Näkökulma: Golfosakkeen kahdet kasvot - Golfpiste.com

16.–23.8. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[9][16]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Näkökulma: Golfosakkeen kahdet kasvot

Osakkeenomistajat ja muilla pelaamisen vaihtoehdoilla golfia harrastavat ovat entistä lähempänä toisiaan. Kotimaisilta kentilltä odotetaan lähitulevaisuudessa tehokkaita ratkaisuja, kun suuria ikäluokkia edustavien pelaaminen alkaa selvästi vähentyä.

Golfosake on tänäkin päivänä luotettavin tapa varmistaa pelioikeus sille kentälle, josta osake on hankittu. Voihan olla, että jonain päivänä vuokrattavaa ei vain löydy, jos kaikki osakkeenomistajat ryhtyvät pelaamaan itse omilla osakkeillaan. Kenttäyhtiön toimistosta voidaan sanoa, että kaikki osakkeet ovat osakkaiden käytössä, eikä siten yhtiölläkään ole mitään vuokrattavaa.

Tämä on kuitenkin sellainen skenaario, joka yksinkertaisesti ei enää toteudu, eikä toimi loputtomiin edes siellä, missä jokainen osake sattuu vielä olemaan omistajansa käytössä.

Osakekauppaa toki käydään edelleen, mutta niin kauan kuin golfin harrastajilla riittää vuokrattavaa, se on isossa kuvassa hyvin pienimuotoista. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa uusien golfkenttien rakentaminen on lähes kokonaan pysähdyksissä. Toinen asia on, tarvitaanko meillä lajin nykykiinnostavuuden valossa yhtään uutta kenttää. Uutta nostetta on toivon mukaan tuonnempana luvassa, mutta harrastajakunnan varttuneempi osasto vapauttaa ajan saatossa tilaa kentälle luonnollisella tavalla.

Golfosakkeen hankinnan niin kuin yleensä kaikenlaisten hankintojen syyt ovat yksilökohtaisia ja moninaisia. Mutta kaupungissa x ei olisi tänä päivänäkään kenttää ilman joidenkin yksittäisten henkilöiden ponnisteluja, ja lopulta muutaman sadan ihmisen sitoutumista osakkeen hankintaan. Kuinka golfin harrastaminen olisi muutenkaan tullut mahdolliseksi, kun maassa on vain kourallinen ry-pohjaisia kenttiä. Vaihtoehdot olivat vähissä.

Vastikkeen maksuvelvollisuutta ei pyyhitä pois yhtiöjärjestyksestä

On kuitenkin selvää, että osakkeenomistamiseen liittyy problematiikkaa. Olet tullut hankkineeksi osakkeen ehkä 30-vuotiaana, mutta huomannut 20 vuotta myöhemmin, että nyt olisi aika toisenlaiselle harrastukselle. Onneksi kenttäyhtiössä on suhtauduttu asiaan myötämielisesti ja osake on otettu toimistoon vuokrattavaksi. Tai sitten olet saanut osakkeellesi ”vakituisen” vuokraajan saman kadun varrella asuvasta tuttavasta. Kuulostaa mutkattomalta, mutta edellyttää omistajalta vuodesta toiseen aktiivisuutta.

On myös niitä, joille ei käy yhtä hyvin. Voi olla myös niin, että hankalaksi äityneet selkävaivat eivät mahdollista enää golfin tai minkään muun urheilulajin harrastamista. Ja kaiken kukkuraksi osakkeelle ei ole saatu hyvistä yrityksistä vuokraajaa moneen vuoteen. Vastikkeen maksuvastuusta reistaileva terveys ei silti osakkeenomistajaa vapauta.

Tuskin osakkeenostaja on aikoinaan tullut edes ajatelleeksi, ”että entä jos en jonain päivänä syystä tai toisesta pelaakaan.” Täysin ymmärrettävää. On järjetöntä murehtia golfosake kädessään, ”mitä minä teen tämän kanssa 30 vuoden kuluttua”, kun on hetkeä aikaisemmin myynyt sydämensä lajille.

Oma lukunsa on jo autuaammille golfkentille lähteneet harrastajat, joiden osakkeet ovat pesänjaossa siirtyneet esimerkiksi lapsille tai lastenlapsille. Monelle on tullut isona yllätyksenä, että osakkeenomistajan kuoltua vastikkeen maksuvelvollisuus siirtyy perikunnalle. Lisäksi saattaa olla, että perintönä saadusta osakkeesta joutuu maksamaan vielä pitkän aikaa kenttäyhtiön rahoitusvastiketta. Tällaisen yhdistelmän kohdalla jopa 1500 euron vuotuiset vastikemaksut eivät ole lainkaan poikkeuksellisia.

Tämä tosiasia ja mediassa paljon puitu Kotojärven tapaus ovat saaneet sen verran julkisuutta lajin ulkopuolella, että golf kärsii Suomessa tällä hetkellä lievästä imago-ongelmasta. Kerran niin arvostetusta golfosakkeesta on tehty kirosana isolla koolla, ja sellaisen hankintaa pidetään nyt, jos ei tyhmänä, niin ainakin omituisena ratkaisuna. Negatiivisten signaalien myötä uusien pelaajien houkutteleminen lajin pariin on käynyt vuosi vuodelta työläämmäksi.

Uutta harrastajasukupolvea on pystyttävä rakentamaan pitkäjänteisesti

Askelmerkit on suunniteltava uudelleen, ja varmasti toimivia ratkaisuja vielä keksitään kilven kiillottamiseksi. Mutta hiljalleen olisi alettava miettiä erästä paljon isompaa ongelmaa, joka alkaa konkreettisesti näkyä kymmenen vuoden kuluttua. Silloin erittäin merkittävän osan suomalaisten golfseurojen jäsenkannasta muodostavien suurten ikäluokkien edustajat ovat noin 75–80-vuotiaita.

Heidän tilalleen lajin perinteiden jatkajiksi olisi saatava nuorempaa harrastajakuntaa riippumatta siitä, minkälaisella statuksella he kausivelvoitteensa maksavat. Näiden harrastajien keskuudessa lienee myös yhä enemmän niitä, joille golfia kannattaa lanseerata yhdeksän reiän lajina. Yhä hektisemmäksi käyvässä elämänrytmissä 18 reiän kierros jäänee tulevaisuudessa ”ysin” jalkoihin. Visio siitä, että 18 reiän rataa aletaan käsitellä kahtena kenttänä, ei välttämättä ole enää kaukaista utopiaa.

Samalla kun meidän suomalaisten golfin harrastajien on kiittäminen niitä kaikkia osakkeenostajia, jotka ovat epäsuorasti tulleet tehneeksi lajista yhden maan tärkeimmistä liikuntamuodoista, on nostettava hattua myös kymmenen vuoden takaiselle päätökselle vapaammasta pelaamisesta. Tämän ratkaisun seurauksena Suomen kilpagolfin taso on noussut viime vuosina isoin askelin. Pelaamisen vaihtoehtojen monipuolistuminen toi lajia selvästi lähemmäksi ”kansaa”, millä on kiistaton yhteys parempaan urheilulliseen lopputulokseen.

Golfosakkeella, jos jollakin, on kahdet kasvot.

”Takana on luja putki rilluvuosien”

On kirkas totuus, että ilman osakekenttiä golf olisi Suomessa varsin marginaalinen urheilulaji. Yli 30 vuoden iän (l. Safrvik) saavuttaneen golfosakkeen omistamisesta ja sellaisen hankkimisesta on kuitenkin keskusteltu mediassa viime vuosina niin painavin sanankääntein, että sen on katsottu tehneen hallaa lajin imagolle. Miten tässä näin pääsi käymään?

Buumiksi kutsutaan sivistyssanakirjan mukaan toimintoa, joka elää nousu- tai huippusuhdanteessa. Suomen golfissa buumista havaittiin ensimmäisiä viitteitä 80-luvun lopulla. 90-luvun talouslama hidasti hetkeksi vauhtia, mutta uudessa nosteessa oltiin vielä samalla ja sitä seuraavalla vuosikymmenellä.

Kenttiä rakennettiin ympäri valtakuntaa lähinnä lajista kiinnostuneiden ihmisten rahoilla, joiden vastineeksi he saivat lunastaa peliosakkeita osakeannissa ilmoitetulla hinnalla. Kenttäyhtiöt muodostivat yhtiöjärjestyksen, jossa jokaisesta hankitusta osakkeesta määrättiin maksamaan vuosittain sovitun suuruista yhtiövastiketta.

Myös sellaisia kenttäyhtiötä perustettiin, jotka edellyttivät vastikemaksua ainoastaan aktivoiduista osakkeista. Tällaisten yhtiöiden osakkeita saattoi päätyä joidenkin yksittäisten omistajien taskuun runsain määrin, ja käsillä oli hetken kuluttua melkoisia ongelmia.

Jos paljon osakkeita haalineet suuromistajat päättivät olla aktivoimatta osakkeitaan, kenttäyhtiöt saattoivat pian kärsiä kroonisesta rahapulasta. Tämä johti konkursseihin, kun huonoimmassa tapauksessa vastiketta kertyi vain joiltakin kymmeniltä oikeasti harrastuksensa vuoksi osakkeen hankkineilta pelaajilta.

Lajin suosio jatkoi kasvamistaan ja osakekauppa kävi kuumana. Nurin menneiden kenttäyhtiöiden tilalle perustettiin uusia yhtiöitä, ja virheistä oli otettu opiksi. Osakkeenomistaja vahvisti yhä selkeämmin asemaansa golfkentän ”kuninkaana”.

Itsenäistynyt jäsenmaksu muutti kaiken

Asiat muuttuivat olennaisesti kymmenen vuotta sitten, kun Suomen Golfliittoon kuuluvan seuran jäsenkortin saaminen ei enää edellyttänyt niin sanotun kausivelvoitteen maksamista. Pelaajat olivat jäsenmaksua vastaan täysivaltaisia golfin harrastajia missä päin Suomea tahansa, eikä osakkeen hankintaa pidetty enää samanlaisena välttämättömyytenä kuin aikaisemmin.

Pelaajamäärä jatkoi edelleen nousuaan, mutta osakekauppa alkoi tyrehtyä. Kenttäyhtiöt toivottivat pelaamisen laventuneita vaihtoehtoja hyödyntäneet tervetulleiksi omille kentilleen, sillä heiltä saadut maksut paikkasivat vaisun osakekaupan aiheuttamaa tyhjiötä. Jos etäjäsenyyden satojen kilometrien päästä hankkinutta harrastajaa oli aiemmin pidetty siivelläeläjänä, viimeisetkin ”kaukojen” pilkkaajat alkoivat vähitellen vaieta.

Siinä missä osakeannissa osakkeen lunastaneet henkilöt olettivat takavuosina pelaavansa kentällään vain toisten osakkaiden ja mahdollisten green fee -pelaajien kanssa, saivat he pian todeta, että suunnilleen joka toinen kotiklubin pihalla vastaantuleva henkilö olikin pelioikeuden vuokraaja.

Kenttäyhtiöt ovat viime vuosina suunnanneet osakkaille joitakin pelaamiseen liittyviä etuja, mutta vuokralla pelaavat ovat yhtiölle käytännössä yhtä tärkeä kohderyhmä kuin osakkaat. Molemmat on pidettävä tyytyväisenä nyt ja tulevaisuudessa, sillä samanlaisella riihikuivalla rahalla kumpikin pelaamisestaan kattavasti maksaa.

Ei sovi unohtaa, että suurella osalla suomalaisista golfkenttäyhtiöistä menee taloudellisesti hyvin − ja joukossa on myös sellaisia yhtiöitä, jotka eivät peri vastiketta aktivoimattomista osakkeista. Niidenkin on pian pystyttävä katsomaan tarpeeksi pitkälle eteenpäin.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (5 kpl)

  • UltraSlice says:

    Kirjoitus on hyvä, mutta siitä puuttuu kokonaan rahoitusmarkkinoiden näkökulma. Osakekenttien kulta-aikana 30 vuotta sitten rahoitusmarkkinat olivat säädellyt eli käytännössä pankista ei saanut rahaa läheskään kaikkeen liiketaloudellisesti järkeväänkään hankkeeseen. Tällöin osakerahoitettu kenttä oli järkevä. Rahoitusmarkkinoiden vapauduttuakin pelaajien rahoittama osakekenttä oli pitkään järkevä, koska korot olivat korkealla.

    Peruskurssitason rahoitusteorian mukaan omalle pääomalle (eli osakkeille) pitää saada korkeampaa tuottoa kuin vieraalle pääomalle (eli pankkilainalle), koska riski on suurempi. Nykyään pankista saa rahaa lähes nollakorolla kaikkeen taloudellisesti järkevään investointiin. Jos kenttähankkeet eivät ole houkuttelevia investointeja nollakorollakaan, ei kenenkään ole taloudellisesti järkevää sijoittaa golfosakkeeseen.

  • Mamsi says:

    On järjetöntä, että tuen muiden harrastusta yli tuhannella eurolla vuodessa, kun satuin perimään osakkeen. En tiedä muuta urheiluharrastusta, missä sinut pakotetaan tukemaan muita harrastajia pakolla. Suomessa on lliikaa kenttiä, joiden toiminta on taloudellisesti kannattamatonta. Rasitetta lisää liiton pakollinen jäsenmaksu, joka estää ns. puulaki pelitoiminnan aktivoimisen ja harrastajien lisäämisen.

  • aimo karhapää says:

    Golfosakkeen arvoa ja haluttavuutta voidaan nostaa vain jos osakkeen omistaminen tuo riittävästi etuja verrattuna vuokra tai greenfee pelaajiin.

  • CNN says:

    Hyvä ja kiihkoton kirjoitus todellisesta ongelmasta. Vaikka jonkun kentän kohdalla juuri nyt mitään ongelmaa ei ole, on se edessä aivan lähivuosina jäsenistön vanhentuessa. Itselläni on muutama osake eri kentille. Yhdellä kentällä ongelmaan on paneuduttu ja siihen on löydetty joitain vaihtoehtoisia ratkaisuja. Toisessa pidetään pää pensaassa ja kielletään koko ongelman olemassaolo. Tämän kyseisen kentän jäsenten keski-ikä on yhtiön toimittaman tiedon mukaan jo 63v. Osake ei tahdo mennä vuokralle edes 200€:n alennuksella. MItään markkinaa osakkeelle ei ole enää olemassa. Löytyipä tuolta pörssin puolelta jopa ”annetaan ilmaiseksi tämän kauden jälkeen” -ilmoitus. Kyseisen yhtiön hallituksen mukaan ongelmaa ei ole eikä mitään tarvitse tehdä. Olemassa olevaa toimintamallia kritisoivat leimataan häiriköiksi eikä näin ollen keskustelua edes synny. Hölmöä.