Ei olisi väärin, jos Oulun Golfin Sanki-kentän toinen väylä nimettäisiin Pekko Ojan mukaan.
Oulussa nähtiin lauantaina suoritus, joka hakee maailmanlaajuisesti vertaistaan. Meneillään olevissa seuran mestaruuskilpailuissa Pekko Oja täräytti hole in onen par 4 -väylällä! Huippuonnistumisen arvoa nostaa se, että yltääkseen griinille, pitää takatiiltä lyödä veden yli vähintään 275 metriä.
Lauantaina lippu oli laitettu kyseisellä reiällä griinin vasempaan etureunaan. Veden ja reiän väliin jää näin vain kymmenisen metriä tilaa. Tuolle kielekkeelle on osuttava, jos edes mielii uneksivansa saavansa pallon reiän tuntumaan. Albatrossin (joksi myös holari par 4:lla lasketaan) arvioitu todennäköisyys on noin 1:1 000 000. Kyseisen reiän asetuksilla todennäköisyys on varmasti vielä suurempi.
Oja tavoitettiin juhlistamasta uskomatonta lyöntiään.
”Ihan älyttömät juhlat on tällä hetkellä käynnissä. Juomaa on kerennyt jo virrata. Se lyönti oli aivan käsittämätön”, onnellinen Oja kertoi.
Olennainen kysymys siis kuuluu, että mitä tuolla reiällä tapahtui.
”Löin ensimmäisellä reiällä avauksen todennäköisesti veteen, mutta kun en pystynyt sitä todistamaan, niin jouduin lyömään uuden pallon ja tein lopulta tuplabogeyn”, Oja aloittaa tarinansa.
”Sitten kakkosen tiiboksissa sanoin pelikavereille, että nyt vedetään iso draivi, sellainen kunnon ilmapallo, koska tiesin joka tapauksessa lyöväni veden yli. Lähti ihan helkkarin hyvä lyönti pienellä fadella. Katsoin kiikareilla perään ja luulin näkeväni pallon griinillä, mutta se olikin lopulta next tee -kyltti, mikä sieltä kaukaa näkyi.
Ojan lyönnistä vielä uskomattomamman tekee nimenomaan se, että lippu oli griinin vasemmassa etureunassa.
Peliryhmä saapui viheriölle eikä palloa näkynyt missään.
”Etsimme palloa siitä etukumpareelta, mutta ei löytynyt. Käänsin jossain vaiheessa katseen griiniä päin ja näin alastulojäljen noin metrin päässä ennen reikää. Ajattelin, että okei se on mennyt pitkäksi. Paikkasin alastulojäljen ja lähdin kävelemään reiän ohi. Sivusilmällä näin, että ei jumalauta pallo on kupissa!”
”On se kyllä harvinainen, koska ei sille väylälle kukaan lyö draivia, mutta minäpä lyön”, sankari nauraa.
”Siinähän meni ihan sekaisin. Sen jälkeen halusin vain päästä klubille ottamaan kaljaa. Loppukierros meni värikkäästi ja tulos oli vissiin 77. En muista milloin viimeksi olen kotikentällä pelannut noin huonosti, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä sen lyönnin jälkeen.”
Ojan pelikavereidenkin reaktiot olivat häkeltyneet. Samassa ryhmässä pelasi Juha ”Haukka” Pesonen, joka on saanut lempinimensä tarkasta katseestaan.
”Haukkakin sanoi, että ei sitä palloa näy, kun menimme griinille. Mietin tuon holarin jälkeen, että toivottavasti en sekoita pelikavereiden peliä, kun itse aloin sekoilemaan siinä.”
”Olen tiennyt, että joskus teen holarin. Tällä samalla reiällä olen pari kertaa ollut 20 sentin päässä kupista, mutta ne lyönnit ovat olleet keltaisilta ja mailana puukolmonen.”
Oja kesytti samaisen väylän mestaruuskisojen ensimmäisenä pelipäivänä torstaina tekemällä eaglen. Perjantaina Oulussa pauhasi ukkonen ja tuolloin ei pelattu lainkaan. Joka tapauksessa peräkkäisillä kilpailukierroksilla samalla par 4:lla yhteensä kolme lyöntiä on oltava maailmanennätys.
”Palloni oli vetisessä paikassa, mutta en jaksanut alkaa ottamaan droppia. Heitin siinä, että pistetään tästä reikään. Niinpä löin pehmeän wedgen ja pallo rullasi nätisti sisään.”
Oja aikoo nauttia kokemuksestaan täysin siemauksin ja juhlat saattavat venähtää myöhäänkin huolimatta sunnuntain päätöskierroksesta. Oululaiseen tyyliin itseluottamus on varsinkin tällaisten suoritusten jälkeen huipussaan.
”Tämä on vähän sama kuin futiksen MM-kisoissa, joissa pelataan kuukausi jalkapalloa ja Saksa voittaa. Enköhän minäkin tämän lopulta hoida kotiin”, lyönnin johtoasemasta päätöspäivään lähtevä Oja paaluttaa.
”Kyseisen reiän asetuksilla todennäköisyys on varmasti vielä suurempi”
Eiköhän se ole juuri päinvastoin, todennäköisyys tuolle lyönnille oli pienempi.
Kyseisen reiän asetuksilla todennäköisyys lienee ollut normaalia pienempi, eikö vain?