Pulli-Paavo kirjoitti: (5.5.2012 11:41:49)
Suomalaisen kilpagolfin ja muittenkin monien yksilölajien pysyminen poissa maailman huipulta johtunee ainakin osaltaan nykyisestä maajoukkuevouhotuksesta. Yksilöurheilusta on tehty joukkueurheilua. Ymmärrän, että tavoitellaan tehokkuutta valmennuksen ja resurssien suhteen.
Tulokset vaan eivät puhu nykymenon puolesta.

Yksilön tavoitteiden sijaan tuijotetaan joukkueen tavoitteita ja menestystä. Aiemmin yksilön tavoitteena oli kehittyä lajinsa huipuksi ja päästä kilpailemaan ensin kansallisella huipulla ja sitten Kansainväliselle huipulle.

Nyt urheilijat on harhauttettu uskomaan, että järjestelmä luo mahdollisuudet päästä huipulle. Lahjakkaat urheilijat huiputetaan uskomaan, että ainoa oikea tapa päästä huipulle on pyrkiä maajoukkueeseen ja se riittää tavoitteeksi, loppu hoituu kuin itsestään maajoukkueen avulla.

Verrataanpa joihinkin ammattimaisesti hoidettuihin yksilölajeihin, kuten nyrkkeily, F1, keilailu, , biljardi mm. näkyisiköhän suomalaisia maailmalla jos noissa lajeissa olisi maajoukkue. Voin olla väärässä, mutta sopisi miettiä.

On melko yksioikoista ajatella, että meillä on yksilöinä lahjakkaita golfareita, joiden lahjakkuuden tuhoaa jokin valmennusjärjestelmä. On se Rorykin tainnut koluta nuorisomaajoukkueen läpi. Se on vaan niin helppoa aina hakea syyllinen jostakin systeemistä. Väitän, että suurin syy Suomen kilpagolfin heikkoon tilaan ja melko vaatimattomiin tulevaisuuden odotuksiin on pelkästään siinä, että golf on Suomessa marginaalilaji. Ei golfiin hakeudu se paras aines. Golfperinne Suomessa on vielä niin nuorta, ettei sillä ole kummoistakaan vetovoimaa nuorison parissa. Lähinnä golf on suurimmalle osalle urheilua harrastavalle nuorisolle vain koominen laji vanhoine mielikuvineen ruutuhousuisista papparaisista.