Tiger Woods hämmensi kuulijoitaan viikonloppuna Irlannissa jossa hän totesi arvostavansa korkeammalle World Tourin kisan voiton kuin Ryder Cup menestyksen joukkueena. -Täällä ovat maailman parhaat pelaajat, ja menestyminen on todella kovan työn takana. Ryder Cupissa voit pelata surkeasti ja silti voittaa, tai päinvastoin, järkeili Woods sponsorinsa American Expressin kisassa jonka hän voitti lopulta yhdellä lyönnillä. Myöhemmin Woods on lieventänyt lausuntoaan, eikä miehen panostusta reikäpeliotteluihin sovi epäillä. Woods on kritisoinut kisan aikana, varsinkin iltaisin järjestettäviä illanviettoja joihin pelaajat joutuvat osallistumaan. Kapteeni Curtis Strange ilmoitti kysyttäessä, että kaikki pelaajat ovat samalla viivalla, eikä edes Tiger tule saamaan näistä vapautusta. Woods on ollut kahdesti mukana Ryder Cupissa, pelannut kymmenen ottelua ja hävinnyt niistä hämmästyttävästi kuusi! Kaksinpeleisssä hän sai vuonna 1997 kyytiä Costantino Roccalta, kaksi vuotta myöhemmin Woods onnistui kaatamaan odotetusti Euroopan täytemiehen Andrew Coltartin. Nelinpelit ja nelipallot eivät ole siis sujuneet nekään, kaksi voittoa, tasapeli ja viisi tappiota on synkkä tilasto Woodsille. Molemmissa joukkueissa on paljon pelaajia jotka ovat viimeisen vuoden aikana sukeltaneet syvälle niistä ajoista jolloin joukkueisiin karsittiin. Jenkkien suurimmat kysymysmerkit ovat uniongelmista kärsinyt Hal Sutton, puttivaivainen Mark Calcavecchia sekä runkopelaajiin periaatteessa kuuluva David Duval jonka kausi on ollut lähes pannukakku. Irlannissa Duval väläytti yhden loistokierroksen, Belfryssa hän toki voi reikäpeleissä nousta vaikka kuinka vahvaksi tekijäksi. Vaikka USA on kaikin tavoin mitattuna vahvempi ja parempi pelaajamateriaaliltaan, on yllätyksen mahdollisuus taas ilmassa.Kahdeksasta viimeisestä taistosta Eurooppa on viidesti lähtenyt kotimatkalle Samuel Ryderin lahjoittama pokaali mukanaan. 
Sergio Garcia, Padraig Harrington, Darren Clarke, Thomas Björn, Niclas Fasth, Bernhard Langer ja selkävaivoistaan toipunut Colin Montgomerie ovat Sam Torrancen luottohevoset jotka päässevät kukin pelaamaan 4-5 peliä. Lee Westwood ja Jesper Parnevik ovat suuria kysymysmerkkejä, Pierre Fulke, Paul Mcginley, Philip Price saanevat kuluttaa avauspäivänä aikaansa rangella ja kentän laidalla. Mikä sitten ratkaisee pelin? Hyvin usein ratkaisuasemaan ovat nousseet rivimiehet, eivät niinkään supertähdet. Nelinpeleissä ja nelipalloissa Eurooppa voi hyvinkin pysyä jenkkien tahdissa, sunnuntain kaksinpelit saattavat, kuten vuonna 1999 , taas kääntää pelin USA:lle. Sam Torrance joutunee kuormittamaan tähtiään ilman taukoa, kun sunnuntaina pelataan kaksinpelejä, on ainakin alkuviikosta vain harvoja jotka löisivät vetojaan Paul McGinleyn tai Philip Pricen voittojen puolesta. Jenkkien heikoimmatkin lenkit, veteraani-ikäiset Sutton, Scott Hoch, Mark Calcavecchia ja Paul Azinger omaavat niin kovan rutiinin ja menestystaustan, että he pistävät hyvinkin kampoihin myös Euroopan supertähdille. Sergio Garcia oli Irlannin kisan jälkeen luonnollisesti täynnä itseluottamusta. -Kahdeksan birdietä ja eagle, tällä pelillä uskallan hyvin lähteä Belfryn kentälle ketä tahansa vastaan. Toivon, että pääsisin sunnuntaina pelaamaan Tigerin kanssa, se olisi suuri haaste, Garcia summaili sunnuntaina kenttäennätyksen tehtyään. Vuoden 1999 Ryder Cupissa Garcia ja Jesper Parnevik muodostivat voittamattoman parin kahtena ensimmäisenä päivänä, kaksinpeleissä Jim Furyk otti kuitenkin ohjat käteensä ja kukisti silloin vasta 19-vuotiaan espanjalaisen.
Enemmän keskittymisaikaa, vähemmän illanistujaisia, toivoisi Tiger Woods © Getty Images