12.3.–19.3. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[5][10]
KilpailuaSuomalaista
Matkailu

Golfbongarin matkablogi: golfmatkalla Iranissa

Iranissa golf ei ole erityisen suosittu harrastus, vaikka lajia on voinut harrastaa maan pääkaupungin keskustassa yli 50 vuoden ajan. Teheranin metropolialueen yli 15 miljoonasta asukkaasta vain noin 100 pelaa golfia.

Otimme Espoossa uutta vuotta vastaan tuttavaporukan kesken 90-luvun alkupuolella. Mieli oli hiukan haikea, sillä kaksi opiskelu-/golfkaveria oli muuttamassa työskentelemään ulkomaille eikä seuraavista yhteisistä hetkistä ollut mitään aavistusta. Asikaisen Joni oli suuntaamassa Tokioon ja Kiviluoman Keijo Luxemburgiin.

Yön aikana valmistui päätös, että piittaamatta asuinpaikoista kerran vuodessa pelataan yhdessä golfia jossain Suomen ulkopuolella. Vuodet ovat vierineet ja nyt toukokuun puolivälissä oli vuorossa 24. kerta ja kohteeksi valikoitui Iran. Teheranissa oli vahvistettujen tietojen mukaan yksi 13-reikäinen golfkenttä.

Bangkokissa asuva Joni sai tehtäväkseen junailla käytännön järjestelyt, sillä hänen iranilainen kollegansa Kassra oli lupautunut toimimaan apuna muun muassa paikalliseen logistiikkaan ja asumiseen liittyvissä kysymyksissä.

Suomesta lennot Iraniin toimii Istanbulin kautta sujuvasti ja kohtuullisen edullisesti. Noin 400 eurolla matkustaa edestakaisin, jos on valmis eksoottisiin lentoaikoihin – me Keijon kanssa olimme.

Mopot ovat Teheranissa suosittuja kuljetusvälineitä.

Mopot ovat Teheranissa suosittuja kuljetusvälineitä.

Teheranissa on noin 9 miljoonaa asukasta ja jos koko metropolialue huomioidaan, kasvaa luku yli 15 miljoonaan. Oli onni, että liikennöintimme osui paikallisen viikonlopun kohdalle eli perjantaille ja lauantaille. Arkisin autojen ja mopojen määrä ylittää kuulemma kaikki järjen rajat.

Tehran Golf Club – Enghelab Sport Complex

Nautittuamme isäntämme Kassran luona maittavan aamupalan olimme valmiita koitokseen. Meitä oli ennakkoon varoitettu kentän kunnosta, joten lähestyimme pelialuetta varovaisin odotuksin.

Olimme supistaneet normaalisti kolme kierrosta käsittävän kisamme kolmen ysin mittaisiksi – 13-reikäisellä kentällä se onnistui pientä luovuutta hyväksikäyttäen. Jo ykköstiillä olimme vakuuttuneita siitä, että päätös kevyemmästä versiosta oli kohdallaan: edessä odotti vasemmalle kaartava kapeahko par 5, josta sana sokkoväylä oli turhan maltillinen luonnehdinta.

Vuosien saatossa oli monenlaista alustaa osunut kohdalle, joten sen kummemmin ihmettelemättä lähdimme sitkeästi opiskelemaan tulevaa. Caddiet toimivat erinomaisena apuna, sillä erityisesti alkupään väylillä oli vaikea arvata toivottua lyöntisuuntaa puhumattakaan teeboxin löytämisestä.

Teheranissa kentän hoito tehdään tavallisilla nurmileikkureilla.

Teheranissa kentän hoito tehdään tavallisilla nurmileikkureilla.

Lämpötila nousi yli 30 asteen lukemiin, joten kesäisissä tunnelmissa taivalsimme suhteellisen ”pitkään karvaan” jätetyillä väylillä. Taustalla siintävä Alborzin vuorijono antoi mukavasti väriä muuten tasaiseen maisemaan.

Teheran sijaitsee reilusti yli kilometrin korkeudessa, joten siellä on mahdollista lasketella sekä golfata samana päivänä – nytkin rinteillä näkyi vielä lumisia kohtia. Matka Teheranin keskustasta Iranin suurimpaan laskettelukeskukseen kestää pari tuntia.

Golf Iranissa

18 reiän jälkeen nautimme lounaan Sport Complexin ravintolassa ja tapasimme golfisäntämme Jozin, jolta saimme ruokailun ohessa katsauksen maan golfin tilasta. Jozi oli viettänyt 20 vuotta Kanadassa golfprona ja nyt työn alla on Iranin golfin kehittäminen.

Jozin tavoitteena on saada nykyisen 13 reikäisen kentän tilalle yksi hyvä 9 reikäinen kenttä ja kunnolliset harjoitusalueet. Alue sijaitsee Teheranin keskustassa valtion omistamalla maalla ja samassa yhteydessä on tenniskenttiä, juoksupolkuja, kuntosaleja jne.

Nykyisellä paikallaan kenttä on ollut 56 vuotta ja ilmeisesti sen kohdalle on ajoittain ollut suunnitteilla muuta käyttöä. Tämän tavallaan ymmärtää, sillä yli 15 miljoonasta asukkaasta vain noin 100 pelaa golfia.

Vuosittainen jäsenmaksu on noin 1200 dollaria. Paikallisilta veloitetaan 12 dollarin suuruinen greenfee turistin maksaessa koko päivän peleistä 60 dollaria. Suljetulle alueelle pääsy onnistuu 7 taalan lisämaksulla.

Iranista löytyy myös 4 muuta kenttää. Ne sijaitsevat Teheranin eteläpuolella ja ovat kaikki hiekkakenttiä.

Reikä 10 – par 4.

Reikä 10 – par 4.

Kisat päätökseen

Kuumasta kelistä huolimatta lounas nautittiin veden kera, olutta ei Iranissa ole tarjolla. Shortseja kentällä olisi kuulemma saanut käyttää, mutta emme halunneet erottautua porukasta – maassa maan tavalla.

Maukkaan lounaan jälkeen oli vuorossa ratkaisureiät, kun pistebogeykierrosten jälkeen siirryttiin lyöntipeliin. Kenttä alkoikin jo tuntua tutulta – kaikkeen tottuu ja alustahan oli sama kaikille. Kiittelimme vielä kertaalleen päätöstämme keskittää pelit yhteen päivään – saimme näin ollen aikaa myös kaupunkiin tutustumiseen.

Lopulta voittaja oli selvillä. Pitkähkön ”kuivan kauden” jälkeen allekirjoittanut pääsi pukemaan vihreän takin yllensä ja Joni puolestaan joutui pakkaamaan kuskin nahkatakin ja koppalakin Bangkokin koneen kyytiin.

Teheran tutuksi

Aloitimme vapaapäivämme tutustumalla Grand Bazaariin Kassran opastuksella. En tiennyt, että maailmassa voi olla niin paljon persialaisia mattoja. Myös muuta tavaraa oli tarjolla hirmuiset määrät.

Grand Bazaar.

Grand Bazaar.

Kaupallisen hässäkän jälkeen oli rauhoittavaa päästä lounaalle Darbandiin, Pohjois-Teheraniin. Vuorilta virtaavan veden äärelle on rakentunut viehättävien ravintoloiden keskittymä ja alue kuuluukin Teheranin suosituimpien nähtävyyksien joukkoon.

Saimme nauttia kaikissa käymissämme paikoissa ystävällisestä vieraanvaraisuudesta ja ruoka oli erityisen maukasta ja monipuolista. Iran oli meille kaikille uusi tuttavuus ja pikaisen visiitin jälkeen maasta jäi mukava maku.

Kun illan retki hotellimme naapurustossa sijaitsevaan basaariin ja moskeijaan oli takana, meillä oli Keijon kanssa vuorossa pikku hiljaa valmistautuminen kotimatkalle – lento oli kätevästi klo 03.00, joten ehdittäisiin kotiin jo aamupäivällä.

Vuoden 2016 kisa oli paketissa!

Teksti ja kuvat: Esa Mäkinen

Linkki: www.enghelabsportcomplex.ir

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (2 kpl)

    Tinde42 says:

    Oma kokemukseni golfista Iranissa oli vähintäänkin yhtä positiivinen kuin Esankin. Olin aloittanut golfin harrastukseni Israelissa Caesarian kentällä ja pelaillut siellä harvakseltan vuoden verran kun sain komennuksen puoleksi vuodeksi Teheraniin. Iranissa aiemmin olleelta Irlantilaiselta sain yhteystiedot Teheranin golfklubin kapteeniin.

    Silloisen vuonna 1987 nimeltään Iran Revolutionary Golf Clubin kapteeni Yahya Namazi otti minut erittäin ystävällisesti vastaan ja sain hänestä hyvän ystävän koko kuuden kuukauden ajaksi. Pelasimme hänen kanssaan aina kun vaan oli tilaisuus ja hän kärsivällisesti opasti golfin aloittelijaa. Vakituiseen peliryhmäämme kuului iranilainen hammaslääkäri ja Espanjan suurlähettiläs. Kentällä ei tuohon aikaan ollut juurikaan muita pelaajia lukuunottamatta muutamia japanilaisia ja korealaisia ryhmiä. Turisteja ei Iranissa silloin liikkunut, koska käynnissä oli Iranin ja Irakin välinen sota ja kaupungit molemmilla puolilla olivat pommitusten kohteina. Sotaa sanottiinkin kaupunkisodaksi.

    Ajatollah Khomeinin tultua valtaan 1979 oli golfin kohtalo Iranissa vaakalaudalla länsimaisena hapatuksena. Golfklubin kapteeni sai kuitenkin pidettyä kentän auki henkilökohtaisella panoksellaan. Yahya oli nimittäin yhden Iranin arvostetuimman ajatollahin poika ja henkilökohtaiselta uskonnolliselta oppiarvoltaan hojatoleslam. Hän oli saanut länsimaisia vaikutteita opiskeltuaan Lontoossa ja oli mennyt siellä naimisiin hyvin viehättävän englantilaisen ladyn kanssa.

    Esa kertoi, että Iranissa voi sekä lasketella että golfata samana päivänä. Näin tapahtuikin kohdallani monta kertaa. Kerrottakoon tässä viimeinen laskettelukerta toukokuun 10. päivältä. Dizzinin laskettelukeskus oli jo suljettu kauden päätyttyä, mutta Itävallan suurlähetystön laskettelun harrastajat olivat saaneet sovittua hissien avaamisesta meidän käyttöömme. Niinpä sitten meitä oli kymmenkunta henkeä aamuseitsemältä valmiina lasketteluun. Jotta saimme paikan avattua, meidän oli jokaisen maksettava viisikymmentä lippua. Oli se kuitenkin sen arvoista. Lumiraja oli 2,5 kilometrissä ja kymmenen aikaan aamupäivällä lumi oli pehmennyt niin paljon, että sukset upottivat toista kymmentä senttiä.

    Lopetimme laskettelun ja lähdimme alas Teheraniin. Matkalla näimme kaikki vuodenajat talvesta kesään. Aluksi koivut tulivat hiirenkorville ja vihdoin Teheranissa olivat täydessä lehdessä. Teheranissa kiersin sitten golfkentän ja lopuksi pulahdin asuntoni pihalla uima-altaaseen ja nauttimaan kauniista kesäillasta. Voiko sunnuntaita enää sen paremmin viettää?

    Uskon, että golf Iranissa edelleen ja käynti siellä kokonaisuudessaankin on aivan oma erilainen, mutta positiivinen kokemuksensa. Maa on kaunis ja ihmiset ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Muistettava on kuitenkin että maa on islamilainen valtio omine tiukkoineenkin säännöksineen. Siis birdiepullot jätetään kotiin ja asenne kuntoon.

    Timo Holopainen
    Aulangon Golfklubi

    emppa says:

    Kiitos Timo,

    upeaa taustoitusta ja golfhistorian kirjausta Teheranista!

    Käynnistä jäi todellakin fiilis, että viikonloppu oli aivan liian lyhyt aika alueelle – ehkä seuraavalla kerralla osaa olla fiksumpi!

    T:Esa