16.4.–23.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][17]
KilpailuaSuomalaista
Välineet

Miten wedget fitataan?

Lyhyen testin jälkeen Clevelandin ohjelma antaa selkeän suosituksen sopivasta bouncesta.

Moni harrastaja hakee epätoivon vimmalla lisää mittaa lyönteihinsä golfkauppojen draiveri-, hybridi- ja rautamailahyllyistä. Lyöntipituudesta on eittämättä hyötyä, mutta on hyvä muistaa, että valtaosa golflyönneistä lyödään alle 120 metrin päästä reiästä.

Lähipelissä avainasemassa ovat wedget. Hämmästyttävän monen harrastajan bägissä wedget kuitenkin yhä loistavat poissaolollaan. Monelle bägin ainoa wedge on oman rautasetin pw eli pitching wedge. Kuitenkin toisen, kolmannen ja joissain tapauksessa neljännenkin wedgen lisääminen bägin perusvalikoimaan toisi tulosta nopealla aikataululla.

Wedgejen, kuten muidenkin mailojen, valitsemisessa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Paras tapa löytää itselleen sopivat mailat on marssia mailafittaukseen. (Katso video jutun lopusta)

Kaikkien mailojen fittaamisessa eli sovittamisessa toimivat pääpiirteittäin samat lainalaisuudet, mutta siinä missä esimerkiksi draiverin ja rautojen kohdalla huomio kiinnittyy monesti oikeanlaisen varren valintaan, on wedgeissä olennaisinta määrittää lyöntityyliin ja pelialustaan nähden oikeanlainen bounce eli pohjan kulma.

Cleveland on noussut wedge-kaupan suurmerkiksi ja kehittänyt myös wedge-fittausta merkittävästi. Tutustuimme Espoon Suomenojalla sijaitsevan Diswest Golfin myymälässä Clevelandin wedge-fittaukseen Olli Ignatiuksenjohdolla.

”Bouncen määrittämisessä käytämme apuna Clevelandin kehittämää softaa ja Swingbyte-laitetta. Ohjelma määrittää pelaajan lyönnin perusteella sopivan bouncen wedgeen. Kiinnitämme huomioita erityisesti lyönnin hyökkäyskulmaan ja varren asentoon osumassa eli siihen miten ja missä kulmassa lapa tulee palloon”, Ignatius kertoo.

Swingbyte on hyödyllinen apuväline testauksessa, mutta myös harjoittelussa. Mailaan kiinnitettävä anturi lukee mailan liikeradan ja piirtää sen päätelaitteen, vaikkapa älypuhelimen ruudulle.

Swingbyte on hyödyllinen apuväline testauksessa, mutta myös harjoittelussa. Mailaan kiinnitettävä anturi lukee mailan liikeradan ja piirtää sen päätelaitteen, vaikkapa älypuhelimen ruudulle.

Ignatiuksen mukaan Clevelandin tietopankissa on tiedot tuhansista pelaajista, joilta kerätyn palautteen ja testidatan pohjalta ohjelman suositukset on laadittu.

Tyypillisesti moni käyttää wedgeissään liian pientä bouncea. Osittain on kyse mieltymyksistä ja tottumuksista, mutta Suomen usein märillä ja pehmeillä kentillä suurempi bounce todennäköisesti hyödyttäisi valtaosaa pelaajista.

Pelkistetysti voidaan sanoa, että jos bouncea on liian vähän, haukkaa lapa herkästi osumahetkellä liikaa maata mukaansa. Jos osuma on toistettava ja hyvä, voi pieni bounce toimia, mutta harrastajista puhuttaessa suuremman bouncen tuoma anteeksiantavuus kannattaa hyödyntää.

Eli, jos hyökkäyskulma palloon on jyrkkä, vaaditaan lavalta paljon bouncea ja vastaavasti pienempi bounce toimii paremmin loivemmassa kulmassa palloon tulevassa lyönnissä.

Myös kentän pinnan kovuus vaikuttaa bouncen valintaan.

”Ideaalitapauksessa valittavana on useita wedgejä erilaisiin olosuhteisiin, mutta se ei tietenkään ole realismia valtaosalle harrastajista. Ohjelma antaa kuitenkin suositukset sen mukaan, minkälaisella kentällä pelaaja tyypillisesti pelaa”, Ignatius kuvailee.

Testaamisessa päähuomio on täyspitkissä lyönneissä, mutta wedgeillä on erittäin suuri rooli myös lähipelissä viheriön ulkopuolella. Niiden suhteen bouncen ja lavan pohjan muotoilun eli grindin valinta on paljolti kiinni omista mieltymyksistä.

Perusteet ovat kuitenkin samat. Jos pelaaja lyö mielellään palloa pyyhkäisevällä liikkeellä, voi liian suuri bounce johtaa helposti kylkiosumiin. Vastaavasti palloon jyrkemmin tuleva lyönti hyötyy suuremmasta bouncesta.

Kun bounce on määritetty, testataan lyöntien pituusvaihtelu pallotutkalla, esimerkiksi Track Manilla tai Fore Sightilla. Tyypillisesti wedgejä on kaksi tai kolme, joillain jopa neljä.

Tavoitteena on valita nostokulmaltaan sellaiset wedget, että lyöntimatkat jakautuvat tasaisesti.

Jos asiakas puntaroi esimerkiksi 50- ja 52-asteisen tai 54- ja 56-asteisen wedgen välillä, auttaa testi valitsemaan sopivan mailan suhteessa setin muihin wedgeihin.

Asiakkaan kannalta testaustapahtuma on miellyttävän lyhyt. Koko homma on paketissa varttitunnissa ja sopivan wedge-setin saa mukaansa heti. Jos mailojen lie- ja loft-kulmiin on tarpeen tehdä hienosäätöä, onnistuu sekin Diswestin liikkeessä hetkessä.

Sami Sarpakunnas

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (6 kpl)

    birdy says:

    Muuten hyvä artikkeli, mutta tehty väärälle olettamukselle. Jutun lähtökohta on harrastajapelaajat ja väite, että suurin osa lyönneistä on alle 120 metriä. Tämä pitää paikkansa kilpa- ja kovemman tason kilpapelaajille, mutta ei harrastajille! Useimmille harrastajille avaus kantaa 170-220m. Kenttien useimmat väylät – par 4 set- ovat sen mittaisia, että lähestyminen tarkoittaa vähintään 120m lyöntiä. Harrastajapelaaja ei lyö tuota mittaa wedgellä, vaan rauta 8 tai sitä suurempaa (eli pienempää numeroa). Par 3set samon useimmiten ovat yli tuon maagisen 120m – harrastajille, eikä siis silloinkaan wedgejä tarvita. Par 5:lla kolmas lyönti – lähestyminen griiniille siis – on reippaasti yli 100m. Jolloin wedge ei harrastajalla riitä. Muuten hyvä juttu siis, mutta ei koske harrastajapelaajia.

    Sivullinen says:

    ”…valtaosa golflyönneistä lyödään alle 120 metrin päästä reiästä.” Valtaosalla tarkoitettaneen muitakin, kuin lähestymislyöntejä ja sen vuoksi omasta mielestäni juttu on erityisesti suunnattu harrastajille, joiden GIR-keskiarvot eivät yllä kovinkaan korkealle

    Seniorina singeliin says:

    Oman kokemuksen mukaan lyön lyöntejä tyypillisesti seuraavilla mailoilla: putteri n 30 kpl driveri n 16 kpl hybridi 11 kpl joku wedge 13 kpl miksi näin? Avausen jälkeen usein jäljellä n 155 m. Rauta ei riitä. Jos ja kun hybridillä vähän sivuun niin wedgellä jatketaan. 30-10 m lipusta hyvin usein. Täysiä wedge lyöntejä harvemmin. Yleensä silloin 60 asteisella. Eli tarvetta on osaamiselle ja oikeille vehkeille. HCP nyt 13,7.

    vaaditaan says:

    Kiitos ensinnakin sulkeissa olleista avuista. Pelailen vanhahkoilla bladeilla. Iso nuija ja kolmonen jostain ysarilta ennen mailan kokosaantoa. Luultavasti ennen kun Floridassa meni joltain hermot. Nautin suunnattomasti golfista yha vaikka wegden kulma on joskus lerpallaan. Iloa reikiintymisiin

    Valopaa singeli says:

    Tomaattia kannatta lyoda tylsalla veitsella( Wedge big bounge) tera turpeeseen ennen kontaktia jos sen haluaa pois nakopiirista ehjana haluamaasi osoitteeseen. Maa nostaa pallon .Harjoittele vaikka kananmunalla tai Ihan sama Raikkoselle. Sateella muutama sentti taakse auttaa nautinnon varmistumista. Sama hiekalta mutta kitka on kova illalla joten suihkuun ennen muita nautintoja. Unohda stanssikikkailu ja anna hiekalle kyytia niin olet greenilla. Lyo hiekkaa 5 cm pallon taakse ja alle. Unohda pallo, Nauti lyoda bunkkeriin. Se on helpompi kuin metsa.

    K362M5ukin tyylillään says:

    Aika vähän tulee wedgellä käytännössä täysiä lyöntejä, mitä omia tilastoja ja kanssapelaajiani seuraan. Aika harvoin pääsee lyömään täyttä wedgeä (minulla 100 m) griinille. Enemmän tulee rautaseiskan molemmin puolin ja ajoittain jopa hybridiä. Esimerkiksi hybridilyöntejä tuli tuplat wedgeihin (pw, sw ja lob yhteensä) verrattuna. Koska griiniosumat jäi viimevuotista vähemmiksi, tuli lyhyitä chippejä jonkin verran lisää, mutta on lähinnä mieltymysasia millä mailalla näitä haluaa lipulle nostaa. Mutta kuten birdy totesi, aika harva klubituuppari lyö wedgella 120 metriä, joten lähestymisiä tehdään pääsääntöisesti muilla raudoila. Silti oikeanlaisen wedgen valinta on tärkeä. Itse käytän usein jopa neljä wedgeä: PW (onko oikeasti wedge, edellisessä setissä sama loft oli Rauta9), 50 asteista wedgeistä eniten; chippeihin ja alla 100 metrin lyönteihin, bunkkerissa ikivanhaa sandyä jota ei siksi tarvitse varoa muissakaan paskoissa paikoissa, ja lobia kun pitää nostaa lyhyelle griinille esteiden yli. Sandyn voisin jättää pois (bunkoista pääsee ulos millä tahansa wedgellä), mutta ikänsä ikänsä ja kuntonsa vuoksi voin käyttää sitä surutta kivikkoisten paikkojen erikoismailana. Toisaalta suurempaa gäppiä ei mailojen välillä ole, joten ainoa maila mihin sen voisi vaihtaa olisi draiveria pidemmälle lyövä ”superdraiveri”… Itse asiassa omistan kaksi halvempaa lobia; pienellä bouncella pelaan kun savinen kentä on kuiva ja betoninkova ja isolla bouncella keväällä ja syksyllä kun kenttä on vetelä. Voi kuulostaa hifistelyltä, mutta pieni bounce uppoaa pehmeään saveen ja iso bounce kovalla aiheuttaa takuuvarman kylkkärin. Jutun hengessä olisikin kiva kuulla muiden wedgevalintoja, käyttöä ja näkemyksiä.