Tässä artikkelissa mallipohjaista selitystä sille miten mailan asento suhteessa käsien rataan vaikuttaa lavan sulkeutumiseen ds aikana. Eli oma tulkintani: 3d mallinnuksen kautta selitystä sille miksi paremmat pelaajat pudottavat mailan selän taakse ds alussa ja tuuppari joka ei sitä tee lyö slaissia tai pullia.
Club position relative to the golfer’s swing plane meaningfully affects swing dynamics

Sä voit jatkaa tuon otannan koon päivittelyä, mutta se on lähinnä koomista, koska kyseessä ei edelleenkään ole aineistotutkimus.
Jos halutaan tutkia golflyönnin voimantuottoa ja työtä tällä mallinnuksella ottamalla neljä erityyppisen pelaajaryhmän edustajaa tarkasteluun ja kuvailla kohta kohdalta juuri heidän kunkin yhden draivinsa voimantuottoa ja svingityötä, on tässä juurikin menetelty suunnitelman mukaisesti.
Se, että erikseen tarkasteltuna 0 hcp pelaajan totalsvingityön huippu on maksimissaan 0.0004s ennen impactiä ja voimantuotto nollautuu impactissä on tulos, joka on impactin fysiikan ennustaman viisaan tavoitteen mukainen.
Se ei todista mitään siitä, miten Lee tai Luke tai Rory tai Bubba tai Tiger tekevät. Voimme vain olettaa, että hekään eivät tuhlaa ruutia turhuuteen.
Svingityön tuoton liikejärjestys osoittautui tässä tutkimuksessa myös aemmin tiedetyn mukaiseksi. Työtä tehdään alhaalta ylös ja mailan suuntaan. Mukavaa että voimme jatkaa huoletta samalla linjalla.
Edelleen hyvällä pelaajalla tässä tutkimuksessa mailassa tapahtuu svingin alussa aksiaaliavautumista ja mikä aukeaa, täytyy jossain kohden sulkea. Näin käyrän mukaan tapahtuu.
Tämä ilmiö on tuttu jo huipuistakin otetuista laadukkaiden videoiden hidastuksista geometrisena tarkasteluna, mutta gammaT-käyrä kertoo samaa.
Tämä yhden keskimääräistä valtavasti paremman pelaajan yhden draivisvingin voima-ja työanalyysi osaltaa vahvistaa sen, minkä nimimerkki data on omilla mittauksillaan todentanut pelaajalta, jota pidettiin RR-ikonina ennen kuin Sean pilasi hänet PGA-tourin kärkikahinoihin.

Siis että käsien (etukäden ranne tässä tapausessa) radan taso ja mailan pyörimistaso ei ole oikeasti sama ja sillä erolla on oikeasti merkitystä. Sitähän se DP-malli ei kerro.

Onhan tämän toiset tienneet, mutta en ole ennen nähnyt vastaavaa artikkelia aiheesta. Vajavainen tämäkin malli on, mutta ei sentään mennä vain yhdessä tasossa.

Nyt kerkisin tuon jutun vasta jotenkin lukemaan ja myös threadin BManin foralta. Taitavat olla löytäneet jotain relevanttia, josta joku on puhunut jo pidempäänkin. Ylhäältä päin tehtyä geometrista tarkastelua en tuosta vielä löytänyt, mutta saattaa sekin jossain vaiheessa ilmetyä. Nyt ollaan vielä liikaa kiinni planessa pathin sijaan.

Niin.... dp-mallilla voidaan ratkaista monen tyyppisiä tuntemattomia. Täysin tasossa toimiva dp-malli soveltuu swingin voiman siirron laskentaan eli suurten perusvoimien ratkaisuun, jos näin voidaan asia ilmaista. Yksittäisten pienempien voimien ratkaisussa on huomioitava pienehköt siirtymät tasolta. Nämä voimat on melko yksinkertaista ratkaista erillisinäkin. Tuossa tutkimuksessahan on käsitelty myös lavan aksiaalisuljentaa, josta tälläkin foorumilla on paljon ollut väittelyä. Näyttäisi siltä, että niissä mallinnetuissa swingeissä, joissa maila on kohtisuorassa osumassa, aksiaalisuljenta on n. 60 astetta 0.04 sekunnissa. Nyt en muista tarkkaan paljonko se oli täällä esitetyssä ns. Mahan-analyysissä, jota täydeksi roskaksi haukuttiin. Olisko ollut 50 astetta sulkeva vai oliko peräti 50 avaava. Muistaako kukaan.
Sellaisia ne tulokset kuitenkin oli, että niillä tekijä ansaitsi monen tyyppisiä
nimikkeitä itselleen täällä.

Se ero vaan on siinä, mitkä liikkeet tuon lavan sulkevat. Katsos kun jossain kohti kehoa voi olla avaavaa ja jossain sulkevaa ja sitä kautta lopputulos jompi kumpi.

Plane on harhaa, koska todellisuudessa mikään ei liiku sitä pitkin. Kaksoisheiluri on harhaa, koska todellisuudessa siempi ja ulompi kehä kulkevat aivan omia reittejään ja aivan eri suuntiin. Tässä on se iso ero miksi DB-mallia ei voida käyttää voimien tutkimiseen.

No oleellista uutta minulle tuossa tutkimuksessa oli se että ne 'pienet' siirtymät tasolta ja niiden seurauksena syntyvät 'pienet' voimat aiheuttavat vääntömomentin joka pyrkii joko sulkemaan tai avaamaan lapaa, riippuen mihin suuntaan se siirtymä on.
Siinä on mm. esimerkki jossa lapa sulkeutuu ilman että pelaajan tarvitsee tuottaa sulkevaa vääntömenttia lainkaan. Ja on esimerkkejä joissa pelaajan täytyy tuottaa merkittäviä määriä sulkevaa vääntömomenttia. Kaikki kiinni siitä mihin nuo siirtymät 'pienet' siirtymät tasolta menevät.

Oleellista on myös että edelleen Saphko peilaa tuota liikettä tasoa vasten eikä todellisia liikesuuntia, joita ei voi dtl videolta mitenkään nähdä. Sitä kautta jää pari varsin terävää kulmaa liikkeessä huomaamatta kuten myös hidastuvuuden voimat.

Joo, kädet tuossa mallissa taitaa pyöriä tasossa kiinteän hubin ympäri, mutta maila ei sentään pyöri samassa tasossa. Tuokin mallinnus viittaa siihen suuntaan että mailaa kannattaa pudottaa fätimmäksi selän taakse ds alussa.

Näin minäkin sitä tulkitsin ja lisäksi planea pitkin, joka on kuitenkin jatkuvasuuntainen (siis ei kulmakohtia sisältävä) kaareve taso. Tällaista liikesuuntaa ei vaan swingissä ole ja sitä kautta jää muutamat voimat ymmärtämättä.

Fixed hub on kyseessä. Asia selviää, kun lukee tutkimuksen.
Maila ei pyöri samassa tasossa. Se olisikin typerää tutkimuksen keskeisen kysymyksen kannalta.
Mikä tässä mallinnuksessa mielestäsi viittaa siihen, että maila kannattaa pudottaa flätimmäksi selän taakse dsw:n alussa?

Hassuahan tässä on se, että edelleen tutkitaan asioita tuon fixed hubin kautta, vaikka sellaista ei millään tavoin ole swingissä. Kuten ei todellisuudessa myöskään planea.

Ei minusta lainkaan hassua. Ei varmaan 'Saphkostakaan', joka perusteli tutkimuksessa tehdyn planemääritelmän.

Ei varmaankaan. Minusta se on, koska tiedän että mikään ei todellisuudessa liiku planen suuntaan tai sitä pitkin. Hieno illuusio se plane kuitenkin on ja monessa kohti varsin käyttökelpoinen osoitin. Voimien ja vipujen kanssa se vaan johtaa totaalisesti harhaan.

Niin, planejahan voidaan määrittää lukemattomista pisteistä lukematon määrä eri ajanhetkinä. Tässä on tehty tämän tutkimuksen tarpeeseen yksi määritelmä. Mutta tämä nyt johti mielestäsi totaalisesti harhaan. Miten?

Se, että malli ei täysin tarkasti vastaa oikeata tilannetta, on hassua usein maallikoiden mielestä, mutta ei fyysikoiden. Siihen työn kuvaan kuuluu kyky pystyä arvioimaan erilaisten mallien aiheuttaman virheen suuruus ja mallin käyttökelpoisuuden laajuus. Eli on arvioitava, että kuinka paljon ihmisen suorittaman swingin mahdolliset eroavaisuudet vaikuttavat mallin käyttökelpoisuuteen tai tutkimuksen ytimenä olevan kohteeseen. Usein tässä käytetään vertailukohtana hyviä pelaajia, koska tuskin hcp 54 kaverien swingiä kaikkine vempautuksineen kannattaa vielä muutoinkaan ryhtyä hirveästi optimoimaan. En myöskään usko, että tutkijoilla on mahdollisuuksia tai haluja huomioida jokaisen YouTubesta löytyvän swingimestarin mitä ihmeellisimpiä tuotoksia.

Eli ei laskennan tulosten virheen tarvitse olla tasan nolla eikä mallin tarvitse huomioida maailman jokaisen mailan vempauttajan erilaista swingiä, jotta tuloksilla olisi jotain arvoa. Joskus tarvitaan tarkkoja tuloksia, joskus voi riittää jopa 10 prosentin virhe ja kaikkein hassuimmat swingit voi rajata tarpeettomina tutkimukseen ulkopuolelle.

Koska koko plane kuvastaa tilannetta jossa kappaleet (kädet tai lapa) kulkisivat tuota viivaa pitkin johonkin tiettyyn suuntaan. Se luo myös kuvan, että nuo kappaleet kulkevat tuota tasoa pitkin kohti kohdetta, vaikka syvyyssuuntaista liikettä ei olisikaan.

2D-kuvasta on mahdoton määrittää tuota syvyyssuuntaista liikettä ja harhaan on erittäin helppo retkahtaa. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun kädet todellisuudessa kulkevat 90 asteen kulmassa kohdelinjaan nähden, ne näyttävät planelle ajateltuna kulkevan kohti palloa tuota kallistettua tasoa pitkin.

Tämän johdosta planesta puuttuvat myös nuo voimien ja vipujen kautta erittäin olennaiset terävät kulmamuutokset, jotka path käyristä on nähtävissä. Oikean reiden kohdalla esim tapahtuu ensin jopa yli 90 asteen suunnanmuutos Z-akselin suhteen ja lähes yhtä iso hetkeä myöhemmin Y-akselin suhteen. Planea katsellessa näitä mutoksia ei näy, tai jos näkyykin jotain, erittäin lievänä tason muutoksena. Siis kaukana todellisuudesta.

Mailan varren osalta plane on käyttökelpoinen tarkastelukohde dsw puolivälistä eteenpäin, koska varsi säilyttää siinä vaiheessa varsin hyvin kallistuksensa. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun planeajattelun seurauksena aletaan uskomaan käsien ja lavan kulkevan tuota samansuuntaista kallistettua taso pitkin tuossa vaiheessa, vaikka niiden todelliset kulkusuunnat ovat noin 90 astetta ristikkäiset.

Miten tämä liittyy puheena olevaan tutkimukseen?

Tutkimuksessa ei nähdäkseni tutkita pelkän Z-akselin liikesuunnan vaikutusta syntyneisiin voimiin ja vääntöihin, joka on kuitenkin merkittävä ero eri swingityyleissä. Täytyy viiknolopun aikana perehtyä vielä tarkmmin aiheeseen, mutta ainakaan heti en siitä tuon vaikutusta löytänyt.

Ts jo kertoikin, mutta itse tulkitsen niin, että varmaankin hän uskoo, että tutkijat eivät ole ymmärtäneet 2D-koordinaatiston ja 3D- koordinaatiston eroa.
He ovat tämän harhan vallassa päätyneet tutkimukseen, jossa ovat ilmeisesti
vahingossa tehneet mallin, jonka tekeminen vaatii suurin piirtein tohtoritason osaamista.

Tuossa parin eri tour-pelaajan hand path (vasemman ran teen etäisyys kohdelinjasta Z-akselilla) joista molemmat näyttävät dtl kuvista katsellen swingaavan kauniisti planella, toinen hieman pystymmästi.



Ero on valtava kun aletaan tutkimaan noiden suuntamuutosten aiheuttamia vääntöjä ja sitä kautta noiden pelaajien on swingeissään tuotettava täysin erilaisia lihaskäskytyksiä myös. Nätin näköisesti lyövät molemmat, punaista pidetään jopa yhdestä tyylikkäimmistä swingeistä pohjoismaissa, mutta rahalista kertoo raakaa todellisutta keltaisen voitosta.

Punaisen käyrän swingaajan on käytettävä aktiivista käsivarsien kiertoa lavan sulkemiseen, koska kulmakohdat puuttuvat. Keltaisen on sen sijaan vastustettava lavan sulkeutumista, koska liikesuuntien muutoksen aikeuttamat väännöt ovat erittäin suuret. Punainen joutuu myös auttamaan sulkevaa liikettä huomattavalla käsinopeuden pudottamisella, kun taas keltaisella käsinopeuden lasku on minimaalinen.



Kuvassa sininen on aiemman punaisen käyrä ja punainen aiemman keltaisen ja kyseessä kohteen suuntainen lateraalinopeus.

Toisessa käyrässä näemme käsien absoluttisen nopeuden (ei kohteensuuntaisen vektorin) jossa voidaan todeta tuon punaisen käyrän (nyt taas alkuperäinen punainen ) kiihtyvyyden lähtevän putoamaan ennen sinistä ja sinisen pystyvän pitämään nopeuden yllä paremmin osumaan asti ja myös saavuttamaan suuremman maksiminopeuden ennen osumaa

Laitas vähän tietoa mittaasteikoista nyt alkuun.

Kyllä tuossa suunnat riittävät hahmottamaan olennaisen, mutta mittaluokkana voit ajatella ensimmäisen kuvan käyrissä keltaisen pohjakohdassa eroa punaiseen olevan reilut 10cm ja osuman jälkeisessä punaisen notkokohdassa noin 20cm.

Nopeuserot käsissä ovat huippukohdassa noin 1,5mph eli 10% luokkaa.

Eli onko nyt tulkittava, että punaisen kaverin kädet ovat vain n. 10 cm
kauempana kohdelinjasta ds:n alussa kuin osumakohdassa. Minulla
ero on luokkaa 80 cm.

Punaisella kaverilla vasemmasta ranteesta mitattuna 42mm ero ja keltaisella noin 100mm.

80 cm on aivan järkyttävä luku enkä usko sen mitenkään pitävän paikkaansa. 30cm on tähän asti meillä mitatuista suurin arvo ja 80cm vaatii jo kahden gorillan kädet ollakseen mahdollinen. Näin se 2D kuva hämää.

Olennaista noissa käyrissä on kuitenkin liikesuuntien erot ja niiden muutokset, sekä maksimipisteiden etäisyys toisistaan dsw:n aikana.

Kodelinja on siis pallon kautta kulkeva linja kohteeseen? Eikö?
z-akseli on kohtisuorassa tähän. Eikö?
Käsien etäisyyttä kohdelinjaan mitataan z-akselin suunnassa
ylhäältä katsotussa näkymässä ( projektio maan tasoon ) .
Onko tilanne näin?