12.3.–19.3. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[5][10]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Golfseikkailija haki golfkauteen vauhtia Santa Claus Golfin valkioilta ja 19 asteen pakkasesta

Helmikuun haaste vei Golfseikkailija Jussi Evinsalon yöjunalla Rovaniemelle.

Voisi ajatella, että kun tavoitteena on pelata golfia ulko-olosuhteissa Suomessa vuoden jokaisena kuukautena, helmikuu olisi kuukausista haasteellisin. Tänä vuonna golfia olisi päässyt poikkeuksellisesti pelaamaan pitkin eteläistä Suomea, mutta mieleni teki kokea jotain uutta. Jotain, mikä ei aikaisemmin ehkä ollut käynyt mielessänikään: golfseikkailua Rovaniemelle, Santa Claus Golfin talvigolfkentälle.

Talvigolf on saanut Rovaniemellä hyvän suosion, ja pelaamaan tullaan kauempaakin, isommillakin porukoilla, ulkomaita myöten.

Se mitä olisi tarkalleen edessäni, ei ollut tiedossani. Odotettavissa oli vain, että pakkanen tulisi paukkumaan – ja niin se paukkuikin.

Koska Golfseikkailija ei yleensä retkeile helpointa reittiä, lähdettiin tälle reissulle junakyydillä. Olisi sitä perille päässyt lentäenkin. Tunnin lennolla ei kuitenkaan koe samaa tunnelmaa, kuin kahdentoista tunnin yöjunassa. Ja ei, en edes matkustanut makuupaikalla. Molempiin suuntiin mentiin tyylikkäästi istumapaikalla. Luontoa ja lompakkoa säästäen.

Junassa kuulee mielenkiintoisia tarinoita ja tapaa kiinnostavia ihmisiä. Ravintolavaunu on kuin tehosekoitin, joka myllää eri puolilta saapuvat ja eri suuntiin matkaavat ihmiset keskenään. Kanssamatkustajien keskuudessa ihmetys oli melkoinen, kun kerroin olevani matkalla Rovaniemelle pelaamaan golfia. Taisi siinä joku rykäistä oluensakin tyylikkäästi suoraan pöydälle.

Talvea ja golfia ei vaan mielletä samaan lauseeseen. Ei, vaikka kuinka yrittäisi änkeä. Aamuviiden aikaan käydyt keskustelut todellisen pohjoisenmiehen kanssa kahvia ryystäen olivat todella mielenkiintoisia. Tarinoita tosielämästä.

Yön aikana koiranuni sai uusia ulottuvuuksia, ja jonnekin tajunnan rajamaille ovat tallentuneet konduktöörin kuulutukset Kokkolasta ja Oulusta. Taisin olla kuin laivaston tunnollinen vartiomies, joka nukkuu vahtivuorossa toinen silmä auki ja valppaana.

Ravintolavaunu ja sen todella kunnioitettavaa työvuoroa tekevä junatarjoilija pelastivat kuitenkin aamuni. Kahdelta yöllä kiinni mennyt ravintolavaunu oli avattu uudestaan kello 04:15, ja sametinpehmeä aamukahvi herätteli minua sujuvasti uuteen aamuun. Viimeinenkin unihiekan murunen karisi astuessani junasta ulos. Ulkona oli 22 astetta pakkasta, ja ujosti kasvavat viikseni pamahtivat välittömästi jäähyhmään.

Santa Claus Golfin caddie Sari oli sovitusti odottamassa minua asemalla. Auton penkkilämmitin pelasti kylmästä säikähtäneen kroppani. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta koko talvena, kun näin ja koin talvisen maiseman. Rovaniemen elettiin kaupungille tavallista talvista aamua. Lunta kinoksittain ja autot välillä turvallisesti sivuluisussa.

Klubilla meitä odotti tukeva aamiainen, eikä pakkanen ollut hellittänyt yhtään. Sovimme seuran toimarin Pia Lillbergin kanssa, että odottaisimme hetken, ennen kuin säntäisimme kentälle.

Kello 10:30 kerrastot kaikkinensa oli puettu päälle, ja asettelin kolmea klubilta lainassa olevaa rautamailaa, putteria ja värikkäitä palloja pinkkiin pulkkaan, joka sijaisti loistavasti golfkärryjä. Pakkasta oli enää 19 astetta. Pipo korville ja kohti teeboxia.

Kenttä kaikkinensa oli loistavassa kunnossa. Viheriöiden paikalla olevat valkiot olivat sileässä kunnossa ja kaikkialla näkyi kenttämestarin pitkä aamuöinen uurastus. Luvassa olisi hyvä pelipäivä.

Lyöminen lumesta aiheutti itselleni aluksi hankaluuksia. Sormet olivat alkuun kohmeessa, ja otetta mailaan oli hankala saada. Suomalaisen miehen nolosteleva ”Oho!” kuului muutaman kerran, kun pallo lensi nätissä kaaressa suoraan metsään.

Pikkuhiljaa tekniikka alkoi löytyä, ja pallokin lensi haluttuun suuntaan. Paikallissääntö, jossa väylältäkin saa lyödä tiin päältä, oli iso helpotus. Kova pakkanen oli lisäksi kovettanut lumenpinnan niin, ettei palloja kadonnut väylille. Pelkästään metsiin, joista niitä käytiin hakemassa vyötäröä myöten lumessa kahlaten.

Talvigolfkenttä on Rovaniemellä rakennettu kesäkentän päälle. Tuntuma oli aivan kuin oikealla golfkierroksella. Väylissä oli korkeuseroja, ja ainoa mitä jäi puuttumaan, oli hiekka- ja vesiesteet, jotka olivat tietenkin jäässä ja lumenpeitossa.

Puttaaminen oli samanhenkistä kuin kesälläkin. Sileäksi lanattu valkio, jonka päällinen oli pakkaslunta, antoi pallolle hyvin vauhtia lennättämättä palloa kuitenkaan puolelta toiselle.

Väylien pituuserot vaihtelivat 73 metristä 191 metriin, joten pidemmällekin raudalle olisi ollut tarvetta. Itselläni isoin maila pulkassa oli rautaysi, joten välilyönnin kautta mentiin. Pulkka oli siitäkin kätevä, että pienemmistäkin alamäistä pääsi kätevästi laskemaan kohti omaa palloa.

Santa Claus Golfissa klubitalo palvelee myös talvigolffareita. Kylmän kierroksen jälkeen pääsee lämmittelemään lämpimällä keittolounaalla. Syödessäni huomasin, että kentälle oli menossa jatkuvasti pelaajia, mutta ilmeisesti kova pakkanen oli verottanut kuitenkin ison osan lähtijöitä. Normaalina päivänä kenttää kiertää yli 60 innokasta peluria.

Klubilla vallitsi todella hyvä ilmapiiri ja nähdessään uuden kasvon poikkeuksetta jokainen tuli esittäytymään. Siitä tuli etelänmiehelle hyvä fiilis.

Lämpimän lounaan ja kuuman suihkun jälkeen pukuhuoneen sohva yritti vetää väsynyttä matkamiestä puoleensa. Minulla oli kuitenkin vielä jotain, mitä piti tehdä, ja joku, joka piti nähdä.

Golfin pelaamisen ohella reissun tärkein tavoite oli viedä oman tyttären viesti itse joulupukille. Ja sieltähän iloinen joulupukki löytyi, lyhyen ajomatkan päästä klubilta. Turisimme pienen tovin. Kerrottuani tyttäreni terveiset rohkenin vielä toivoa itselleni useampaa birdietä tuleville kierroksille. Joulupukki sanoi tekevänsä parhaansa, vaikka muistuttikin, ettei tuloksenteko ole pelissä tärkeintä.

Lue seuraavaksi: Tunne ennen tulosta – Golfpisteen Golfseikkailija-projekti on alkanut

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje