta-avatun Kytäjän. Se on kiteyettynä todellinen ”must” vieraspelaajille, helmi vaativaa, mutta oikeudenmukaista kenttää etsiville. Sopii vähemmänkin pelaaville, mutta tasoituskorttia metsästävät turhautuvat nopeasti. Kytäjän ensimmäisen kentän avaaminen osakkaille ja heidän vierailleen pari viikkoa sitten on saanut aikaan valtavan kiinnostuksen kenttää kohtaan. Viestit Kytäjällä pelanneilta ovat olleet melkoisen ylistäviä, kritiikkiäkin on tullut. Toimitusjohtaja Jari Hakkarainen kertoo, että vieraspelaajatkin pääsevät tutustumaan kenttään. – Kahdeksas syyskuuta alkavalla viikolla avaamme kentän myös vieraspelaajille.Kiittäviä kommentteja on tullut paljon, kritiikkiä lähinnä ensimmäisen yhdeksikön mäkisyydestä sekä parista pitkästä siirtymästä. Varsin hyvillä mielin ihmiset ovat kentältä tulleet, Hakkarainen summaa. Allekirjoittaneella on ollut ilo pelata kenttä kolmasti, ja ensikäsitykseni on vain vahvistunut. Kytäjälle on tehty loistoluokan kenttä jota varsinkin hyvät pelaajat kiertävät varsin mieluusti. Suomen paras? Kauneus on katsojan silmissä, mutta uskoisin ainakin suuren osan huippupelaajista kallistuvan tälle kannalle ensivisitiin tehtyään. Olin lehtimiehen ominaisuudessa jo pari vuotta sitten kuuntelemassa arkkitehti Thomas McBroomin hehkutusta tulevista kentistä. McBroom on loistava esiintyvä ja myyjä, mutta varmasti myös huippuluokan suunnittelija. Kytäjälle on tehty kenttä jollaisia Suomessa ei vielä ole. Miksikö? Tässä muutama käytännön esimerkki: Kaikki tiiauspaikat ovat tasaisia, riittävän suuria ja suunnattu oikein. Näkymä avauslyöntiin asetuttaessa on kaunis, avara, mahdollisuuksia antava. Kapeita keintekoisia rännejä ei ole tarvinnut rakentaa, tilaa on ollut käytössä riittämiin. Väylät ovat jenkkityyliin melkoisen leveitä, ruffia riittää. Vaikkei pallo väylään osuisikaan, ei sitä tarvitse etsiä umpimetsästä. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kenttä olisi helppo, kaikkea muuta. Miesten tiiltä mittaa on peräti yli 5900 metriä, naisille kohtuullisesti vain noin 4800. Useat viheriöt ovat nostettuja, käytännössä pituutta on monilla reiíllä huomattavasti metrimäärää enemmän. Griinit ovat luku sinänsä. Mestarillisesti muotoiltuja, riittävän suuria ja NOPEITA. Niin nopeita kallistuksineen, että alle 30 putin yhteismäärään pääseminen on jo huippusuoritus. Osaavalle puttaajalle ja lähipelaajalle Kytäjä on paratiisi. Viheriöiden ympärillä on tilaa reilusti, väärälle puolelle lippua päätyminen tuottaa helposti lisälyönnin korttiin.
Tuloksentekeminen on työ,lä,stä,
Kytäjällä ei ole mielestäni suunnittelultaan yhtään huonoa reikää. Jo ykkönen kertoo siitä mitä tuleman pitää. Uskomattoman kaunis näköala, kaksikin pelikaveriani on tässä vaiheessa tokaissut spontaanisti -Ollaanko me todella edelleen Suomessa. McBroom osaa maisemoinnin, valkohiekkaiset bunkkerit ovat osa tätä, viheriöiden taustoitukset palvelevat hyvin kokonaisuutta. Huippupelaajat saavat bactiiltä pelatessaan käyttää lähes kaikkia mailoja, drive ja wedge reikiä on käytännössä vain 2-4. Harrastelijan on osattava lyödä palloa, ei välttämättä pitkälle, mutta myös aivojaan käyttäen. Suurille viheriöille tuleminen ei usein onnistu oikealla lyöntimäärällä, lähipelillä tuloksen tekemiseen annetaan kuitenkin reilu mahdollisuus. McBroomin ei ole tarvinnut piruilla pienillä , liian kumpuisilla griineillä, Kytäjän griinit ovat pelaajille haaste joilla oppii ja nöyrtyy, mutta kokee myös upeita onnistumisen fiiliksiä. Omiksi suosikkireiíkseni ovat nousseet seuraavat: Viides reikä, lyhyt par-nelonen alamäkeen. Lähtökohtaisesti helpoin kentän reiistä. Visuaalisesti herkullinen näkymä tiiltä, bighitterit odottelevat viheriön tyhjenemistä, maltillisemman strategian omaava pelaa 60-80 metriä lyhyeksi josta isokokoinen viheriö aukeaa upeasti. Viheriö on varsinkin reunoiltaan kalteva, birdien ja bogeyn välinen ero on tässä käytännössä hyvin pieni.. Yhdeksäs reikä, par-kolmonen, alamäkeen tämäkin. Helponnäköinen, bunkkerit oikealla ja vasemmalla. Taustalla siintää järvi ja Kytäjän Kartano. Varsinkin tuulisella kelillä mailavalinta menee kimurantiksi. Tyylikkään yksinkertainen reikä jossa viheriölle osuminen näyttää vaivattomalta muttei käytännösä ole sitä. 15:s, par-nelonen, backtiiltä 439 metriä. Kytäjällä on monta pitkää par-nelosta joissa pitkälle lyöväkin on ihmeissään. 15:n tiiltä lyötäessä ei ahdista,väylä on leveä, siihen osuu kohtuullisenkin tarkalla lyönnilä. Tuulesta riippuen toista lyödään keskipitkällä raudalla, jopa puulla. Viheriön oikealle puolelle ei kannata päätyä, bunkkerit vaanivat edessä sekä vasemmalla. Hyvällä lähestymisellä viheriön edestä pystyy tekemään iloa tuottavan parín, bogey ei ole sekään kenellekään tässä häpeäksi. Upea griini muotoilultaan ja mahtavat maisemat järvelle 
18:s, par-viitonen. Vahva ehdokas Suomen parhaaksi par-viitoseksi. Dogleg vasemmalle, vesi siintää vasemmalla, avauksessa tilaa oikealla. Toinen ja kolmas lyönti pakottavat ajatteluun. Riskinotto kiehtoo, toisaalta konservatiivisesti pelaten parín tekeminen tuottaa mielihyvää. Kaikki katastrofin ainekset ovat olemassa, moni miettii väkisinkin 18:tta jo edellisillä reiíllä. Reilu, upea reikä jonka tapahtumia jossitellaan pitkään monessa seurueessa.
Klubitalo herä,ttä,ä, mielipiteitä,
Voiko golfkenttään rakastua? Tätä olen omalta kohdaltani joutunut uudelleen punnitsemaan Kytäjän pelattuani. Melkoisen määrän varsinkin Euroopan huippukenttiä pelanneena on mielipiteeni tällä hetkellä se, että jos jollain kentällä pitäisi loppuelämä kiertää se olisi ehdottomasti Kytäjä. Loistava lay-out, ei huonoja reikiä, tilaa riittävästä hehtaarihalolla lyövälle, upeat griinit. Kaunis. Perusteellisesti tehty, tulee jatkossakin olemaan hyvässä kunnossa. Siinä perusteet. Arvostella saa ja pitääkin. Ensimmäinen yhdeksikkö on kieltämättä mäkinen ja vaativa, lähestymiset nimenomaan. Sisääntulo kulkee lähes pelkästään rannassa, loistavia reikiä kaikki, mutta ymmärrän niitä, jotka toteavat ”tylsää”. Tylsää sikäli, että varsinkin reiíllä 11-15 birdiet ja ilonaiheet pelituloksesta ovat harvassa, tuo jakso tullee olemaan monille todellinen tasonmittari. Epäreilu kritiikinpoikanen vaanii Kytäjän yllä sen johdosta, että kentän slope klubitiiltä on harrastelijalle äärettömän tiukka, tasoituskortteja Kytäjällä tehdään hyvin harvaan tahtiin. Taivaantosihan on nimittäin se, että mitä paremmin tasoitukseen nähden peli kulkee, sitä helpommin pelaaja antaa pisteitä myös kentälle. McBroomin kunniaksi on laskettava se, että mitään lällykenttää hän ei ole ensimmäiseksi Euroopan työkseen tehnyt, kyseessä on näyttävä käyntikortti muille kentän suunnittelijaa etsiville Miehille haasteena on pituus ja viheriöiden vaikeus, naisille nimenomaan lähipelin haasteellisuus kokonaisuutena ottaen. Klubitalo tulee herättämään paljon keskustelua. Alkuperäinen suunnitelma ei mennyt viranomaisten kanssa keskusteltaessa läpi, toteutuneen ”istumisesta maisemaan” voidaan olla montaa mieltä. ”Meijeri, Avaruusalus, Sairaalan takaovi, Ufo ja Myrskylintujen Tukikohta” ovat oikeutetusti niitä kommentteja joita ryhmissäni pelanneilta on tullut ulkoapäin komeutta katsellessa. Sisältä luomus on tyylikkään oloinen, pukuhuoneissa ja ravintolassa on tilaa, näkymä järvelle on terassilta komea. Kytäjän väellä riittää töitä, Jari Hakkaraista työllistää myös toisen kentän rakentaminen. Valmista pitäisi tulla kauden 2004 aikana. -Ja on tässä tietysti tämä osakkeiden myyntikin, nyt kun avasimme on tullut taas luonnollinen piikki myyntiin ja sen toivotaan jatkuvan, Hakkarainen mainostaa. Tällä hetkellä 20.000 euron arvoisia yhden pelioikeuden osakkeita on myyty vajaat 400, yli 1200 on vielä kaapissa. Greenfeen hinta on 55 euroa, osakkaan vieraana 35.