Opettavien ammattilaisten rooli golfkentillä rajoittuu liian usein pelkkään opetustoimintaan.
Golfiin liittyy paljon stereotypioita, ja yksi niistä on rangen laidalla mailaansa nojaava pro, joka antaa tuntiopetuksena korjausvinkkejä asiakkaidensa alati paheneviin slaisseihin. Pro on edelleen monella kentällä sellainen yksinäinen susi, jolta ostetaan opetuspalveluita, mutta seuran ja klubin asioihin häneltä harvoin kysytään mielipidettä.
Pro on kuitenkin useimmiten se paras ihminen kertomaan uusien harrastajien tuntemuksista ja ajatuksista, joita golfin aloittamiseen liittyy. Tämäkin tieto jää liian usein seuralta hyödyntämättä, kun tieto ei liiku golfyhteisön sisällä riittävän hyvin.
Sama asia on tullut esille myös Golfliiton tukitiimin seuravierailuiden yhteydessä, ja sitä kautta asiaan on tartuttu vähän isommallakin porukalla. Antti Hiltunen, joka toimii FGMA:n ja SGK:n toiminnanjohtajana, sekä PGA:n toiminnanjohtaja Teemu Laakso halusivat lähteä kartoittamaan, miten pron ammattitaidon saisi valjastettua paremmin seurojen ja golfyhteisöjen käyttöön.
Hiltunen ja Laakso eivät lähteneet pohtimaan asiaa keskenään, vaan työryhmässä on mukana seitsemän golfalalla monipuolisesti vaikuttavaa ihmistä: Kimmo Sirainen, Jarkko Raski, Antti Ahti, Petri Keskitalo, Heini Haapala, Jyry-Jussi Peltomäki ja Mikael Hästbacka.
Heidän tavoitteenaan on luoda ja löytää käytännön toimintamalleja golfyhtiön ja golfseuran sekä opettavan ammattilaisen yhteistyöhön, joilla tehostetaan golfyhteisöjen toimintaa.
Pron roolin kasvattaminen oli esillä myös marraskuun lopulla järjestetyillä Suomi Golfin toimialapäivillä, kun Hiltunen, Laakso ja Sirainen kävivät kertomassa, että missä tällä hetkellä mennään. Ensimmäisenä käytännön toimenpiteenä työryhmä on ideoinut tammikuun lopulla Vierumäellä järjestettävän workshopin, johon haetaan kymmentä toimitusjohtajan ja pron tutkaparia, joiden kanssa lähdetään pohtimaan ja luomaan käytännön yhteistoimintamalleja.
Workshopissa syntyneitä ideoita ja ajatuksia jaetaan totta kai kaikkien golfyhteisöjen käyttöön, jotta hyöty koko toimialalle olisi mahdollisimman suuri.
Prolle monipuolisempi rooli golfyhteisöissä?
Hämeenlinnassa sijaitsevalla Tawast Golfin kentällä prona toimiva Olli Tapola on hyvä esimerkki siitä, miten prota voidaan hyödyntää myös muihin tehtäviin, kuin pelkästään golfin opettamiseen. Tapolalla on pitkä kokemus erilaisista asiakaspalvelutöistä ennen pron uraa, joten hänen ammattitaitoaan on voitu valjastaa monipuolisempaan käyttöön.
”Niinä aikoina, kun opetuspuolella on hiljaisempaa, niin silloin on ollut mahdollista tehdä muun muassa caddiemastervuoroja ja sitä kautta saada itselleen lisätienestejä niille tyhjille tunneille, Tapola kertoo.
Prot ovat pääsääntöisesti itsenäisiä yrittäjiä, mutta PGA:n toiminnanjohtaja Teemu Laakso sanoi toimialapäivillä, että Suomessa on hänen tietojensa mukaan 5–10 prota, jotka ovat suoraan seurojen ja osakeyhtiöiden palkkalistoilla. Myös Tapola liputtaa sen puolesta, että pro olisi palkattuna työntekijänä.
”Se toisi pron kannalta tiettyä taloudellista turvaa, mutta samalla golfyhteisö saisi ammattitaitoisen henkilön ympärivuotiseen palvelukseensa, jonka toimenkuvana voisi olla esimerkiksi rangen, pro shopin ja caddiemasterin toimintojen pyörittäminen”, Tapola sanoo.
Toimialapäivillä puhunut Kimmo Sirainen nosti esille inspiroivan esimerkin Hills Golf Clubilta Ruotsista, jossa pron palkkaaminen seuran työntekijäksi onnistui täydellisesti: vuonna 2012 Hills Golf Clubilla ei ollut yhtään junioripelaajaa, mutta vuonna 2018 se oli Ruotsin paras juniorikilpaseura.
Miten tuo temppu sitten tehtiin? Hills Golf Club palkkasi vuonna 2012 seuran palkkalistoille Head proksi Daniel Grestamin, jonka vastuulla oli koko opetus- ja valmennustoiminnan organisointi. Suurella intohimolla töitä tehnyt Grestam tiesi, mihin hänet oli palkattu, ja hän pystyi omalla panoksellaan auttamaan Hills Golf Clubin Ruotsin ykkösseuraksi junioripuolella.
Puolet hänen toimenkuvastaan oli juniori- ja valmennustoiminnan kehittämistä, sekä ohjaamista ja valmentamista. 30 prosenttia hänen työajastaan kului yritystapahtumien parissa, joissa hänellä oli myös myyntivastuuta. Loput 20 prosenttia työajastaan hän keskittyi yksityistuntien pitämiseen Hills Golf Clubin pelaajille.
Yritystapahtumista ja yksityisopetuksista tulleilla tuloilla katettiin iso osa Grestamin palkasta, joten taloudellisestikin ajateltuna yhtälö oli varsin toimiva, eikä pron palkkaaminen koitunut seuralle kohtuuttoman kalliiksi ratkaisuksi.
Tämä on vain yksi malli, mutta pron ammattitaidon valjastaminen kokonaisvaltaisempaan käyttöön voisi olla avain onneen myös monella suomalaisella golfkentällä.
Pron pitäisi tittelin mukaisesti olla golfyhteisön keskeisin henkilö, joka vastaa opetuksen ja valmennuksen lisäksi proshopista ja kaikesta kilpailutoiminnasta.
Suomen golfklubeilla tilanteet ovat niin erilaiset. Semmoista Taika-Jim Prota ei olekaan, joka polkaisisi junioritoiminnan lentoon klubilla, joka sijaitsee paikkakunnalla, jonka väkiluku on alle 3000 ja lähin yli 10 000 taajama sijaitsee 50 km päässä !
Greencardeista tulee rahaa niin helposti, että muu toiminta ei välttämättä kesällä juuri kiinnosta. Ei noita kursseja ehdi seuroissa tosin vapaaehtoisetkaan vetämään jos käy töissä. Pieni kilpailutilanne pitää pystyä luomaan jos hankitaan palvelu ulkoa muuten laatu heikkenee ja hinnat lähtevät kasvuun. Monopolistinen tilanne on erittäin huono malli pitkällä tähtäimellä ja niiden syntyminen vaarana näissä ”yhteistyöprojekteissa”.
Mielenkiinnolla odotan työryhmän raporttia.
Lajin kannalta tulisi pystyä soveltamaan ammattilais/amatööreihin jakoa selvästi nykyistä joustavammin, kuten muissa lajeissa on tehty jo vuosia. Näkisin niin, että ammattilainen/amatöörijako pitäisi koskea vain kilpailemista ja valmennus ja koulutus sekä muu golfmeriittiin luettava ansainta sallia. Tällöin olisi mahdollista maksaa jonkinlaista palkkaakin kulukorvausten sijaan mm. juniorivalmennuksesta ja ohjaamisesta sellaisissa seuroissa ja paikkakunnilla, joille ei ole välttämättä pro ryntäämässä rahaa tekemään.
Näkemykseni perustuu suomalaisessa palloilugenressä arvokisoissa ylivoimaisesti menestyneimmän lajin (myös yksilölaji) valmentajakoulutusjärjestelmään ja sen sisältöön. Golfissa jako ammattilaisuuteen menee saamani tiedon mukaan swingiopetuksessa. Muuta ohjailua ja opettamista mm. mentaalivalmennusta saa tehdä palkalla menettämättä amatöörioikeuksia, mutta swingiopetus – siinä menee raja. Tämä on johtanut siihen, että golfin ohjailukursseilla opetetaan lähes yksinomaan vain harjoitusten johtamista ja ryhmänjohtamistaitoja ensimmäisillä kahdella tasolla, ja suoritustekniikasta ei mainita, kuin sivulauseessa. Se pitäisi muuttua. Muuten käy niin, kuin nyt, että ryhmiä vetävät assistant trainerit osaa vain oman swinginsä, eivätkä ole kuulleetkaan muista tavoista – eivät edes niistä, joilla menestytään toureilla – he eivät ymmärrä juuri mitään.
En tunne tarkasti koko koulutusputken sisältöä, mutta epäilen, että johtamisen puolella siellä olisi paljon lisättäviä opintopisteitä. Yksilöurheilijan kasvaminen tuhatpäisen yhteisön johtajaksi ei tapahdu ilman isoja muutoksia ajattelutavoissa. Mielestäni pron tulisi @(senior advisorin) esiin tuoman mukaan olla keskeinen henkilö, kenties toiminnanjohtaja niin golfseurassa kuin ehkä jopa kenttäyhtiössäkin, mutta arvelen toimimisen ”amatöörien” ohjauksessa muodostuvan keskeiseksi ongelmaksi.