Australian ykköspelaaja avasi kautensa tällä viikolla Etelä-Koreassa. Hän kokee alisuorittaneensa urallaan, vaikka on saavuttanut jo paljon.
(Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 7/2018)
Jason Day on vasta 30-vuotias. Silti hänen saavutustensa lista on vaikuttava. Day on pelannut PGA Tourilla 11 vuotta, voittanut 12 kisaa ja majorin, noussut maailmanlistan ykköseksi ja pelannut neljä kertaa Presidents Cupissa. Silti hän kokee alisuoriutuneensa. Tapasimme Dayn hänen kotikentällään, Double Eagle Clubilla, Ohiossa. Se on yksityinen mutta maanläheinen, hienostelematon ja luonnonkaunis paikka Columbuksen kaupungin lähistöllä. Puhuimme hukatuista mahdollisuuksista, LeBron Jamesin svingistä, ystävyydestä poikavuosien idolin Tiger Woodsin kanssa, uniongelmista ja siitä, miksi hän osti pojalleen, Dashille, nyrkkeilysäkin.
Kuinka moni nykypelaajista pelaa päätyäkseen historian kirjoihin? Oletko sinä yksi niistä?
Olen epäilemättä yksi heistä. Kaikkiaan tällaisia pelaajia on ehkä viidestä kymmeneen. Tilanteesta saa aika hyvän kuvan vilkaisemalla maailmanlistaa. Muut pelaavat tehdäkseen elantonsa ja nauttiakseen elämästään. En halua määrittää tavoitteitani voittojen tai majoreiden määrän kautta. Joskus vain käy niin, että voittoja ei enää kerry. Mutta kuvitellaan, että voittaisin 20–30 kisaa ja muutaman majorin. Siihen ei ole monikaan pelaaja yltänyt. Haluaisin myös voittaa (modernin) ura- grand slamin. Siihen on pystynyt vain viisi pelaajaa (Sarazen, Hogan, Player, Nicklaus ja Woods). Se, maailmanlistan ykköspaikka ja 20–30 voittoa, siinä olisi uraa kerrakseen.
● ● ●
Kuinka tärkeää sinulle on se, miten uraasi arvioidaan 25 tai 100 vuoden päästä?
Ei kukaan sitä tule muistamaan. Pelaajat, jotka ihmiset tulevat muistamaan ovat Jack, Tiger, Arnie, Gary. Se on promille kaikista pelaajista. Etunimen kerho. Teen lujasti töitä, ja pyrin voittamaan mahdollisimman monta kisaa ja majoria itselleni ja tukijoukoilleni, mutta tiedän, että joskus urani loppuu ja minut unohdetaan. Puhuin hiljattain yhden kaverin kanssa, joka pelasi Greg Norman Junior Mastersissa. Minä tunnen Greg Normanin ja hänen saavutuksensa. Kotipuolessani juniorit kuitenkin kysyvät, kuka on Greg Norman? Jokaisen meidän ura etenee vielä pisteeseen, jolloin kukaan ei meitä muista. Ellet sitten kuulu etunimen kerhoon.
● ● ●
Kun nyt kerran puhutaan etunimen kerhoista, miten reagoit siihen, että LeBron jätti Clevelandin toistamiseen?
Se ei ollut yhtä paha juttu kuin ensimmäisellä kerralla. Se, mitä he päättivät vuonna 2010 tehdä, ja ”vien kyvykkyyteni South Beachille” -lausunto satuttivat monia ihmisiä syvältä. Etenkin todellisia Cavs-faneja (suom. huom. NBA-joukkue Cleveland Cavaliers). Ihmiset polttivat hänen pelipaitojaan. Se oli hullua. Mutta hän palasi ja voitti heille mestaruuden. Uskon sen muuttaneen tilannetta. Olen itsekin Cavs-fani, mutta adoptoitu sellainen. Loppujen lopuksi vain sillä on väliä, että LeBron ja hänen perheensä ovat onnellisia.
● ● ●
Oletko yrittänyt saada LeBronia kokeilemaan golfia?
En ole. Olen nähnyt hänen lyövän ja se näytti kamalalta. Aivan hirveältä. Enkä minä oikeasti häntä hyvin tunne. Mitä julkkiksiin tulee, yritän pysyä etäällä niistä kuvioista…
● ● ●
…Elleivät he sitten törmää vaimoosi. (Dayn vaimo Ellie sai aivotärähdyksen joulukuussa 2015, kun Lebron James törmäsi häneen yrittäessään kurottaa palloa kentän reunalta).
Juuri niin! Jos he ovat yhteydessä, vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan ja tutustun heihin. Mutta kun kyseessä on joku niin tunnettu kuin LeBron, on hänen ympärillään aina liuta hännystelijöitä. Muistan hyvin, millaista se oli, kun nousin maailmanlistan ykköseksi. Siksi minun on vaikea edes kuvitella, millaista hänen elämänsä on.
● ● ●
Miten paljon säikähdit, kun Lebron törmäsi Ellieen ja miten olette olleet yhteydessä sen jälkeen?
Olihan se sokki. Jos katsot tilanteen nauhalta, huomaat minun hymyilevän ja naurahtavan. Se on tosi outoa, mutta minä jostain syystä reagoin niin, kun jotain pahaa tapahtuu. Kun näin hänen kaatuvan maahan, säikähdin kovasti. Mutta kun näin hänen liikuttavan käsiään ja jalkojaan, tiesin hänen toipuvan. J.R. Smith ja LeBron tulivat vielä käymään ja varmistamaan, että hän on kunnossa. Myöhemmin LeBron lähetti Ellielle tekstiviestin. En tiedä, mistä hän sai numeron. Ei hänen olisi edes tarvinnut tehdä niin. Hän teki kentällä vain työtään. Vähän aikaa sitten, ennen kun hänestä tuli vapaa agentti, hän lähetti Ellielle nimikirjoituksella varustetun paitansa ja viestin, ”Ole kiltti ja tule takaisin peleihin” – koska Ellie ei ole tapahtuneen jälkeen käynyt katsomassa yhtään matsia.
● ● ●
Miten Ihmiset reagoivat Ellien kerrottua julkisesti keskenmenosta loppuvuonna 2017?
Oh, man! Saamamme tuki oli jotain ihan käsittämätöntä. Mutta siitä aiheesta on yhä vaikea puhua.
● ● ●
Teitte poikanne Dashin kanssa muutama vuosi sitten Golf Digestille isä ja poika -jutun. Pelaako hän nykyisin golfia?
Kyllä hän pelaa. Mutta hän on enemmän innoissaan nyrkkeilystä. Enoni otteli Golden Clovesissa, ja isäni opetti meidät nyrkkeilemään. Kun meitä kiusattiin koulussa, isä osti meille nyrkkeilysäkin ja sanoi, ”lyökää tätä joka päivä.” Hän opetti meille – ja tämä kuulostaa nyt tosi pahalta, mutta se oli hänen old school -tapansa ajatella – että, kun sinua kiusataan, menet ja lyöt kiusaajasi maahan. Niin hän ajatteli. Pelkäsin paljon enemmän isääni kuin kiusaajiani. Muistan opettaneeni siskollenikin, että jos häntä kiusataan, hänen pitää saman tien ladata kiusaajaa päin näköä.
Dash sai syntymäpäivälahjaksi pienen päärynäpallon. Hänen äitinsä ei haluaisi hänen nyrkkeilevän, mutta minä haluan – se kehittää silmä-käsi-koordinaatiota, ja kun sen oppii hyvin, voi saman siirtää golfiin. Golfissa käytät maata hyväksesi luodaksesi lyöntiin voimaa ja lyödäksesi pallosi pitkälle. Nykkeilyssä on sama homma. Lyödäksesi kovaa sinun on saatava lyöntiin voimaa jaloistasi asti. Yritän opettaa hänelle muutamia juttuja, kuten miten päästä ulos köysistä painostuksen alta. Hän rakastaa sitä.
● ● ●
Lapsuudestasi on kerrottu paljon. Isäsi oli alkoholisti, ja se oli rankkaa aikaa. Ajatteletko sitä yhä joskus?
En muista lapsuuttani juurikaan – ehkä en haluakaan. Puhuin asiasta psykologille vähän aikaa sitten. Torjun muistoja lapsuudestani, mutta se on mielestäni ihan ymmärrettävää. Jos olisin jäänyt kiinni siihen, minusta olisi takuulla kasvanut idiootti. Se oli opettava kokemus, ja ikävä sanoa, mutta isän kuolema oli helpotus. Jos hän olisi yhä elossa, en usko, että kukaan pystyisi elämään kanssani. Isäni kanssa olisi hyvin vaikea tulla toimeen.
”En muista lapsuuttani juurikaan – ehkä en haluakaan… jos olisin jäänyt kiinni siihen, minusta olisi takuulla kasvanut idiootti.”
Oletko mielestäsi vammaherkkä vai tapaturmaherkkä? Olet kärsinyt urallasi vammoista ja sairauksista useammin kuin monet muut.
Niinkö? En näe asiaa noin. Mutta nukun huonosti. Keskimäärin ehkä viisi tuntia yössä. Kaksi päivää sitten nukuin kaksi ja puoli tuntia. Olen aina hereillä. En saa nukutuksi. Kun et nuku, et palaudu. Ja kun et palaudu, immuunijärjestelmäsi pettää. Sen jälkeen alkavat hankalauudet.
● ● ●
Naljailevatko pelikaverisi sinulle asiasta kiertueella?
Eivät oikeastaan. Ehkä? Eivät ainakaan päin naamaa. Tai jos naljailevatkin, en kiinnitä siihen huomiota. Tiger ei ainakaan voi naljailla, sillä tiedän hänen vammahistoriansa. Selkäni on ollut koko kauden ajan mahtavassa kunnossa. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään terveyshuolia. Herätessäni paikkoja saattaa vähän särkeä, mutta ei samalla tavalla kuin silloin, kun selkäni oli rikki tai olkapääni vihoitteli. Olen iloinen, että se aika on nyt takana.
● ● ●
Onko huimauskin mennyt ohi? (Day lähes pyörtyi U.S. Openin toisella kierroksella 2015)
Söin puolisentoista vuotta lääkettä estääkseni virusinfektion korvassani. Sitä ei olisi pitänyt syödä niin kauan, ja niinpä vain päätin lopettaa lääkityksen kuin seinään. Huimaus vaivaa silloin tällöin edelleen, ja se on todella kurja tunne. Tänä vuonna vaiva on ilmennyt kilpaillessa pari, kolme kertaa, mutta se on kestänyt vain noin yhdeksän reiän ajan. En ole maininnut asiasta muille kuin vaimolleni ja caddielleni.
● ● ●
Mitä vastaat niille kriitikoille, joiden mukaan kovavauhtinen svingisi aiheuttaa sinulle vammoja ja saattaa lyhentää uraasi?
Ymmärrän ihmisten huolen, tai sellaisen analyysin. Mutta ajatellaanpa asiaa näin: jos sinulla on yskä, ja minä sanoisin sen johtuvan flunssasta, niin mistä minä voisin tietää asian todella olevan niin? Sama juttu svingin kanssa. Mistä tiedät, mitä jonkun toisen kehossa tapahtuu – kiertyykö kroppa lyönnissä tarpeeksi vai onko siinä rajoitteita? Et tunne heidän kehoaan. Joku voi lyödä tietyllä tavalla siksi, että hänellä on ongelmia lantion kanssa. Ja sama toiseen suuntaan. Kun ihmiset siis kommentoivat golfsvingiä, ymmärrän kyllä heitä, mutta en ole samaa mieltä. Minä vain nauran, koska he ovat hakoteillä.
● ● ●
Oletko mielestäsi yli- vai alisuorittanut tässä vaiheessa uraasi?
Alisuorittanut. Mielestäni pelini on sillä tasolla, että minulla pitäisi olla enemmän voittoja ja majoreita vyölläni, kuin mihin olen pystynyt. Ainoa este olen ollut minä itse. Joskus kyse on halusta. Ajattele Tigeria – miten hän onnistui dominoimaan lajia 13 vuotta? Sama juttu kuin Michael Phelpsillä, joka ei jättänyt viiden vuoden aikana kertaakaan harjoituksia väliin. Mikä saa heidät tekemään tuollaista? Lopulta kyse on motivaatiosta. Se saa ihmiset tekemään töitä kovempaa kuin muut. Se, että pystyy siihen noin pitkään ja niin monen vuoden ajan, on käsittämätöntä.
● ● ●
Sinusta on tullut hyvä ystävä Tiger Woodsin kanssa, miten se tapahtui?
Tigerin caddie, Joe LaCava, totesi vuonna 2013 silloiselle caddielleni Colin Swattonille, ”Miksi et kehota Jasonia lähettämään Tigerille tekstiviestiä?” Olimme tietenkin tavanneet, mutta minulla ei ollut Tigerin numeroa. Sain numeron Joelta, ja muistaakseni minä aloitin yhteydenpidon. En muista, mitä asia koski, mutta kirosanoja siinä ainakin oli mukana, koska niin me keskenämme keskustelemme. Luultavasti tunsin hänet riittävän hyvin jo silloin tehdäkseni niin.
Juttelemme ja tekstailemme edelleen silloin tällöin, ja olen ollut hänen luonaan muutaman kerran, mutta hän on edelleen aika sisäänpäinkääntynyt. Puhumme henkilökohtaisistakin asioista, muttemme koskaan liian henkilökohtaisista. Vähän sellaista kuinka perhe voi -juttua. Enimmäkseen juttelemme golfista, koska hän on golfnörtti, ja taidan itsekin vähän olla.
● ● ●
Kuinka usein olet ollut kisassa zonessa? Mikä on paras esimerkki uraltasi?
Tänä vuonna kahdesti. Kun voitin Torrey Pinesissa ja Quail Hollow’ssa. Se tapahtuu yleensä silloin, kun olet johdossa. Niin käy helposti silloin, kun olet hermostunut. Zone-tila voi alkaa juuri ennen kuin lähdet kierrokselle, jopa jo rangella. Kun pääset kiinni rytmistä, se alkaa. Mutta zone myös loppuu yhtä nopeasti. Yleensä se ei kestä koko päivää tai edes kovin kauan, mutta voi niinkin käydä. Minulle zonessa oleminen tarkoittaa sitä, etten mieti lopputulosta. Vaikka löin Quail Hollow’ssa tänä vuonna surkeasti, olin yhä zonessa, koska lähipelini oli niin hyvää. Tiesin, ettei sillä ollut mitään väliä, mihin lyön, koska pystyisin kyllä aina pelastamaan parin. Siksi en panikoinut missään vaiheessa. Tiesin, että vaikka ongelmia tulisikin, minulta löytyisi niihin aina vastaus. Lopputuloksesta ei silloin tarvitse huolehtia. Sitä vain tuntee itsensä rauhalliseksi. Toivoisin pääseväni zone-tilaan paljon useammin.
● ● ●
Entä sitten se toinen puoli, milloin urasi oli huonoimmassa vaiheessaan?
Vuosi 2012 oli paha. Dash oli juuri syntynyt, ja oli hankalaa olla yhtäkkiä isä (Dayn tytär Lucy syntyi 2015). Tarkoitan oikeastaan, että olin tosi huono siinä. Täytyy muistaa, että golf on itsekäs peli, varsinkin, kun tavoittelet jotain sellaista, jota minä yritän saavuttaa korkeimmalla mahdollisella tasolla. Itsekeskeisyys ja se, että et asetakaan itseäsi keskiöön vaan hoidat vastuusi, on vaikea yhdistelmä. Minä kamppailin sen asian kanssa koko vuoden.
Saman vuoden lopussa tapasimme valmentajani, caddieni, vaimoni ja agenttini kanssa. Teemme niin joka vuosi. Se sai minut hermostuneeksi. En pitänyt siitä, mitä kuulin, vaikka tiesinkin, että juuri se minun tuli kuulla. En halunnut olla golfkentällä. Ja kun menin kotiin, en halunnut olla sielläkään. Enkä halunnut harjoitella. En tiennyt, missä halusin olla. Teki mieli juosta karkuun. Oli niin vaikeaa olla isä ja pelata samaan aikaan golfia huipputasolla.
Viime vuosi oli sekin aika hankala. Äidilläni todettiin syöpä, ja se asia oli mielessäni koko ajan. Olin myöskin väsynyt olemaan maailmanlistan ykkönen. Sijoituksen pitäminen syö paljon enemmän energiaa kuin sen saavuttaminen. Kärkeen on helpompi päästä kuin pysyä siellä. Siksi se, mihin Tiger pystyi niin pitkään, onkin niin älytöntä.
● ● ●
Ruoskit itseäsi armottomasti jätettyäsi puttisi lyhyeksi vuoden 2015 Openin päätösreiällä Old Coursella. Ajatteletko sitä yhä?
En, päinvastoin. Soimasin itseäni siinä hetkessä, koska en antanut itselleni mahdollisuutta voittaa. Putti ei voi upota, jos se ei edes yllä perille. Lyön mieluummin palloni puolitoista metriä pitkäksi kuin jätän putin lyhyeksi. Mutta unohdin asian seuraavaan kauteen mennessä. Kun lensimme takaisin Skotlannista, sanoin lentokoneessa agentilleni, että aion voittaa seuraavalla viikolla. Ja minä voitin. Pelasin päätöskierroksen 68 lyönnillä Glen Abbey -kentällä Kanadassa. Bubba Watson pelasi kierroksen 69 lyönnillä ja voitin hänet lyönnillä.
En jää hautomaan asioita, jos satun häviämään. Niin täytyy golfissa toimia.
● ● ●
Jos kattojärjestöt tai Augusta National päättäisivät ottaa ammattilaiskilpailuissa käyttöön golfpallon, joka ei lennä yhtä pitkälle kuin nykyinen, olisiko se hyvä vai huono asia?
Ensinnäkin, jos niin tehtäisiin, Mastersia pelattaisiin silti ihan normaaliin tapaan. Mutta jos niin tehtäisiin, olisi väyliäkin lyhennettävä. Jos pallon lentomatkaa lyhennetään, me tulemme lyömään 7. reiällä rautanelosta griinille ja sen sellaista. Mutta haluanko minä, että pallo lentää lyhyemmälle? En. Miksi? Eikö olekin hauskaa katsoa, kun Dustin Johnson draivaa pallonsa järven yli 300 metrin päähän? Ei kukaan halua katsoa, kun pallo pelataan varmistellen väylälle. Se on tylsää. Jos pallon lentomatkaa halutaan rajoittaa, ihmiset lakkaavat seuraamasta golfia. Ihmiset haluavat nähdä riskinottoja.
Ongelma ovat arkkitehdit – ainakin jotkut heistä. He ovat päätelleet, että kun pallo lentää pidemmälle, on kentistäkin tehtävä pidempiä. Ei ole. Arkkitehtien on vain oltava parempia.
● ● ●
Voitit PGA Championshipin kolme vuotta sitten Whistling Straitsissa. Pitäisikö kisa pelata eri puolilla maailmaa?
Minulle kummatkin vaihtoehdot ovat oikeastaan ihan ok. Pelaan kisan joka tapauksessa. Kiertueesta on joka tapauksessa tulossa yhä kansainvälisempi, enkä yllättyisi, jos jossain vaiheessa näin päätettäisiin toimia. Silloin on vain huolehdittava siitä, että järjestävässä maassa logistiikka toimii ja että kisaan saadaan riittävästi yleisöä. Mutta PGA:n tukikohta on Amerikassa, ja siksi on ihan luontevaa, että kisakin pelataan siellä.
● ● ●
Onko kansainvälisellä joukkueella toivoa Presidents Cupissa? (USA on voittanut kymmenen kertaa 12:sta ja kerran on pelattu tasan) Miten kilpailusta saataisiin tasaisempi?
En osaa sanoa. Yhdysvalloilla on niin hyvä joukkue, että meidän on vaikea pärjätä. Näkisin mielelläni joitain muutoksia, ja uskon, että sellaisia tehdäänkin. Olisi hienoa pelata enemmän kaksinpelejä – pärjäämme yleensä niissä ihan hyvin. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi otteluiden määrä ja peliformaatti eivät ole samoja kuin Ryder Cupissa. PGA Tour haluaa kisalle oman identiteetin ja luonteen, vaikka se tekee kin kansainvälisen joukkueen menestymisestä vaikeaa. Me saamme kunnolla selkäämme, ja niin sen pitääkin mennä, ellemme ole tarpeeksi hyviä. Mutta jos asetelma on niin toispuoleinen, ketä kisa kiinnostaa? Se ei ole kenenkään etu.
● ● ●
Hävettävätkö sellaiset tappiot?
Sellaisesta on jo päästy yli – siitä on tullut niin tavallista. Kun saat aikasi selkääsi, siitä tulee normi. On silti paikallaan kysyä, välittävätkö pelaajat enää koko asiasta. Osa välittää, osa ei. Kun saat tarpeeksi monta kertaa selkääsi, alat kyseenalaistaa koko kuvion, ”Miksi me edes vaivaudumme tähän?”
● ● ●
Kertoiko edesmennyt Peter Thompson, laji-ikoni Australiassa ja ympäri maailman, sinulle koskaan mitään erityisen mielenkiintoista?
En koskaan ymmärtänyt kunnolla, miten paljon hän oli saavuttanut. Kaikki muistavat tietenkin hänen viisi Open-voittoaan. Sen jälkeen hän päätti pelata seniorikiertueella Yhdysvalloissa. Kaudella 1985 hän voitti ennätykselliset yhdeksän kertaa. Hän toimi myös 32 vuotta Australian PGA:n johtajana. Tapasin hänet vasta Presidents Cupissa Royal Melbournessa 2011 ja World Cupissa samassa paikassa kaksi vuotta myöhemmin. Hän oli silloin aika vähäsanainen. Hän onnitteli minua urastani – vähän samaan tapaan kuin isovanhemmat onnittelevat lapsenlapsiaan ja puhelevat heille kaikkea mukavaa. Mutta hän osasi kertoa mielipiteensä. Hänellä oli upea, kuivakka huumorintaju.
● ● ●
Kuka on hauskin pelaaja kiertueella?
Matt Kuchar. Hänellä on kuiva ja sarkastinen huumorintaju, ja hän on nopeaälyinen. Kuten tarina siitä, miten Phil Mickelson juoksi rangella Kucharin luokse vihreissä alligaatorinnahkaisissa kengissään ja vyössään ja totesi: ”Sinun on voitettava Masters kolmesti saadaksesi käyttää tällaisia.” Kuchar iski välittömästi takaisin sanomalla toivovansa, että hän voittaisi Mastersin vain kahdesti.
Myös Tiger osaa olla hauska. Me heitämme keskenämme koko ajan herjaa. Kerran hän löi Bay Hillin 16. reiällä pallonsa niin kauas oikealle, ettei pystynyt sen jälkeen kuin kiroilemaan. Vastasin tietenkin samalla mitalla. Se, mitä hän sanoi, ei ole yhtään sen painokelpoisempaa kuin se, mitä vastasin.