Albert ”Hippu” Eckhardt on yksi tuhansista suomalaisgolfareista jotka suorittivat kuluneeella kaudella greencardin. Greencardin suorittaminen on aina sekä pelaajalle että valmentajalle melkoinen savotta. Itse kortin suorittamisesta kun on tullut viimevuosina melkoinen haaste, taitojen kehittämisen sijasta monet aloittelijat mittaavat onnistumistaan sillä, ovatko kortin suorittaneet vai eivät. Valitettavan usein kortti suoritetaan liian heikoin eväin ja jatkokehityskin jää puolitiehen. Väheksymättä mitenkään aikuisia oppilaita, Hipun kanssa tehty viikon ”projekti” jää mieleen kauden huippuhetkenä. ”Hippu” myönsi urakkansa suoritettuaan julkaisullemme ainutlaatuisen haastattelun. Mittaa hänellä on 125-senttiä, painoa 22,3 kiloa. Hippu Eckhardt on innokas golfari joka on tutustunut lajiin jo kävelemään opittuaan. Hän kiersi jo kaksivuotiaana isänsä mukana USA:ssa par-3 kenttää ja onnistui tekemään pa´rin 80 metrisellä reiällä! 
Golfura on kehittynyt luonnollisella tavalla golfaavien vanhempien perässä. Kotonaan Vihdin Tervalammella Hipulla on käytössään lähes 100 metrinen ruohokenttä jossa hän treenaa vanhempien mukaan aamusta iltaan. Kotimaassa tutuksi ovat jo tulleet Vihdin ja Talman par-3 kentät sekä tulevan kotikentän, Lohjan, harjoitusalueet. Greencardia Tervalammen peruskoulun ensimmäistä luokkaa käyvällä Hipulla ei kuitenkaan vielä lokakuun alussa ollut. Hippu lähti vanhempiensa Pasin ( HCP 6,1) ja Sadun ( 26,3) kanssa Unkariin Hencksen kentälle ”leirille”, tavoitteeksi asetettiin greencardin suorittaminen viikon aikana. -Mikko Ilonen on mun suosikki kun se on suomalaisista paras. Tiger Woods on maailman paras, se on tosi hyvä, erittäin puhelias Hippu aloittaa tarinansa jo lentokoneessa. Hencsessa todentuu se, mistä vanhemmat ovat jo etukäteen kertoneet. Seitsemänvuotiaassa on virtaa loputtomiin, ja golfkentällä hän jaksaa harjoitella ja pelata aamusta iltaan. -Mä oon oikeastaan kaikessa aika hyvä. Ei mikään ole vaikeata. Mulla on seitsemän mailaa, uusi draiveri on paras, sillä mä olen lyönyt 125 metriä, Hippu julistaa vakavalla naamalla.
Tulevalla kaudella Lohjasta kotikenttä,
Alkupäivinä lyöntikokeiden suorittaminen on Hipulle hyvin helppoa, pallo ei 125-senttisen pojan lennättämänä vielä kauas karkaa, mutta väylältä hän erehtyy hyvin harvoin. -Lyöntipeliä mun pitää parantaa. Isona musta tulee aika varmasti golfpro, en mä ihan varma ole mut uskon että tulee. Sääntö-ja etikettiasiat ovat nuorella herrasmiehellä hämmästyttävän hyvin hallussa. Sovelletussa ”lasten” sääntökokeessa hän saa täydet pisteet vaikka joutuukin pinnistämäään pariin kertaan vaihto-ehtokysymyksisssä melkoisesti. -Golfissa parasta on se kun jännittää vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan. Aina vähän jännittää mutta ei se haittaa, se on kivaa. Mä haluun osallistua näihin kisoihin aikuisten kanssa, kyllä mä varmaan pärjään, Hippu toivoo. Kuuden päivän mittaisen matkan aikana Hippu pelaa menestyksellä naisten tiiauspaikoilta, varsinainen pelikoe on sovittu viimeiseen päivään. -Aika hyvin kulkee, kenttä on mulle aika pitkä mutta mä oon hyvä puttaaja, se auttaa, ennakoi Hippu kilpailukierrosta ja pelikoetta. Hippu kiertää Hencsen kentän kaikki 18 reikää, pelaa ne alusta loppuun ja selviytyy urakasta uskomattomasti 124:lla lyönnillä. Mittaa kentällä on 5060 metriä ja kaikki lyönnit laskettiin auringontarkasti. Greencardin pelikokeen hyväksyminen tapahtuu arvosanalla 10, kaupanpäälle tulee vielä menestys 24 hengen kilpailussa. Hippu voittaa 38 pisteellään koko kisan ja pokkaa illalla palkintopöydästä parhaat palat. -Kentällä ei jännittänyt, laskin vaan että voitanko, sitä mä tässä oon illan aikana miettinyt, Hippu myöntää leveä hymy kasvoillaan. Jatkosuunnitelmatkin ovat selvät. Keväällä hän esittään greencardinsa Lohjan toimistossa ja alkaa kiertää kenttää, aluksi lähinnä vanhempiensa kanssa. -Iskä lupasi että mentäis vielä ennen joulua Hampuriin pelaamaan. Se ois tosi kivaa. Seuraava maila minkä mä saan on varmaan rautakasi, sitä ei vielä ole. Talvella käyn lyömässä sisähallissa joka on meidän lähellä. Titu on paras pallo, se tuntuu hyvältä kun siihen osuu hyvin, Hippu luettelee. Matkustelua ja golfaamista helpottaa se, että isä toimii Finnairilla lentokapteenina, äiti lento-emäntänä. Kilpaileminen ja voittaminen kiehtovat selvästi nuorta miestä tavallista enemmän, eikä itseluottamusta puutu. -Kyllä mä keväällä osallistun heti kisoihin kun vaan pystyn. Mä uskon että voitan, kyl se on aika varmaa että mä voitan, siltä tuntuu. Viimekesänä olin par-kolmosella Vihdissä yhdessä kisassa, silloin olin kymmenes. -Mä pelaan jalkapalloa, sählyä, lätkää ja pesistä. Ne on kivoja lajeja, mut kyllä golf on kivointa. Vanhemmille Hipun harrastus on mieluisaa, mutta harmonia vaikuttaa luontevalta, nuori mies saa edetä urallaan omaa tahtiaan, haasteena kun on usein pojan saaminen pois pihalta harjoittelemasta. -Siellä pihalla on kiva harjoitella, mä lyön sellaisia 50 metrisiä muutamalla pallolla ja chippailen. Isän ( hcp 6,1) ohi menen varmaan yhdeksänvuotiaana, Albert ” Hippu” Eckhardt lopettaa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevia kausia, Hipulla on varmasti pitkä, menestyksekäskin golfura edessään.