Pentagon investoi huippuvuosina 14 miljoonaa dollaria golfkenttien ylläpitoon.
Terve sielu terveessä ruumiissa. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on ymmärretty tärkeäksi myös eri valtioiden asevoimissa, joissa henkinen paine ja palveluksen rasitukset heittävät haasteen niin mielen kuin kehonkin jaksamiselle.
Yhdysvalloissa avuksi on usein otettu golf. Liikkeelle lähdettiin jo ensimmäisen maailmansodan vuosina, mutta varsinainen golfbuumi koettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kiitos kuuluu paljossa liittoutuneiden joukkoja sodan lopulla johtaneelle Dwight D. Eisenhowerille, joka presidenttikaudellaankaan ei ujostellut tuoda omaa golfharrastustaan esille.
Huippu koettiin 1970-luvulla, jolloin Yhdysvaltain eri aselajien hallinnassa oli noin 300 golfkenttää. Pentagonin vuotuiset 14 miljoonan dollarin investoinnit kenttien ylläpitoon joutuivat silmätikuksi.
Lakeja muutettiin niin, että kenttien ylläpitoon ei nykyisin enää saa käyttää julkisia varoja, vaan niiden on kyettävä rahoittamaan itse itsensä. Niinpä jopa neljä viidestä armeijan hallinnoimasta kentästä toivottaa nykyisin kenet tahansa pelaamaan. Eloonjäämiskamppailua käydään muun muassa keilahalleja, elokuvateattereita ja kuntosaleja vastaan.
Armeijan kenttien yhdysvaltalaiseen golfkulttuurin jättämä jalanjälki on jopa yllättävän mittava. National Golf Foundationin mukaan noin 20 % aikuisikään ehtineistä yhdysvaltalaisista golfareista on pelannut armeijan hallinnoimalla kentällä ainakin kerran elämässään. Se tarkoittaa noin viiden miljoonan harrastajan joukkoa. Jopa kymmenen prosenttia täysi-ikäisistä yhdysvaltalaisista golfareista on samojen laskelmien mukaan palvellut joskus maan asevoimissa.
Kenttiä on yhä jäljellä yli 120. Vain neljä suurinta yhdysvaltalaista golfoperaattoria pyörittää suurempaa kenttäjoukkoa.
Kenttiä ympäri maailman
Laadullinen kirjo on hyvin laaja. Joukossa on varsin vaatimattomia, mutta sekaan mahtuu myös Pete Dyen ja Donald Rossin kaltaisten nimekkäiden arkkitehtien luomuksia. West Pointin sotilasakatemialla on niin ikään oma kenttä, ja sen on suunnitellut Robert Trent Jones.
Kruununjalokivenä pidetään Havaijilla sijaitsevaa Kaneohe Klipper Marine Golf Clubia. Kolikon toista puolta edustavat esimerkiksi Irakin Mosuliin rakennetut muutamat alkeelliset reiät – tai se yksittäinen väylä, jolla sotilaat ovat pelanneet Etelä- ja Pohjois-Korean välisellä rajavyöhykkeellä.
Turkin, Japanin ja Saudi-Arabian strategisesti tärkeiksi katsottujen kohteiden lisäksi Yhdysvalloilla on golfkenttiä tukikohtiensa yhteydessä esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa. Kenttä löytyy myös pahamaineisen Guantanamo Bayn tukikohdan välittömästä läheisyydestä.
Francis Ouimet esittelemässä golftaitojaan palvelusaikanaan.
Monelle palvelustaan suorittavalle kierros golfia tarjoaa tervetulleen irtioton arjesta, arvokkaan henkireiän palveluksen vaatimusten keskellä. Reserviläisille golf on puolestaan usein tärkeä askel kohti henkistä eheytymistä palveluksen jättämien arpien jälkeen.
Ei ole pelkkä klisee, että golfin sanotaan pelastaneen usean sotilaan hengen. Ja esimerkiksi monen laivastossa palvelevan sotilaan golfkuume alkaa nousta heti, kun tukialus lähestyy kotimanteretta.
Asevoimien moraalia, hyvinvointia ja virkistystoimintaa hallinnoivaa yksikköä edustajainhuoneessa johtanut Will Cofer luonnehtii golfin tärkeyttä tähän tapaan:
”Kun nämä kaverit ovat viettäneet kahdeksan kuukautta merellä, he säntäävät heti syömään hampurilaisen, soittamaan äidille ja pelaamaan kierroksen golfia. Se kertoo kaiken olennaisen.”
Intiassa innostuttiin liikaa
Brittiläisen imperiumin ja sotilashallinnon perintö elää yhä Intiassa – myös golfissa. Maan runsaasta 200 golfkentästä lähes puolet on edelleen kytköksissä armeijaan.
Vuonna 2013 brittimediat uutisoivat kohusta, jossa maan hallinto kehotti puolustusministeriötä selvittämään noin 90 armeijan golfkentän toimintaan liittyvät epäselvyydet. Oli käynyt ilmi, että suuri osa kentistä oli rakennettu ilman lupaa arvokkaille maa-alueille. Osa oli puolestaan peittänyt alleen sotilasharjoituksiin tarkoitettuja alueita.
Golf sopii myös suomalaiseen puolustustahtoon
Isosaari Helsingin ulkopuolella toimi vuosikymmenien ajan rannikkotykistöpatterin linnakesaarena. Syrjäinen sijainti herätti palvelustaan suorittavissa varusmiehissä ja kantahenkilökuntaan kuuluvissa aika ajoin kysymyksen siitä, kuinka saada aika kulumaan palvelusvelvoitteiden hellittäessä.
Sauli Ketonen ja Risto Pakarinen keksivät ratkaisuksi golfin. Talkoovoimin syntyi 1980-luvulla par 3 -kenttä, joka 1990-luvulla laajeni yhdeksänreikäiseksi.
Sijainti sotilasalueella teki vieraspelaamisesta pitkään hankalaa. Kesällä 2017 tilanne muuttui, kun Puolustusvoimien toiminta alueella lakkasi. Kenen tahansa on mahdollista vierailla pikkukentällä ja sen ainutlaatuisissa puitteissa. Viime kesänä golfristeilyjä järjestettiin Kauppatorilta maanantaisin, kunakin päivänä kaksi edestakaista matkaa.
Varusmiehetkin pääsivät aika ajoin mukaan kenttää hoitamaan ja lajia kokeilemaan. Muuallakin varusmiehet ovat päässeet näyttämään taitojaan. Suomen Sotilasurheiluliitto on muutamien vuosien välein järjestänyt golfmestaruuskilpailuja, joissa on ollut useita kilpasarjoja.
Pelin taso on parhaimmillaan ollut korkea. Niin päättyneenäkin kesänä, jolloin Rauma Golfin Lauri Hacklin ja Aulangon Lassi Burman pelasivat molemmat Tahkon New Coursella scratch-sarjassa tuloksen 68 ja joutuivat uusimaan mestaruudesta. Uusintaa käytiin kuusi reikää ennen kuin Hacklin saattoi juhlia voittajana.
Vanhat arkistokuvat todistavat, että eräänlaista golfia pelattiin jatkosodan asemasotavaiheessa rintamalla itse kyhätyin pelivälinein. Sielunhoitoa sekin.