Miesten EM-kisojen kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Arto Teittinen vietti tapahtumarikkaan ja ikimuistoisen viikon Berliinissä.
Oma matkani Saksan maaperällä pelattaviin miesten amatöörijoukkueiden Euroopan mestaruuskilpailuihin alkoi lauantaina 7.7. tuttuun tapaan automatkalla Jyväskylästä Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Tällä kertaa ei aivan kukonlaulun aikaan tarvinnut lähteä, kun Finnairin lento Berliiniin lähti vasta klo 11.30. Oma roolini näissä kilpailuissa oli edustaa Euroopan Golfliiton (EGA) kilpailutoimikuntaa ja toimia EM-kisojen kilpailutoimikunnan puheenjohtajana.
Parin tunnin lennon jälkeen oli mukava, kun lentokentällä oli mies kyltin kanssa vastassa ja ohjasi minut yksityiskuljetukseen kisakentälle. Berliinin läpi ajaessamme sain mukavan katsauksen Berliinin nähtävyyksistä varsin puheliaalta, joskin pahasti saksalaisella aksentilla englantia puhuneelta kuljettajaltani. Tiesittekö, että toinen jaetun Berliinin lentokentistä on suljettu ja muutettu puistoksi ja tapahtumien järjestämispaikaksi. Tilaa ainakin riittää.
Lähes kaksi tuntia kestäneen automatkan jälkeen saavuimme Golf Club Bad Saarowin vieressä sijaitsevan A-Rosa hotellin pihaan ja pääsin kirjautumaan hotelliin sisään. Vuonna 2000 hotelli kuului Kempinski-ketjuun ja kentän nimi oli Sporting Club Berlin. Silloin paikassa pelattiin amatöörijoukkueiden MM-kilpailuja ja minulla oli kunnia toimia tuolloin naisten maajoukkueen joukkueenjohtajana. Tuolloin alueella oli vain kaksi 18-reikäistä kenttää, nyt kenttien määrä oli kasvanut neljään, joista yksi yhdeksänreikäinen kansankenttä. EM-kilpailut pelattiin kuitenkin minulle tutulla Faldo-kentällä, joka on links-tyyppinen kenttä kaukana merenrannasta.
Loppupäivä kuluikin tutustuessa Saksan golfliiton toimihenkilöihin ja kentän tarkasteluun. Hieman minua kuitenkin ihmetytti, etten saanut enkä löytänyt mistään kisaesitettä, jossa olisi ollut kaikki tarvittava tieto kisoista ja aikatauluista. Tällainen esite oli tähän mennessä aina ollut heti saatavilla, kun pelaajat tai toimihenkilöt saapuivat kisapaikalle. Nyt sellaista esitettä ei oltu tehty, eikä netissäkään ollut juurikaan aikatauluja. Muutoin asiat vaikuttivat olevan hallinnassa ja tiedossa, ainoastaan tiedon välittäminen tökki. Esimerkiksi seuraavan aamun harjoituskierrosten lähtöajat olivat aluksi vain kentän ilmoitustaululla, eivät hotellin kisoja varten varaamalla ilmoitustaululla.
Suomen joukkue saapui illalla samaan kisahotelliin.
Sunnuntaina alkoivat sitten varsinaiset kisakentän valmistelut paikallissääntöjen laatimisen sekä kentän rajojen merkitsemisen ja maalaamisen osalta. Viheriön 8 vasemmalla puolella kulki puro, jonka leveys oli nelisen metriä ja sen yli ei oltu rakennettu siltaa, joten päätimme tolpittaa koko puron toisen puolenkin aina väylälle 7 asti sivuvesiesteeksi, koska pelaajien pääseminen puron toiselle puolelle olisi ollut erittäin vaikeaa. Itsekin jouduin kiertämään viheriön 7 kautta päästäkseni asettelemaan tolpat paikoilleen. Sillä aikaa Saksan golfliiton tuomarit maalasivat rajoja toisella (viheriön) puolella estettä. Valitettavasti he innostuivat maalaamisesta hieman liikaa ja niinpä he sutivat kauniin punaisen rajan kulkemaan pitkän heinän rajaa pitkin hoidetun karheikon rajaa myöten. Näin iso alue täysin kuivaa ja pelattavaa pitkän heinän aluetta jäi sivuvesiesteen rajojen sisälle. Tämähän ei ole vielä tänä vuonna aivan sääntöjen mukaista, mutta ensi vuonna on. Niinpä kutsuimmekin aluetta kielletyksi alueeksi Area 2019.
Lyhyessä puheessani korostin mahdollisuutta solmia uusia ystävyyssuhteita ympäri Eurooppaa ja toivotin Tähtien Sota elokuvia mukaillen ”May the course be with You.
Päivän ikävin yllätys tuli, kun Euroopan Golfliitto vaati minulta selitystä siitä, miksi kilpailun lyöntipelikarsinta pelattaisiin kolmen hengen ryhmissä, vaikka EGA oli päättänyt näiden kierrosten pelaamisesta kahden hengen ryhmissä. Yksinkertaisuudessaan tilanne meni siten, että lähes heti saavuttuani lauantaina minulta kysyttiin, että pelaisimmeko kahden vai kolmen hengen ryhmissä. Tietämättä mistään EGA:n saksalaisille lähettämistä ohjeista, vastasin oman mielipiteeni mukaisesti, että pelaisimme kolmen hengen ryhmissä, mikä takaisi 96 pelaajan joukolle lyhimmän keston kilpailupäivälle. Tämä nostatti pienen myrskyn vesilasissa EGA:n toimistossa ja johtohenkilöiden keskuudessa, kun tällä tavoin mielivaltaisesti menin muuttamaa jo sovittuja asioita. Saksalaiset eivät vain muistaneet tai halunneet kertoa minulle, että olivat saaneet ohjeet kilpailun järjestämiseksi kahden hengen ryhmissä. Kiukkuisiin sähköposteihin vastaillessani tuli mieleeni, että kyllä Seppo Räty sen jo tiesi sanoessaan, että Saksa on paska maa.
Suomen joukkue pelasi harjoituskierroksen ja valmennusjohto Mikael Mustonen ja Matti Lindholm yrittivät selvittää, minne oli jäänyt Veeti Mähösen matkalaukku kaikkine vaatteineen. Onneksi Sami Välimäki on samaa kokoluokkaa ja pystyi lainaamaan pelivaatteita.
Golf Club Bad Saarowin Faldo-kenttä osoittautui mainioksi kisa-areenaksi.
Maanantai oli toinen harjoituspäivä, joka on aina kiireinen. Harjoittelun ja kentän viimeistelyn lisäksi pitää järjestää kapteenien kokous ja kilpailun avajaiset. Kapteenien kokouksessa käydään läpi kilpailun kulku ja kilpailumääräykset sekä paikallissäännöt. Lisäksi muistutin paikalla olleita hyvästä golfetiketin mukaisesta käytöksestä. Kaikkien joukkueiden käyttäytyminen ei kaikissa kilpailuissa ole ollut aivan moitteetonta. Ja kun kapteeneilta ei tullut mitään suurempaa kyselytulvaa, palaverista selvittiin alle tunnissa.
Kilpailun avajaiset järjestettiin Bad Saarowin kaupungin puistossa, jossa avajaistapahtuma vietiin keskelle kesämarkkinoita. Katsojia tai markkinaväkeä oli paikalla noin 500. Joukkueet marssivat omien kansallishymniensä soidessa paikoilleen ja sen jälkeen pidettiin kolme puhetta. Minä sain kunnian olla viimeinen puhuja. Lyhyessä puheessani korostin mahdollisuutta solmia uusia ystävyyssuhteita ympäri Eurooppaa ja toivotin Tähtien Sota elokuvia mukaillen ”May the course be with You.” ja julistin kisat avatuiksi.
Suomen joukkue pelasi toisen harjoituskierroksen ja paikallisti Veetin matkalaukun, mutta se ei ehtinyt hotellille ennen avajaisia. Niinpä joukkueen valmentajan klubitakki ja solmio otettiin lainaksi, jotta Veetikin pääsi avajaisiin osallistumaan edustusasussa.
Ensimmäinen kisapäivä on aina monella tavalla kiireinen, niin nytkin. Pelinopeus kentällä ei ollut kovin kummoinen ja se teetti sekä minulle, että viidelle saksalaiselle tuomarille kohtuullisesti töitä. Myös tuloslaskenta tarvitsi hetkittäin apuani, sillä tulospalvelua hoitaneet henkilöt olivat ensimmäistä kertaa tekemisissä Golfbox-ohjelman kanssa. Päivän erikoisin tilanne sattui kuitenkin Hollannin joukkueelle, jonka yksi pelaaja oli tuonut mukanaan oman sähkökärryn. Näissä kilpailuissa sähkökärryjen käyttö on kuitenkin kielletty kilpailumääräysten nojalla, joten kun hänen huomattiin käyttävän sähkökärryä pelatessaan viidettä väylää, oli ainoana mahdollisuutena antaa hänelle kilpailumääräysten mukainen rangaistus. Rangaistus on kaksi lyöntiä lisää jokaiselle väylälle, jolla kilpailumääräystä on rikottu, kuitenkin maksimissaan neljä lyöntiä. Rangaistus oli siis neljä lisälyöntiä.
Suomen joukkue pelasi mainion avauskierroksen järjestyksessä Veeti Mähönen 70, Aleksi Myllymäki 71, Jonatan Jolkkonen 75, Matias Honkala 68, Sami Välimäki 72 ja Santeri Lehesmaa 73. Ja kun huonoimman tuloksen sai jättää pois, Suomen kokonaistuloksena oli kuusi alle par’in ja kilpailun viides sija tässä vaiheessa. Eroa yhdeksänteen sijaan viisi lyöntiä.
Toinen lyöntipelipäivä ratkaisi joukkueiden mahdollisuudet Euroopan mestaruuteen tai veivät ne lopullisesti tältä vuodelta. Kahden lyöntipelipäivän jälkeen kahdeksan parasta maata jatkoi pelejä mitaleista pudotuspeleillä ja kahdeksan huonointa taistelevat kunniasta ja säilymisestä A-sarjassa. Kolme huonointa joukkuetta pudotetaan pois seuraavan vuoden kisoista ja B-sarjasta nousee kolme tilalle. Pudotuspeliotteluissa lyöntipelikarsinnan ykkönen kohtaa kahdeksannen, toiseksi sijoittunut seiskan jne.
Suomen joukkue nousi juuri viime vuonna B-sarjasta ja lähes kaikki odottivat Suomen vajoavan tuloslistalla alaspäin. Joukkue pelasi tulokset järjestyksessä Veeti Mähönen 72, Matias Honkala 71, Aleksi Myllymäki 73, Sami Välimäki 77, Santeri Lehesmaa 72 ja Jonatan Jolkkonen 76. Jälleen huonoin tulos pudotettiin pois ja näin päivän tulokseksi Suomelle muodostui neljä yli par’in. Joukkueen sijoitus valui alaspäin, jopa sijalle yhdeksän, mutta lopulta Irlanti ei pystynyt pysyttelemään Suomen edellä ja niin Suomi säilyi kuin säilyikin kahdeksan parhaan joukossa yhden vaivaisen lyönnin turvin. Näin mitalipelit olivat tosiasia.
Mitalipelit aloitettiin siis sijalta kahdeksan ja vastaan asettui lyöntipelikarsinnan voittaja Ruotsi, joka oli karsinnan kymmenen kierroksen yhteenlasketuissa tuloksissa 25 lyöntiä Suomea parempi. Ottelun voittaja pääsisi mitalipeleihin ja häviäjän oli tyytyminen pelaamaan sijoista 5-8.
Sää oli aamusta alkaen sateinen ja hetkittäiset rankatkin sadekuurot vaikeuttivat pelaamista koko päivän. Pelaamisen keskeyttäminen ei ollut muutamaan otteeseen kaukana, kun viheriöille alkoi keräytyä vettä. Onneksi reiät oli aseteltu hieman loitommalle näistä sadeveden lammikkokohdista ja lopun hoitivat kentänhoitajat rullaamalla veden pois viheriöiltä. Aamun nelinpeleissä Suomen pari Jolkkonen-Lehesmaa hävisi oman ottelunsa selvästi oltuaan kuusi reikää tappiolla, kun viisi reikää oli pelaamatta eli 6/5, mutta pari Honkala-Myllymäki taisteli voiton lukemin 2/1. Iltapäivän viiteen henkilökohtaiseen otteluun lähdettiin siis kutkuttavista tasalukemista 1-1.
Sami Välimäen panos oli äärimmäisen tärkeä, joukkueen vietyä finaalipaikan Saksan nenän edestä.
Iltapäivän ottelut etenivät niin ikään tasaisissa merkeissä. Vaikka Matias Honkala voittikin ottelunsa selvästi 5/4, niin Ruotsi tasoitti lähes välittömästi, kun Aleksi Myllymäki hävisi oman ottelunsa 4/3. Ja kun Sami Välimäki voitti ottelunsa 1/0, mutta Santeri Lehesmaa hävisi omansa 3/2, niin ottelu oli edelleen tasan, nyt numeroissa 3-3. Maaottelun voiton ja paikan mitalipeleihin ratkaisisivat Ruotsin Ludvig Åberg, joka oli lyöntipeliosuuden toiseksi paras (10 alle par’in) ja Suomen Veeti Mähönen. Veeti johti ottelua vielä viidentoista reiän jälkeen kahdella reiällä, mutta ruotsalaisen hurja loppukiri toi ottelun tasoihin viimeisellä reiällä Veetin pallon hävittyä pitkään heinikkoon ja niin jatkettiin ottelua ekstrarei’ille.
Faldo-kentän ykkösväylä on pitkähkö 501 metrinen par-5 väylä, jossa riskiä ottamalla voi päästä kahdella lyönnillä viheriölle, mutta silloin viheriön edessä kulkeva puro on vahvasti pelissä. Molemmat pelaajat päättivät pelata varman päälle ja ajattelivat pyrkiä viheriölle vasta kolmannella lyönnillä. Ruotsalaisen avaus meni semikarheikkoon oikealle, mutta Veetin avaus suhahti vasemmalle pitkään heinään. Toinen lyönti ei liikuttanut palloa kuin reilun metrin ja kolmannellakaan Veeti ei päässyt kuin väylähiekkaesteeseen, johon olisi voinut jo avauslyönnillä yltää.
Ruotsalaisen jatko oli todellista varman päälle pelaamista. Pallo lyötiin varmasti keskelle väylää reilusti ennen puroa paikkaan, josta oli noin 140 metriä viheriölle. Veetin neljäs lyönti nosti pallon ylös bunkkerista, mutta matkaa reikään jäi hieman enemmän kuin vastustaja Åbergilla. Niinpä Veeti löi viidennen lyöntinsä ennen ruotsalaista ja sai pallonsa viheriölle noin kuuteen metriin reiästä. Ruotsalaisen vastaus oli lyödä kolmas lyönti hieman pitkäksi takavasemmalle viheriöbunkkeriin. Sieltä pallo kohtuullisen hyvin kolmeen metriin ja peli näytti suomalaisittain pelatulta, kun Veeti puttasi oman kuudennen lyöntinsä ohitse ja matkaa reikään jäi vajaan metrin verran. Ruotsilla oli siis mitalipelipaikka kahden putin päässä. Ensimmäinen putti vieri vain noin puoli metriä pitkäksi ja oli Veetin vuoro. Putti sisään ja tulokseksi tuplabogey seitsemän. Kun ruotsalainen omalla vuorollaan missasi oman puolimetrisensä, joka olisi tuonut otteluvoiton, peliä jatkettiin väylälle 2.
Toisella jatkoreiällä oli jälleen ruotsalaisen mahdollisuus. Tällä par-nelosella Veeti oli viheriöbunkkerissa ja löi sieltä noin kahteen metriin, kun Åberg chippasi oman pallonsa aivan reiän viereen. Veeti kuitenkin hallitsi hermonsa oivallisesti ja upotti tuon oman par-puttinsa. Niinpä ottelu siirtyi kolmannelle jatkoreiälle.
Kolmas väylä on par-kolmonen, jossa molemmat löivät pallonsa noin viiteen metriin, ruotsalainen hieman lähemmäs. Ensiksi putannut Veeti ei aivan saanut puttiaan uppoamaan ja tulokseksi vain par. Åbergin vastaus oli hieman parempi. Pallo jo hieman niiasi reikää kohti, muttei suostunut menemään sisään. Oli aika jatkaa neljännelle ekstrareiälle.
Selkeästi ruotsalaista pidemmälle lyömänsä avauksen turvin Veetillä oli lähestymislyönnissään pieni etu. Molemmat kuitenkin saivat pallonsa vain noin seitsemän metrin päähän reiästä. Ruotsalainen taas hieman lähempänä ja ensimmäinen puttivuoro siis Suomelle. Veeti löysi pallolleen oikean linjan ja putti upposi joukkuetovereiden hurratessa. Pitkän pohtimisen jälkeen oli Åbergkin valmis puttiinsa, mutta huolellinen valmistautuminen taisi viedä pituuskontrollin ja putti jäi liki puoli metriä lyhyeksi ja näin Suomi oli ensimmäistä kertaa selvinnyt miesten EM-joukkuekilpailussa mitalipeleihin.
Semifinaaliin asettui vastaan isäntämaa Saksa. Ensimmäisistä lyönneistä alkaen otteluiden mukana kulki kohtuullinen määrä katsojia ja kannattajia. Nelinpelit olivat hyvin erilaiset. Toinen kulki lähes koko ajan suvereenissa suomalaishallinnassa ja niinpä Sami Välimäki ja Veeti Mähönen voittivatkin ottelunsa selkeästi 4/3. Toisessa nelinpelissä tilanteet vaihtelivat puolelta toiselle ja peli olikin 18 reiän jälkeen tasan ja jälleen siirryttiin jatkorei’ille.
Saksalaisten avaus draiverilla oli pitkä ja väylällä. Suomalaisten lyöntivuorossa ollut Matias Honkala totesi vain, että omaa peliä mennään ja löi varman rauta-avauksensa väylälle. Suomalaiset eivät siis aikoneet yrittää viheriölle kahdella lyönnillä. Kakkoslyönnin löi siis ensin Suomi ja nyt Aleksi Myllymäki, joka sijoitti pallon rauhallisesti eteenpäin väylällä noin sataan metriin. Saksa lähti yrittämään toista lyöntiään viheriölle, mutta lyönti ei aivan kantanut riittävän pitkälle vaan putosi puroon väylän oikeassa reunassa. Suomen kolmas lyönti päätyi keskelle viheriötä. Saksa joutui pudottamaan pallonsa pitkään kuivaan heinikkoon ja sieltä neljäs lyönti tuli kyllä viheriölle, mutta hieman kauemmas kuin suomalaisten pallo. Kun saksalaisten viides lyönti ei pudonnut, oli suomalaisilla kaksi puttia voittoon. Siinä he onnistuivat ja niin ottelu oli aamun nelinpelien jälkeen 2-0 Suomelle.
Eihän se näyttäisi hyvältä, jos kilpailutoimikunta, jonka puheenjohtaja oli suomalainen, sulkisi pois yhden pelaajan joukkueesta, joka pelaa Suomea vastaan finaalissa seuraavana päivänä.
Iltapäivään Suomi lähti siis erinomaisista asetelmista. Kaksi otteluvoittoa riittäisi EM-kisojen finaaliin ja varmistaisi vähintään hopeamitalit. Ensimmäisenä startanneen Santeri Lehesmaan ottelu oli tasainen Santerin ollessa ehkä hieman niskan päällä. Ottelu oli kuitenkin 18 reiän jälkeen tasan ja jatkorei’ille mentiin. Ensimmäisen singlepisteen Suomelle toi kuitenkin Sami Välimäki, joka nuiji vastustajansa selkein 5/3 lukemin. Saksan ensimmäisen pisteen voitti Jannik de Bruyn, joka kukisti Matias Honkalan 3/2. Saksa sai toisen pisteen, kun Veeti Mähönen hävisi ottelunsa 2/0. Santeri pelasi edelleen jatkoreikiä.
Suomen miesten vahva joukkue ei ollut horjutettavissa Berliinin EM-kisoissa.
Tilanne alkoi mennä jo jännittäväksi, kun viimeisenä pelanneen Aleksi Myllymäen johto ennen viimeistä reikää oli kutistunut vain yhteen reikään. Varmaotteinen par-tulos toi kuitenkin tarvittavan tasapelin väylälle ja ennen kaikkea finaalipaikkaan tarvittavan pisteen ja niin oli Suomi pelaamassa Euroopan Mestaruudesta kisojen finaalissa. Santeri Lehesmaan tappio 21:nnellä reiällä ei siten enää vaikuttanut lopputulokseen. Suomen voittolukemat olivat 4-3.
Toisessa välierässä nähtiin hieman ikävämpi ilmiö, kun Englannin joukkueen pelaaja muutaman kymmenen katsojan edessä viskasi putterinsa usean kymmenen metrin päähän viimeisellä viheriöllä putattuaan ohi putin, jolla olisi päässyt jatkorei’ille. Kaikesta huolimatta Englanti voitti välierän ja kohtaisi siis Suomen finaalissa. Kutsuin kilpailutoimikunnan koolle ja halusimme mailan heittäneen pelaajan ja joukkueen kapteenin kuultaviksi tapahtuneesta. Pelaaja kertoi tapahtumaketjun ja avasi hieman syitä käytökselleen. Myönsi toimineensa väärin ja katui syvästi malttinsa menettämistä. Toimikunnan jäsenissä oli tahtoa sulkea pelaaja pois koko lopusta kilpailusta, mutta minä kieltäydyin hyväksymästä pelaajan diskausta. Eihän se näyttäisi hyvältä, jos kilpailutoimikunta, jonka puheenjohtaja oli suomalainen, sulkisi pois yhden pelaajan joukkueesta, joka pelaa Suomea vastaan finaalissa seuraavana päivänä. Koska pelaajan diskaamisella hävitystä ottelusta ei olisi ollut mitään vaikutusta, päätimme antaa vakavan varoituksen pelaajalle ja koko Englannin joukkueelle. Finaalissa ei suvaittaisi minkäänlaista huonoa käytöstä.
Finaalipäivä koitti aurinkoisena niin kuin kunnon finaalipäivän kuuluukin. Suomen nelinpeliparit olivat täsmälleen samat kuin välierissäkin eli Honkala-Myllymäki ja Välimäki-Mähönen. Matias Honkala ja Aleksi Myllymäki olivat koko ajan hieman edellä ja niin ottelu päättyikin 17:nnellä väylällä suomalaisten 2/1 voittoon. Toisessa parissa pelattiin lähes yhtä maalia, kun Sami Välimäki ja Veeti Mähönen purjehtivat ylivoimaiseen 5/4 voittoon. Suomi johti EM-finaalia nelinpelien jälkeen sensaatiomaisesti 2-0.
Lyhyen ruokailutauon jälkeen iltapäivän single-otteluihin starttasi ensimmäisenä Santeri Lehesmaa. Santerin ottelu velloi jälleen puolelta toiselle ja päätyi lopulta jälleen jatkorei’ille. Toisena starttasi Matias Honkala, joka hienokseltaan oli johtoasemassa koko ottelun ajan. Ottelu päättyikin Matiaksen voittoon 17:nnellä reiällä lukemin 2/1 ja Suomelle kolmas piste. Kolmantena kentälle lähti Sami Välimäki, joka ei oikein saanut peliään kulkemaan missään vaiheessa ja hävisi lopulta 2/1 vaikka oli jo pahimmillaan neljä reikää tappiolla. Näin Englanti oli kaventanut 3-1:een.
Neljännessä pelissä tuli sitten lopullisen sinetti Suomen voitolle. Veeti Mähönen voitti ottelunsa niin ikään 17:nnellä reiällä tutuin 2/1 lukemin ja niin oli Suomen miesten joukkueen ensimmäinen mitali ratkennut ja se oli heti kultainen. Kesken olleet Santeri Lehesmaan ja Aleksi Myllymäen pelit sovittiin ottelun jo ratkettua tasapeleiksi ja niin lopullisiksi numeroiksi muodostuvat Suomi 5 – Englanti 2. Suomi oli uusi Euroopan mestari.
Palkintojenjakoseremoniassa toimin tulosten kuuluttajana, kun Saksan golfliiton ja Euroopan golfliiton puheenjohtajat jakoivat palkinnot. Kun tuli vuoro julistaa Euroopan mestari, aloitin luonnollisesti englanniksi, mutta sitten vaihdoin suomen kieleen ja kuulutin ”Euroopan mestari vuonna 2018: Suomi – Finland. Joukkueen kapteeni Matti Lindholm ja pelaajat Matias Honkala, Jonatan Jolkkonen, Santeri Lehesmaa, Aleksi Myllymäki, Veeti Mähönen ja Sami Välimäki.” Tuntuipa aika mukavalta.
Hieman jännitin muiden reaktiota suomen kielen käyttöön, mutta turhaan. Palaute oli pelkästään positiivista. Useampikin onnitteli myös minua voitosta ja kehuivat suomen kieltä sekä sitä, että varmaan ensimmäistä kertaa suomalaisten nimet lausuttiin oikein palkintojenjaossa. Kaiken kaikkiaan turnaus oli onnistunut. Järjestelyt sujuivat mainiosti, golfkenttä oli fantastinen, hotelli oli upea, illallisbuffet aivan taivaallinen ja kaiken kruunasi Suomen miesten joukkueen Euroopan mestaruus.
Taisi Seppo Räty olla kuitenkin väärässä, ehkä Saksa ei olekaan niin paska maa.
