Isoja haasteotteluita järjestettiin taannoin tiuhaan. Esitteyssä eräs ikimuistoisimmista.
”Auringonpolttaman, hammaslääkärillä käynnin ja sukukalleuksiin saadun ampiaispiston rinnalla vain kierros golfia tuottaa yhtä suuren masokistisen tyydytyksen.”
Edellä oleva luonnehdinta golfista on vuonna 1893 syntyneen Archie Compstonin. Hän oli 1920- ja 1930-lukujen mitä ilmeisimmin eniten julkisuutta saanut brittigolfari. Kansansuosikki ja ammattilainen, joka tunnettiin niin isoilla rahoilla käydyistä ja suuria yleisöjä puoleensa vetäneistä haasteotteluista kuin toimimisestaan huikentelevaisen Edward VIII:n golfopettajana.
Kansansuosiota toi oikeusprosessi, jossa verottaja pyrki saamaan osansa Compstonin pimeästi kuittaamista mitä ilmeisimmin mittavista otteluvoitoista. Hänen sanottiin toistuvasti lyöneen vetoa omasta puolestaan reikäpelissä varakkaita aristokraatteja vastaan. Todisteita ei löytynyt, ja Compston sai pitää rahansa.
Isoista rahoista kamppailtiin myös alkukesästä 1928, jolloin Compston pelasi suurta julkisuutta saaneen haasteottelun neljä peräkkäistä PGA Championshipiä voittanutta Walter Hagenia vastaan. Puhuttiin reikäpelin epävirallisesta maailmanmestaruusottelusta, sillä Compston oli hänkin vienyt nimiinsä kaksi kolmesta viimeksi pelatusta Britannian PGA:n reikäpelimestaruudesta.
Hagenilla oli takanaan 29 voitottoman ottelun putki, kun 72 reiän ottelu käynnistyi Moor Parkin kentällä. Liveseurantaa käytiin Atlantin ylitse sen aikaisella sähkötystekniikalla.
Oli Hagenin aika saada kunnon kyytiä. Lähes kaksimetrinen Compston oli 14 up jo ensimmäisten 36 reiän jälkeen. Ensimmäinen meni kenttäennätystä (67) sivuten, toinen vielä lyöntiä paremmin. Lopputulokseksi kirjattiin 18/17, joten viimeistä kierrosta ehdittiin käydä vain yhden reiän verran.
Paikalle saapuneelle runsaalle yleisölle Hagen tunnusti rehellisesti tosiasiat.
”Kun on saanut kunnolla turpiinsa, selittelyille ei jää sijaa.”
Autossa Moor Parkista poistuessaan Hagen oli hiljainen, mutta päättäväinen.
”Minä kyllä peittoan tuon pirulaisen minä päivänä hyvänsä.”
Se päivä koitti hyvin pian, kun Hagen ja Compston samana kesänä kohtasivat Royal St Georgesissa pelatussa Open Championshipissä. Hagen voitti, Compston jäi kolmanneksi.
Räiskyvästi golfia pelannut ja lyhytpinnainen Compston ei yltänyt lyöntipelissä samalle tasolle kuin reikäpelissä parhaimmillaan. Gene Sarazeninkin, yhden aikakauden suurista, Compston päihitti Ryder Cupissa.
Toki peli kulki väläyksittäin myös lyöntipelissä. Royal Liverpoolissa 1930 Compston näytti olevan matkalla ensimmäiseen major-voittoonsa tehtyään kolmannella kierroksella uuden kenttäennätyksen 68. Jos ote olisi pitänyt, Bobby Jonesin grand slamista ei tiedettäisi mitään.
Ei pitänyt. Vielä päätöskierroksen alussa Compston näytti olevan täynnä itseluottamusta. Ote herpaantui kuitenkin heti ensimmäisellä viheriöllä. Reilun puolen mittainen par-putti ei pudonnutkaan reiän pohjalle, ei vaikka Compston oli jo kumartunut nostamaan palloa ylös. Itseluottamus koki kolauksen. Compston pelasi 82 ja putosi tuloslistalla kauas kärjestä.
Walter Hagenin tavoin Compston nautti olemisesta huomion keskipisteenä. Showmiehen ajatusmaailmasta kieli myös turvautuminen silloin tällöin kolmen caddien apuun. Yksi huolehti mailoista, toinen muista varusteista ja kolmas savukkeista, sikareista ja piipuista, joita Compston tapasi tuprutella läpi kierroksen.
