26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista
Ajankohtaista

Blogi ET:n karsinnoista:Turhautuminen vei mahdollisuudet

Toni Karjalainen on valmis ET:n toiseen karsintavaiheeseen © Getty Images

Draiveri toimi, mutta yliyrittäminen vei Toni Karjalaisen mahdollisuudet &copy Getty ImagesTEKSTI: JEPPE AROKANTO Espanja kiittää ja kuittaa. Paljoa ei valitettavasti jäänyt lapsen lapsille kerrottavaa. Eli mennään imperfektissä tällä kertaa. Pienestä se on usein kiinni ja niin oli tänäänkin. Kun pitkät putit jäävät reiän reunalle ja siihen lisätään kauden tärkeimmän kierroksen hermopaine, niin tulos on valitettavasti kehnonlainen. Tänään aloitettiin bogilla ja viiden reiän par oli kuolinisku. Sen jälkeen niin sanotusti keitti yli ja hyökättiin rei’illä, joilla ei olisi pitänyt. Jossiteltavaa jäi paljon, seliteltävää ei lainkaan. Tänään kenttä oli yksinkertaisesti parempi ja toisaalta, ehkäpä yritystä oli liiankin kanssa. Kaksi perättäistä tuplabogia rei’illä kuusi ja seitsemän olivat enemmänkin turhautumista ja pitkäjänteisyyden puutetta, kuin huonoa golffia. Harmi sinänsä, ettei onni kantanut finaalivaiheeseen asti. Sillä vaikka peli ei ihan valmista ollutkaan, niin MONET OSA-ALUEET OVAT TONILLA AIVAN MAAILMAN HUIPPUTASO. Uskallan rehellisesti väittää, ettei kukaan lyönyt koko kisan aikana parempia avauksia kuin Toni. Tänäänkin osuttiin väylät 12/14 ja näistäkin yksi missattiin tarkoituksella. Draivien keskipituus oli noin 280 metriä. Loppuun asti jaksettiin kuitenkin yrittää ja periksi ei annettu. Loistavaa oli myös uskollisten katsojien mukana olo loppuun asti. Siitä todellakin saatiin hyvää fiilistä. Kiitos teille Korhoset! Sisääntulossa tiedettiin, että noin 9 alle pitäisi pelata, joten mentiin koko matka all-in. Nyt ei riittänyt, mutta vielä Tonix tulee. Seuraavaksi Aasian karsinnat ja jos ei sielläkään tärppää, niin sitten vedetään Challengella ensi vuonna kovilla. Peli alkaa olla hyvässä tikissä ja tulosta tulee varmasti. Vaikea se on usein kotisohvalta ymmärtää kuinka korkealla tasolla näissä karkeloissa pelataan. Ei ole ihan yhtä helppoa tehdä up and downia täällä ja Talissa. Täällä jos missaa greenin ei pallo yleensä ole edes näkyvissä, muuten kuin suoraan ylhäältä katsoen, joten siinä ei paljoa rautaseiskalla chippailla. Tähän väliin pitää muistaa antaa suuren suuret onnittelut Roopelle ja Mikolle, jotka raivasivat tiensä hienosti jatkoon. Toivottavasti menevät loppuun asti! Roopen perjantainan unelmakierros näkyi, jopa täällä Espanjassa useissa medioissa, joten sponsorit lienevät tyytyväisiä. Toivottavasti menevät molemmat loppuun asti. Ei muuta kuin suolaa ja pippuria! Nyt on surujuhlan aika, joten paljoa ei ehdi kirjoittelemaan. Journalisti joutuu jälleen uhraamaan itsensä suruvirren alttarille ja ottamaan vastaan huikeiden pettymysten vyöryn. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Blogi ET:n karsinnoista: Loppukirin aika….

Kova tulos tai leikistä ulos! Toni Karjalaisella on tiukka haaste edessään päätöspäivänä.Teksti: Jeppe Arokanto ”Moving Day”.Tärkeä päivä kannaltamme alkaa jo perinteisiksi muodostuneilla aamurutiineilla. Tällä kertaa herätys varttia vaille seitsemän. Rangella taasen muutamia palloja ja hieman puttailua. Pelikavereina tänään samassa par-tuloksessa oleva Johan Axgren ja britti Chris Gane. Toni on mielissään peliseurasta ja kehuu Chrisiä mukavaksi hepuksi. Myös Johan on kahden aikaisemman päivän perusteella todettu hyväksi ja ripeäksi peliseuraksi. Johanin avaukset ovat myös parantuneet huomattavasti ensimmäisestä päivästä, vaikka driveria herra käyttääkin vain noin kaksi kertaa kierroksessa. Edelleen, niin Toni kuin Johankin ovat tyytyväisiä siitä, ettei heidän enää tarvitse pelata Wilhelm ”Wille” Schaumanin kanssa. Ei niinkään, etteikö Wille olisi mukava heppu, mutta valitettavasti ehkäpä Challenge Tourin hitain pelaaja. Kellotimme edellisenä päivänä Tonin kanssa huviksemme muutaman Willen putin ja reilut kaksi minuuttia on yksinkertaisesti aivan liian kauan! Lähdemme jälleen matkaan kympiltä. Par-5 reiältä, jonka Toni on tähän asti pelannut 3 yli. Nyt saamme sentään väännettyä parin, eikä birkkukaan ole kaukana. Kakkosella (11.) Toni lyö upean lähestymisen greenin pienelle ylätasanteelle ja upottaa kauniisti parimetrisen birdien. Seuraavalla par-5 reiällä, jo tavaramerkiksi muodostunut piiitkä avaus aivan keskiraitaan. Lipulle matkaa reilu 200 metriä. Rautakolmonen karkaa hieman oikealle greenin oikealle puolelle ja lipulle jää noin 30 metriä. Chippi viiteen metriin, mutta sitten harmittavat kome puttia ja bogi. Seuraava reikä selvitään parilla mutta pitkä par-3 reikä tuottaa jälleen bogin. Olemme kierrosta tässä vaiheessa siis yksi yli ja suunta on valitettavasti täysin väärä. Henkilökohtaisesti olen jo hieman huolestunut ja myös Toni on hieman kireän oloinen. Mutta seuraavan reiän jälkeen vasta ****ttaakin. Toni lyö ylivoimaisesti parhaan avauksen aivan keskelle väylää. Keskelle väylää on kuitenkin jätetty yksinäinen palmu, jonka runko valitettavasti blokkaa koko greenin. Toni joutuu lyömään lähestymisensä greenin viereen tuloksena bogi. Tietysti paljon huonommat avaukset lyöneet pelikaverimme tekevät molemmat birdiet. Lyhyelle par kolmeselle rutiini par. Seuraavalla jälleen täydellinen avaus ja lipulle noin 40 metriä. Hieman pitkä chippi takaforelle ja sieltä hieman epäonnistunut putti jättää vielä noin kolme metrisen par-putin, joka onneksi kuitenkin uppoaa. Peräänkuulutan Tonilta positiivisia ajatuksia, mutta ei negatiivisia kuulemma ole ollutkaan. Olemme siis kaksi yli parin. Yhdeksännellä (18.) jälleen käsikirjoituksen mukainen täydellinen draivi ja siitä lähestyminen keskelle greeniä. Ennen lähestymistä Toni saa jostain uuden innon päällä ja ilmoittaa, että nyt vedettään loppuun asti kovaa. 5-6 metrinen birdie uppoaa ja etuysi on sitä myöten valmis (+1). Kympillä kolme täydellistä lyöntiä ja ”helppo” birkku. Seuraavalla reiällä joudumme odottelemaan kymmenisen minuuttia, sillä par kolmosen lyöntipaikalla odottolee vielä edellinen ryhmä kyseinen reikä on Tonin mukaan kentän vaikein, ainakin mitä birdien tekemiseen tulee. Kun avaukset viimein suoritetaan, on jo seuraava ryhmä takanamme odottamassa. Kukaan ei osu greeniin, mutta Axgren upottaa bunkkerista ja Gane chippaa suoraan säkkiin. Kun Toni vielä selvittää reiän chipillä ja suht pitkällä putilla, on reikä kunnialla ja nopeasti ohi. Seuraavat kaksi reikää selvitään kahden putin pareilla. Vitosella 315 metrinen avaus ja siitä rautavitosella kohti greeniä. Osuma kuulostaa mielestäni hieman paksulta ja kysyn siitä Tonilta, joka närkästyy ja ilmoittaa että osuma oli hyvä. Niinpä. Pallo on noin neljän metrin päässä reiästä. Eagle-putti menee hieman vasemmalta ohi, mutta varma birdie kuitenkin. Seuraavalla par-kolmosella Toni puttaa jälleen kaukaa aivan reiän viereen ja tulokseksi par. Roope Kakko on suomalaisista parhaissa asemissa, kolmantena ennen viimeistä kierrosta &copy Getty Images16. reikä (kentän 7.) on 415 metriä pitkä par nelonen vastatuuleen. Kahtena edellisenä päivänä olemme tehneet siihen birdien ja niin teemme nytkin. Draivi ei tosin tällä kertaa osu väylään, mutta upea rautaseiska pariin metriin ja siitä putti pönttöön. Yhteistulos nyt kaksi alle ja kaksi reikää jäljellä. Tässä vaiheessa mietin, että kolme alle tulos on nyt todennäköinen sillä seuraava reikä on saavutettavissa oleva par vitonen. Laskeskelen mielessäni, että kolme alle tuloksessa olemme vielä hyvin haminoissa jatkoon menemistä ajatellen. Jälleen noin 300 metrinen avaus keskelle väylää, mistä lipulle 211 metriä. Rautavitonen lähtee valitettavasti greenin vasemmalle puolelle ja suoraan veteen. Näin lähes varmalta näyttänyt birdie muuttuu bogiksi. Toni on todella kiukkuinen ja putteri lentää caddielle kaaressa. Viimeinen reikä ja birdie olisi nyt enemmän kuin tervetullut. Toni lyö teeltä todella kovaa – ja vasemmalle. En tohdi kysyä yrittikö hän sinne, mutta pallo makaa viereisellä väylällä, mistä on lipulle suora linja. Matkaa lipulle 90 metriä, jonka Tonix mittaa kävelemällä pallolta aina greenille asti. Lähestyminen hieman oikealle ja puttiin matkaa noin kuusi metriä forelta. Näissä paikoissa todelliset pelurit testataan ja Toni upottaa kuin upottaakin putin, lyöden sen suhteellisen kovaa keskelle reikää. Mielestäni henkisesti todella tärkeä säkitys ja päädymme siis tulokseen kaksi alle. Gane pelaa kierroksen hienosti 4 alle ja Axgrenkin 3 alle, joten ryhmämme suoritus on kovaa tasoa. Valitettavsti myös muut ovat pelanneet tyynessä säässä kovia tuloksia, joten olemme edelleen kolmen lyönnin päässä minimitavoitteesta. Tonia jää harmittamaan toiseksi viimeinen reikä, mutta taistelutahto on kuitenkin kova, joten huomenna on näytön paikka. Juttelemme illalla poikain kanssa ja myös muilla on huomenna näytön paikka. Viimeiselle kierrokselle saamme hyvän lähtöajan 9.10, mikä tietää sitä että greenit ovat ensimmäisellä 9 reiällä vielä hyvässä kunnossa, eivätkä pallot paljoa pompi pois linjoilta. Lauantaina mennään ALL IN!!!

Blogi ET:n karsinnoista: Ballenan vuoristoradassa

Toni Karjalainen paransi tulostaan edellispäivästä kahdella lyönnillä.Teksti: Jeppe Arokanto Samoilla aamurutiineilla mennään. Onneksi tänään saa sentään nukkua tunnin pidempään, eli herätys vasta seitsemältä. Rangella Toni ei jaksa lyödä kuin puolisen koria palloja, sillä fiilis on hyvä ja lyönti kohdallaan. Vielä vähän puttailua ja sota voi alkaa. Lähtö siis 10.10 ja tällä kertaa siltä surullisen kuuluisalta 10. teeltä. Rennolla fiiliksellä lyödään rauta 2 kutakuinkin samaan paikkaan kuin eilen. Tällä kertaa toinen lyönti (rauta-3) ei todellakaan päädy veteen… vaan out of bounds!!! Siinä siis todellakin lyötiin palloa. Toisella pallolla sitten bunkkerin kautta tupla ja kierroksen ”unelma-alku” on valmis. Olemme kuitenkin saaneet katsojia, mikä on aina mukavaa. Korhosen Mikon vanhemmat kiertävät ryhmäämme seuraten seuraavat yhdeksän reikää. Normaalisti näinkin tiukassa kilpailussa tuplabogin tekeminen ykköselle saattaisi murentaa monen pelin, mutta Toni puhkuu intoa päästä jatkamaan. Seuraavalle par neloselle hieno birdie noin seitsemän metrin putilla ja heti perään par vitoselle toinen birdie, heikosta kakkoslyönnistä huolimatta. Back on track. Seuraavalla joukkueemme joutuu tyytymään kahden putin pariin. 14. reikä on se surullinen par-3 reikä, jolla allekirjoittanut tuputti eilen väärää mailaa. Nyt otetaan kassista rauta-5 ja birdie on valmis. Tällä reiällä sattuu Schaumanille ikävä tapaus, kun herran palmun yli lyöty lob-shot putoaakin palmun latvaan ja jää sinne. Tuomarin kanssa yritetään sitten kaivaa palloa palmusta välillä golfauton katolla seisten. Palloa ei kuitenkaan löydy (kaksi muuta kylläkin), mutta ”Wille” saa silti ottaa dropin kahden mailanmitan päähän palmun rungon keskustasta. Eipä varmaankaan paljoa lohduta kun tuloksena on siltikin lopulta tripla. Toni painaa menemään zone-tilassa ja seuraavalla birdie kierähtää ohi. Onneksi seuraavan par kolmosen metrinen birdie uppoaa. Seuraava on lyhyt par nelonen jonka Toni avaa noin 40 metrin päähän lipusta. Lähestyminen menee vähän pitkäksi, mutta onneksi noin kuusimetrin birdie uppoaa jälleen. Reiällä 18 on pommiavauksen jälkeen lipulle noin 130 metriä pieneen vastatuuleen. Viime hetkellä Toni vaihtaa rautakasista ysiin, mikä osoittautuu virheeksi pallon päätyessä vasemmalle vaikeaan raffiin. sieltä chippi ja kaksi puttia tuottavat päivän ensimmäisen bogin. Toni on silmin nähden kiukkuinen: ”Älytön missi, koska greenin keskelle olisi ollut naurettavan helppoa lyödä safety.” Tyhmyydestä sakotetaan. Hyvä kaksi alle tulos kuitenkin ulosmenoon, eli samassa rytmissä kuin eilen. Kympille (ykköstiille) marssii kiukkuinen mies. Itse päätän mennä fore-caddieksi. Hieman liian aggressiivinen draivi kääntyy vasemmalle ja päätyy puun alle, josta voi vain nostaa pallon korkealle ilmaan ja toivoa parasta. Pallo tulee kauniisti lipulla alas, mutta ottaa hirveän pompun eteenpäin mistä tarvitaan kolme puttia reikään. Myrskypilviä pyörii Tonin pään yläpuolella, enkä oikein keksi mitään hauskaa sanottavaa. Myös seuraavalle reiälle bogi ja sitten kaksi paria huonojen lyöntien tuloksena. Pitäisi varmaan tehdä jotain, mutta mitä sitä caddie voi tehdä? Yritä rauhoitella Tonia ja mainitsen, että vielä on reikiä jäljellä ja että teemme niille vielä varmasti ainakin kolme birdietä. ”Kuusi!” Toni korjaa. Neljästoista reikä on kentän vaikein par-5. Toni kiskaisee tiiltä ”all-out”, ja pallo sukeltaa vasemmalle lähelle apartamenos-tyyppisiä rakennuksia. Lyömme vielä varapallon, ennen kuin lähdemme etsimään palloa. Schaumanin ”Wille” löytää lopulta pallon keskeltä puskaa ja rangaistuslyönti näyttää väistämättömältä. Toni kuitenkin huomaa, että pensas on täynnä kasteluletkua, mikä estää pallon lyömisen pensaasta. Päätämme hakea tuomarilta mahdollisuutta vapaaseen droppiin. Ongelma on vaan siinä, että yhtäkään tuomaria ei ole missään lähellä. Odottelemme viitisen minuuttia ja päästämme yhden ryhmän ohitsemme, kunnes lähden juosten etsimään tuomaria muilta väyliltä. Noin puolen kilometrin päästä (reikä 9) löydän ensimmäisen laiskimuksen piilosta puun alta. Hetken konsultaation jälkeen saamme kuin saammekin vapaan dropin tielle, mistä Toni tekee lopulta helpon parin. Nyt kierrokset ovat Tonilla laskeneet ja hän sanoo tauon tulleen hyvään paikkaan. Heti seuraavalle kuitenkin harmittava bogi bunkkerin kautta ei minua paljoa jaksa naurattaa. Toni on kuitenkin edelleen positiivisin mielin. 16. reiällä jälleen upea draivi, mutta lähestyminen jää noin 40 metriä lipusta väylälle. Toni päättää kokeilla texas wedgeä, sillä lippu on sijoitettu pienelle ylätasanteelle. Vihdoin alkaa onnistumisia tulla ja putti menee kuin meneekin sisään! ”Yhtäkään noin pitkää putti en tällä kaudella ole upottanut,” Toni valaisee meikäläistä. Johan Axgren pelasi loistavasti CT:lla 2006, ET osoittautui päättyvällä kaudella liian kovaksi. &copy Getty ImagesSeuraavalle par vitoselle taas helpohko kahden putin birdie, joka tosin vaati upean noin 300 metrisen avauksen. Viimeisellä jälleen yli 300 metrinen drive ja lipulle noin 40 metriä. Lähestyminen karkaa viitisen metriä pitkäksi forelle ja sitä kahdella sisään. Koko päivä siis yksi alle ja kilpailua parissa. Ei hyvä, muttei huonokaan. Olemme jaetulla 45. sijalla, kolmen lyönnin päässä minimitavoitteesta. Lounaalla analysoimme kierrosta ja Toni sanoo käyneensä todella kovilla kierroksilla bogijunan aikana. Lähinnä häntä harmitta typerät ratkaisut, jotka johtivat huonoihin lyönteihin. Huomiseksi Toni lupaa keskittyä tekemään vain fiksuja päätöksiä. Molemmat ruotsalaiset pelaavat bogittomat kierrokset, tosin Schaumanin tripla hieman laskee suorituksen arvoa. Schaumanille kuitenkin -3 ja Axgrenille -2, eli pojat nousevat mukavasti tuloslistalla. Ilmeisesti pelaamme Schaumanin kanssa myös huomenna, sillä olemme yhteistuloksessa tasoissa. Tänään jää Tonilta range väliin sillä kierros tosiaankin kesti noin viisi tuntia ja olemme aivan lopussa. Pienen levon ja Ronnie O´Sullivanin huikean 147 jälkeen Toni lähtee vielä Mommon kanssa salille ja minä jään kertomaan teille päivän tapahtumista… Onnea huomiselle!!!

Blogi ET:n karsinnoista:&#34,Latu on nyt avattu&#34,

Toni Karjalaisen ensimmäisen kierroksen tulokseksi kertyi 73 lyöntiä &copy Getty ImagesTEKSTI: Jeppe Arokanto Early bird catches the worm….NOT! Herätys kello 06.15. Siis Tonille. Itse yritän vielä jatkaa nukkumista, Tonixin pomppiessa ympäri huonetta keppinsä kanssa. Totean nukkumisen kuitenkin pian mahdottomaksi Tonin ähinän ja puhinan vuoksi ja puen päälleni. Kaikki on laitettu valmiiksi jo edellisenä iltana, joten siirrymme suoraan hotellin aamiaispöytään tankkaamaan taivaallisia lohileipiä ja tuoretta anasta sekä muita herkkuja. Myös muut pojat ovat aamiaisella ja lähdössä omalle kentälleen suhteellisen rennon oloisina. Me pääsemme rangelle joskus kahdeksan aikaan ja Toni ihmettelee ääneen osan pelaajista valmistautumista: -Tässä vaiheessa ei varmaankaan ole enää järkeä harjoitella tähtäystä tai muutella svingiä Toni lyö palloja hyvällä rytmillä aloittaen wedgellä ja siirtyen nopeasti lyömään driveja. Loppuun vielä muutama rautakolmonen, sillä sitä tarvitaan näillä näkymin kentän toisella reillä (par 3). Tämän jälkeen vielä hieman puttailua ja kello 8.53 lähdemme kävelemään kohti tiitä. Ykköstiillä vasta kiinnitellään sponsoritauluja ja paikalla on startterin lisäksi ainoastaan yksi henkilö – ei siis katsoja, vaan hänkin työntekijä. Ensimmäisenä avaa Johan Axgren, joka pelasi tällä kaudella ET:lla saamatta sinne kuitenkaan korttia ensi kaudeksi. Herra sutaisee spoonillaan lähes hudin ja pallo lentää vasemmalle palmujen katveeseen. Toinen ruotsalainen Wilhelm Schauman lyö loistavan driven aivan keskelle väylää ja samoin tekee Toni vuorollaan. Aloitamme kolmella parilla, joista toisen Toni tekee bunkkerin kautta. Kenttä on vielä suhteellisen märkä, vaikka griineiltä väyliltä on toki aamukaste poistettu. Neljännellä Toni missaa jälleen greenin ja kohtuullisesta chipistä huolimatta joukkueemme joutuu tyytymään bogiin. -No, noitahan tulee aina välillä, Toni tokaisee kaivaessaan draiveriaan bägistä. Sitten on vuorossa par-5, jonka greeniä vartioi vesieste oikealla puolella ja bunkkerit sekä out raja vasemmalla. Toni on jälleen lyönyt pisimmän draivin, joten saamme seurata kuinka ruotsalaiset päättävät lyödä välilyönnin noin sataan metriin. Toni sen sijaan kaivaa bägistä rautakakkosen ja kiskaisee pallonsa lipun linjassa noin 250 metrin päähän. Lipulle jää vielä kutakuinkin 20 metriä ja eaglechipin jälkeen Toni upottaa noin puolen metrin mittaisen birdiensä. Ruotsalaisten peli ei suju ja molemmat ovat jo kaksi yli kierrostaan. Jälleen vuorossa par kolmonen, jolle bunkkerin kautta hyvä par. Seuraavalle pitkälle (415m) par neloselle hyvä avaus ja loistava rautaseiska, jonka jälkeen hieman epäonnistunutkin putti säkkiin noin kahdesta metristä. Nyt näyttää jo paremmalta. Seuraavalla jälleen hyvä avaus, mutta huonolla onnella puun taakse. Risk and reward tyyppinen lyönti, joka päätyy aivan griinin eteen. Nyt todellakin kävi tuuri. Odottelemme jo helppoa birdietä, mutta karmeiden sivupomppujen jälkeen joudumme tyytymään pariin. Lievästi harmittaa, mutta Toni pysyy uskossa, että kaikki on ennalta määrättyä ja hän sen kun heiluttaa keppiä. Ysillä jälleen hyvä avaus, jonka jälkeen 85 metristä senttiin reiän yläpuolelle ja ”harmittava” birdie. Ulos siis kaksi alle ja erinomainen meininki sisäätuloon lähdettäessä. Kympillä eagle loistaa jälleen silmissämme, mutta käsittämättömän surkea duffi veteen pilaa suunnitelmat. H2O:n kautta tehty bogi johtaa niin sanottuun bogijunaan , joka katkeaa vasta 12. kahden putin birdieen. Mieli on silti positiivinen ja parin kautta siirrytään jälleen bogiin, jonka voi hyvillä mielin laittaa osaksi caddien kontolle. Tarjoan Tonille harjoituskierroksen tapaan rautakolmosta, joka kuitenkin on loppujen lopuksi aivan liian suuri maila. Sattuuhan näitä, mutta ****ttaa kyllä rankasti. Roope Kakko on avauspäivän jälkeen 17:na &copy Getty ImagesTodellinen antikliimaksi jatkuu seuraavalla, jolla tuhritaan kolmen putin poksu. 16:lla birdie on jälleen lähellä, ja tästä sisuuntuneena Tonix paukauttaa seuraavan drivensa lähes suoraan greenille ja sweduilla alkaa leuka väpättää. Helppo birdie. Ruotsalaisista Schauman on kuitenkin paukuttanut sisääntuloon jo 5 birdietä ja olemme tasoissa. Axgren sen sijaan on kaksi lyöntiä takana, lähinnä surkean puttipelinsä ja aivan luokattomien avaustensa takia. Rehellisesti voin todeta, että itsekin löisin pallon driverilla paremmin peliin, kuin mitä Axgren sählää draiveissaan. Viimeisellä reiällä ehdotan Tonille birdietä, joka johtaa kuitenkin yliyrittämiseen ja muuttuu bunkkerin kautta bogiksi. Tämä on itse asiassa ainoa reikä, mikä Tonia jää harmittamaan kierroksen jälkeen. Nautimme vielä lounaan pelikavereidemme kanssa ja jutustelemme kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta kierroksesta ja pelistä emme puhu. Rangen kautta puttigriinille, jossa vietämme aikaa yli tunnin. Vihdoin linjat alkavat löytyä ja lopulta Tonix pudottelee putteja joka paikasta. Lepäämme noin tunnin, jonka jälkeen on jälleen salitreenien vuoro. Aktiivista venyttelyä ja laajoja liikkeitä ilman painoja. Illalla katselemme vielä muutaman oluen seurassa Barcelonan näytöstä ja olemme avoimen kateellisia Thomas ”Sunny” Sundströmille ja caddie Jomi Suhoselle, jotka seuraavat ottelua paikan päällä. Käymme myös Tonin tilastot läpi ja päädymme seuraaviin numeroihin: väylät: 10, greenit: 11, putit: 13+18=31 ja sandsaves: 2/3. Eli parannettavaa jää. Tosin avaukset olivat tänään kaiken kaikkiaan loistavia! Huomenna on kuitenkin nousupäivä ja Tonin sanoihin on hyvä tiivistää: -Nyt on vasta latu tehty ja pikkuhiljaa rakennetaan hyvää tulosta.

Blogi ET karsinnoista:Toni Karjalaisen matkassa kohden Euroopan Touria

Anna Rawson oli työnantajani Finnair Mastersissa... 5.11.2007 TEKSTI: JEPPE AROKANTO Sainpahan jälleen mielenkiintoisen journalistisen tehtävän. Pääsin Euroopan Tourin karsintoihin caddieksi Karjalaisen Tonille, toimen ohella välitän Golfpisteen lukijoille Tonin ja muiden suomalaispelaajien tunnelmia viikon aikana. Toinen karsintavaihe pelataan Espanjassa neljällä eri kentällä, joista Toni ainoana suomalaisena arvottiin pelaamaan Costa Ballenan kentälle. Kisa käynnistyy keskiviikkona. Hyvin valvotun Halloween-yön jälkeen on aina mukava valmistua vähän pidemmälle matkalle. Pakkailen nopeasti pienimpään mahdolliseen matkalaukkuuni paljon shortseja, sukkia ja helposti pestäviä golfpaitoja, jonka jälkeen riennämme Karri (Deuce Deuce) Kakon kanssa Finnairin sunnuntailennolle Malagaan ja sieltä Jereziin. Karrin matka jatkuu vielä Arcos Gardenin kentälle, missä veli Roope ”Flies Like an Absolute Bullet” Kakko edustaa Suomen sinivalkoisia värejä Tuomas ”Schimanski” Tuovisen, Markus (Mappela) Ervastin ja Mikko (Chema Bleau) Korhosen kanssa. ...nyt on tavoitteena saavuttaa Toni Karjalaiselle paikka Euroopan Tourille.Itse nappaan taksin kohti Costa Ballenaa, jossa Tonin pitäisi odottaa minua hotellilla. Matkaseurakseni kysäisen pohjoismaalaisen näköistä heppua, joka seisoskelee taksijonossa jokseenkin turistin näköisenä. Sattuma on puolellani ja tanskalainen on menossa samaan hotelliin. Matkalla juttelemme niitä näitä golfista ja seuralaiseni äityy kehumaan Tuomas Tuovisen peliä, jota hän oli saanut seurata karsintojen ensimmäisessä vaiheessa yhden kierroksen ajan. Perillä taksikuski kusettaa meitä perinteiseen espanjalaiseen tyyliin parinkymmenen euron edestä, vaan eipä jaksa meitä ”maailmanmatkaajia” paljoa kiinnostaa. Hotelli on hieno, kutakuinkin neljän tai viiden tähden tasoinen kompleksi aivan golfkentän vieressä. Noin puolen yön aikaan tapaan vihdoin ”työnantajani” ja vaihdamme muutaman sanan kuulumisia. Selviää myös että Ballena on ollut muidenkin suomalaispelaajien suosiossa viimeisen viikon aikana. Paikan päällä harjoittelemassa ovat olleet kaikki yhdeksän suomalaista karsijaa sekä tähtipelaajamme Mikko ”Kilo” Ilonen ja hänen World Cup partnerinsa Pasi ”Beauty” Purhonen. Myös säät ovat olleet suosiollisia ja tuulikin on pysynyt kutakuinkin normaalina. Ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan seuraavan päivän ensimmäistä harjoituskierrosta. JEPPE AROKANTO

Loistavat olosuhteet

Herään, hieman levottomasti nukutun yön jälkeen, kahdeksan aikaan Tonin herätyskelloon. Painelemme hotellin todelliselle gourmet-aamiaiselle, jossa tapaamme myös muut hotellissa asuvat suomalaiskarsijat. Antti ”Ahochoke” Ahokas, Matti ”Vuokatin Helmi” Meriläinen ja Janne ”Parturin Päiväuni” Mommo pelaavat karsintansa Sherry Golfin kentällä, johon Ballenasta on noin 20 minuutin ajomatka. Ainoastaan <7>Thomas (Sunny) Sundström pelaa kaikista muista hieman erillään, eli PGA de Catalonian kentällä lähellä Barcelonaa. Janne Mommo on yksi yhdeksästä suomalaisesta toisessa karsintavaiheessa.Muut lähtevät omalle kentälleen harjoittelemaan ja me suuntaamme kävelemme viiden minuutin matkan omalle kentällemme. Toni käy heti alkuun rekisteröitymässä kilpailuun ja vähän naurattamassa toimiston naisia, jonka jälkeen suuntaamme rangelle. Rangella lyödäänkin sitten palloja hieman erilasissa olosuhteissa, kuin mihin suomalaiset ovat yleensä tottuneet. Upouusia Pro-V palloja paiskotaan nurmikentälle, joka on täynnä erilaisia lyöntikohteita. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin koko harjoituskentän kattava lyhyeksi leikattu Bermuda-ruoho, joka ottaa palloja vastaan lähes samaan tapaan kuin griinit. Lisäksi divotit kerätään pois säännöllisin väliajoin autolla, jotta harjoituskenttä myös näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Toni lyö palloja noin tunnin verran, jonka jälkeen pääsemme kiertämään kenttää. Harmiksemme emme kuitenkaan saa vielä keskeneräistä mittavihkoa mukaamme, joten joudumme tyytymään perinteisiin, hieman epätarkkoihin kenttämittoihin. Lähes tyhjällä kentällä pelaamme ensimmäiset yhdeksän reikää (parissa) noin puoleentoista tuntiin. Toni lyö palloa hyvin ja juttelemme niitä näitä. Minkäänlaisia paineita ei pelissä eikä myöskään ulkoisessa olemuksessa ole havaittavissa. Rutiinit ovat hyvin nopeita, eikä putatessa edes vaivauduta aina ottamaan lippua reiästä. Myös kenttä on upeassa kunnossa. Upeakuntoiset viheriöt ovat pieniä ja niiden ympärillä on usein niin syvä raffi, että lyönnin missaa mieluummin vaikka bunkkeriin. Draiveille tilaa on kuitenkin suhteellisen paljon, joten lähestymiset ja puttaaminen tulevat nousemaan ensiarvoisen tärkeään asemaan kilpailussa. Pelin jälkeen nautimme lounasta klubilla, jonka jälkeen pelaamme vielä jäljellä olevat yhdeksän reikää (yhdeksän paria). Toteamme jättävämme suuremmat birdie-jonot kilpailukierroksille. Toni veikkaa, että läpimenoon tulee riittämään, hieman tuulesta riippuen, noin 8-10 alle tulos. Vuorossa on rentoutuminen hotellin poolilla kirjojen ja musiikin kuuntelun parissa. Rohkeimmat meistä pulahtavat myös noin 13 asteiseen altaaseen. Pieni lepo vielä huoneessa ja puttiviheriön kautta rangelle tunniksi. Lyönti tuntuu olevan tikissä ja putitkin putoilevat mukavasti kuppiin. Tämän jälkeen sitten klubin salille, minne myös Mommo ja Ahokas saapuvat vetämään kevyen punttitreenin ja intensiivisen venyttelyjakson. Lopuksi vielä Antti ja Toni suorittavat toisilleen kokovartalohieronnat, jotka satunnaisen salilla kävijän silmään saattaisi näyttää hieman oudolta. Onneksemme salilla on vain nuori ruotsalaispelaaja caddiensa kanssa kasvattamassa jokaisen golffarin tärkeintä lihasta, eli hauista(?). Antti Ahokas jäi viimevuonna lyönnin päähän kortista karsintafinaalissa.Kuva Juha Taskinen.Koko suomalaisryhmän henki on erittäin hyvä ja rento. Yleisesti ihmetellään sitä, kuinka muut pelaajat ovat syvällä omissa maailmoissaan ja hyvä jos muistavat edes tervehtiä. Noh, tulokset saavat puhua puolestaan. Tunnelma on kuulemma täysin erilainen verrattuna esimerkiksi Challenge Tourin kilpailuihin, joissa esimerkiksi pohjoismaalaiset viettävät välillä paljonkin aikaa yhdessä. Suihkun kautta syömään. Hotelli on puolihoidolla, joten joka ilta on tarjolla illallinen buffet pöydästä. Ruoka on aivan loistavaa ja erilaisia ruokia on tarjolla useita kymmeniä. Syön vähintäänkin tarpeeksi. Meriläinen viihdyttää tuttuun tapaansa koko pöytäseuruetta jutuillaan ja upealla ”hole in one” paidallaan. Seuraavaksi jutustelemme huoneessamme ja katselemme sivusilmällä saksaksi selostettua snookeria. Ahochoke kertoo myös saaneensa tänään uuden upeasti toimivan draiverin entisen poikki menneen tilalle. Kyseessä oli lievä primitiivireaktio pieneen blokkiin, joka kuitenkin päätyi lopulta väylälle. Lisäksi tutustutaan Internetin elokuvatarjontaan. Itse yritän samalla vääntää tekstiä, mutta keskittyminen on hieman kateissa. Tunnen myös lieviä flunssan oireita, mutta onneksi Tonilta löytyy säkillinen ennalta ehkäiseviä rohtoja. Nukkumaan pääsemme viimein puoli kahdentoista aikaan. Kilpailu alkaa ylihuomenna.

&#34,Ykk&#246,stiille vaan ja Herran haltuun&#34,

TEKSTI:Jeppe Arokanto KUVAT: Jeppe Arokanto, Jani Anteroinen, Juha Törmälä, Juha Taskinen 6.11.2007 Enää päivä jäljellä ennen tositoimien alkamista. Toni jo tosin eilen manaili, että alkaisivat jo kisat, että pääsisi oikein tosissaan pelaamaan. Muutenkin Tonin olemuksesta huokuu itseluottamus: ”Kaikki on nyt tehty mitä tehtävissä on. Ykköstiille vaan ja herran haltuun.” Herätys jälleen kahdeksan aikaan, mutta aamupalalle pääsimme vasta vähän ennen yhdeksää hidasteltuamme aamutoimissa oikein kunnolla. Kunnon aamiainen on tärkeä perusta huippu-urheilijalle. Ja vaikken olekaan tottunut syömään aamuisin juuri mitään, niin nyt tankkaan muiden tapaan erilaisia hedelmiä ja muita herkkuja oikein kunnolla. Toni vetää seuraavaksi huoneessa noin puolen tunnin mittaisen keppijumpan, jolla saa kuulemma paikat mukavasti auki päivää varten. Nappaamme mailat ja salikamat mukaamme ja suunnistamme kohti klubia. Tänään ei ohjelmaan kuulu lainkaan pelaamista, vaan päivä on tarkoitus viettää lähinnä rentoutuen ja hyvää lyöntituntumaa ylläpitäen. Rangella Toni lyö ensin lähinnä erimittaisia wedgejä, kunnes innostuu myötätuulen avittamana lataamaan palloja suoraan Atlantin valtamereen. Aluksi Toni lyö tiukkoja vasemmalle kaartuvia draiveja, mutta olemme jo eilen sopineet että kisassa tiiltä tullaan lyömään pääsääntöisesti cut-fadea, joka on huomattavasti helpommin kontrolloitavissa ainakin tyynissä olosuhteissa. Rautoihin Toni hakee tuntumaa lähinnä rautakutosella ja yllättää minut jälleen täysin lyömällä kyseisen mailan minulle käteen ja pyytää lyömään pallon noin 170 metrin päässä olevalle ”greenille”. Yritän kieltäytyä kunniasta olla nolaamatta itseäni muiden ammattilaisten keskellä, mutta Toni ei anna periksi. Olen viimeksi lyönyt golfpalloa legendaarisissa Talin kauden päättäjäisissä noin kolme viikkoa sitten, joten en todellakaan tunne oloani kovin itsevarmaksi asettuessani pallon taakse. Onneksi onni on tällä kertaa puolellani ja lyön, ainakin Tonin mukaan, Arokannon kesän parhaan lyönnin. Käymme vielä lähipelialueella chippailemassa ja harjoittelemassa vähän bunkkerilyöntejä ennen kuin siirrymme klubin terassille nauttimaan maukasta pastalounasta. Tämän jälkeen Toni siirtyy lähes tyhjälle puttigriinille ottamaan vähän tuntumaa kulmarautaansa. Putit ovat järjestäen oikean mittaisia eikä suunnassakaan ole moittimista, joten noin puolen tunnin kuluttua jatkamme matkaa klubin salille. Salilla Toni keskittyy ainoastaan lämmittelemään ja venyttelemään. Minut pakotetaan jälleen mukaan harjoituksiin, joten vanha ja täysin venymätön ruumiini saa kokea noin tunnin mittaisen itsekidutuksen tuskan. Treenin jälkeen olen läpimärkä hiestä, vaikka olemme lähinnä vain venytelleet ja rentouttaneet lihaksia. Viimeinen ehtoollinen Palaamme hotellille ja painun suoraan poolille hakemaan hieman väriä. Toni jää huoneeseen lepäilemään seuraamaan snookeria Eurosportilta. Myöhemmin MeriMattia alkaa hieman jännittää ja Toni käy hakemassa Masalle säkillisen ilmapalloja, joita Matti sitten maalailee merkkauskynällä eri hahmoiksi. Illalla lähdemme vielä Rotan kaupunkiin pizzalle. Kyseinen kaupunki on muodostunut valtavan NATO-tukikohdan ympärille ja kaupungin yli lentääkin jatkuvasti Herkules kuljetuskoneita ja erilaisia hävittäjiä. Kaikki syövät vahvasti hiilihydraattipitoisia ruokia ja tunnelma on edelleen erittäin rento. ”Pastori” Ahokas tosin kertoo, että nyt jo hieman jännittää ja että edellisenä iltana he olivat caddiensa kanssa veisanneet virsiä hotellihuoneessaan. Antti Ahokas, Toni Karjalainen ja Matti Meriläinen hakemassa kisavirettä aattoiltana.Loppuillaksi vielä hotellihuoneeseen tiirailemaan mestareiden liigan jalkapalloa ja sitten ajoissa nukkumaan. Meillä on huomenna ensimmäinen lähtö kello yhdeksältä ja pelikumppaneiksemme olemme saaneet kovat ruotsalaisnimet Johan Axgrenin ja Wilhem Schaumanin. Hyvää peliseuraa, joista Schauman on kuitenkin usein kovin hidas pelaaja. Se tuskin kuitenkaan tulee meidän peliämme häiritsemään, sillä olemme asettaneet tavoitteet korkealle: karsintojen voitto, eikä pelkästään voitto vaan ylivoimainen murskavoitto! JEPPE AROKANTO

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje