16.4.–23.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[11][17]
KilpailuaSuomalaista

Rautojen vaihto

Etusivu Foorumit Välineet Rautojen vaihto

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 144)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Golf on ollut tauolla, pelasin Wilson staff Pi5 raudoilla kun lopetin tasoituksella 20,5 ja aika vaativat olivat jo tuolloin. Nyt aion alkaa taas pelaamaan ja suosiolla hankin helpommat raudat ainakin alkuun. Käytettynä löytyisi callawayn x-16, wilsonin di11 ja muita helpompia rautasettejä kohtuuhintaan golfbidder.comista. Olisiko ajatuksia mailavalinnasta ja kyseisestä nettikaupasta?

    Mailoja en osaa suositella, on itselläkin todennäköisesti pelitason nähden liian vaikeat mailat (hcp 5 / Mizuno MP-63), mutta golfbidderiä taas osaan.

    Olen muutamaankin kertaan tilannut sieltä käytettyjä mailoja, muunmuassa juuri nuo omat rautani. Kaikki on mennyt aina moitteettomasti ja ennenkaikkea laatu on golfbidderin omissa arvioissa arvioitu erittäin alakanttiin. Mailat ovat olleet huomattavasti arvostelua paremmassa kunnossa. Golfbidderin oma arvosteluasteikko on todella tiukka. Myös muualta olen kuullut samanlaista komnenttia.

    Uskallan siis suositella ”sian ostamista säkissä”.

    + 1.
    Ja lisäyksenä vielä edelliseen että on myös mukavan nopeat toimitukset ja lähetyksen seurantakin on pelannut.

    Di11 on mielestäni varsin kelvollinen rauta. Mitattiin käytössäni ollut setti ja todettiin että kulmat, swingipainot ym olivat oikein, mikä ei aina ole itsestään selvää.
    Näissä oleva vakiovarsi (flexlight tms) on varsin kevyt. Tuo kannattaa huomioida jos olet iso ja vahva tai tykkäät raskaammasta varresta.
    Itselläni oli noilla sitä ongelmaa että en kyennyt ”tuntemaan mailaa” koska se oli itselleni aivan liian kevyt.

    Kiitokset vastauksista, tilasin Mizunon MX-17 raudat kyseisestä kaupasta, taidan kuitenkin jättää Wilsonit itselle, jos joskus oppisi niilläkin lyömään. Pitkät raudathan niissä ovat kompastuskivi meikäläiselle.

    Tervetuloa Mizunoperheeseen 🙂 Itsellä on vasta ensimmäiset, mutta ei viimeiset. Olen ollut erittäin tyytyväinen niin tuntumaan, kuin laatuun ja ulkonäköönkin. Vaikea keksiä syytä miksi merkin vaihtaisi.

    Kyllähän noissa raudoissa on paljon eroja, kannattaa käydä jossain kokeilemassa eri vaihtoehtoja. Mielestäni tavallisen harrastajankin pitäisi valita tarpeeksi helpot mailat. Kannattaa kiinnittää huomiota myös gripin kokoon, vakiot ovat monelle liian pienet.

    Itse olen sitä mieltä että tärkeimmät raudoissa on sopivan jäykkyinen varsi, grippi on sopivan paksuinen ja tuntumaltaan hyvä ja lapojen kulmat ovat itselleen sopivat.
    Kaikki muu on kosmeettista. Ja mikä on liian vaikea maila? Itselläni on Ravenin TM102i – setti sekä Hoganin Apex plus – setti sekä Mcgregorin Muirfieldit (laviksen vanhat) sekä setti jossa p – r6 on TM102i ja r5 – r3 on VCT (kehäpainotteinen) ja pelaan kaikilla setteillä yhtä hyvin. Esim Muirfieldeillä oma paras kierros HC Saimaalla on kelt. brutto 76 (hcp 9,2)

    Missä vaiheessa kannattaa vaihtaa ’game improvement’ mailoista vaativampiin mailoihin? Tasoitukseni on nyt 14.8.

    Eniten kaipaisin sitä, että saisin lyötyä esim 150 metrisen lyönnin, joka pysähtyy mahdollisimman paikoilleen (esim. bunkkerin yli greenille). Hieman lyhyemmältä matkalta se onnistuu, pidemmillä raudoilla en saa palloa pysähtymään.

    Samoin kaipaisin pitkiä rautoja 150-190 metrin lyöntejä varten. Nykyisestä setistä ei löydy kuin rauta 5 asti mailoja. Kun siihen lisää hybridin ja puu 3:n niin väliin jää aika isoja pituuseroja.

    Kyllähän rauta 5:llä pitäisi klubipelaajan lennättää palloa sen 170 metriä. Tuo 150 metrinen lyönti menee sitten rauta 7:ll/6:lla, jos vain lyöntitekniikka on kohdillaan.

    Väitänkin, että uusien mailojen sijasta saat pelisi paljon paremmaksi, jos mailojen sijasta treenaat valmentajan kanssa. Ja toki pieni hintavertailukin lienee paikallaan:

    Callaway Apex rautasetti alennuksesta noin 900€, 10×55 minuuttia minun kotiklubin valmentajan kanssa 540€. Uudet mailat voit ihan hyvin hankkia ensi vuonna, swingiremontti kannattaa aloittaa heti.

    Samvais esittää,että klubituupparin ifemma lennättää palloa 170 m. Aivan täyttä paskaa. Rauta vitosen carry jos jollain on 170 metriä, niin silloin todennäköisesti ei puhuta klubipelaajasta vaan tour-tason pelaajasta. Ihmettelen aina mistä näitä Super pallonlyöjiä löytyy nettisivuilla mutta kisoissa (scratch) yllättävän vähän ? Rauta viisi ja 170 metriä…..voi jeesus taas yhden kerran

    Tässä faktaa tourilta:

    According to TrackMan stats taken from the PGA Tour in 2014, the average carry (the distance a ball travels in the air) of a shot hit with a driver by a Tour player was 275 yards. An average 3-wood shot carried 243 yards and the average 5-wood carried 230 yards. The typical carry for a 3-iron shot was 212 yards, for a 4-iron 203, for a 5-iron 194, for a 6-iron 183, for a 7-iron 172, for an 8-iron 160, and for a 9-iron 148. The average PGA Tour pitching wedge shot carried 136 yards

    Aivan. Tosin tuokin on TrackMan infoa mikä ei ole fakta millään tavoin. Edelleen olen samaa mieltä aiemman mielipiteeni kanssa.

    Vähän ot, mutta olikos tuo jotenkin pahasti ristiriidassa? Mitenkäs iso virhe Trackmanin luvuissa on?

    Sinällään helpoilla uusilla game improvement raudoilla kuten apex, saa mukavasti pituutta lisää. Tosin niissä loftit ei ole ihan std. Kutonen vastaa vitosta.

    KL

    Eniten kaipaisin sitä, että saisin lyötyä esim 150 metrisen lyönnin, joka pysähtyy mahdollisimman paikoilleen (esim. bunkkerin yli greenille).

    Juu, niin minäkin…

    Meinaan, mulla se rautakutonen ei oikeesti saa palloa pysähtymään paikoilleen ja siihen on minun tyytyminen.

    KL

    Samvais esittää,että klubituupparin ifemma lennättää palloa 170 m. Aivan täyttä paskaa. Rauta vitosen carry jos jollain on 170 metriä, niin silloin todennäköisesti ei puhuta klubipelaajasta vaan tour-tason pelaajasta.

    No jaa, tässä olen muutaman viikon aikana pelannut useamman kierroksen erään liki seniorin kanssa, jonka rautafemma kantaa liki 180 metriä. Eipä tuo 170 mikään kummajainen ole, itsekin lyön rautavitosella melkein tuon verran enkä todellakaan ole mikään pitkälyöntinen.

    Tästä tulikin mieleeni muuan kierros Keimolan Kirkalla lukuisia vuosia sitten. Seuraani lyöttäytyi muuan nuori ja hivenen pyylevältä vaikuttanut miekkonen. Nelosreiällä heppu vetäisi pallonsa rautanelosella lievään vastatuuleen 200 metrin päässä olevalle griinille. Myöhemmin paljastui, että kyseinen heppu oli tullut kolmanneksi alle 21-vuotiaitten SM-kisoissa kuluvana vuonna. Ei siis mikään tour-pelaaja, mutta kohtuullisen taitotason golffari kuitenkin.

    Minä hcp21 lyön melko tarkkaan rauta seiskalla 150m, jos osuu hyvin niin rauta kutosella lentää 160m. Pitemmillä raudoilla ei tahdo niin hyviä osumia saada, joten kokeilen nyt anteeksiantavampia rautoja, kun peliuran alkuvaiheessa rautavitosella löin 170m ihan dynatoureilla. Vertailun vuoksi driverilla lyön n.220m.

    Kyllähän nuo paremman pelaajan game improvement raudat esim apexit, ap1:t tai jpx850 helpottavat peliä lyöntituntuma silti säilyttäen. Pallon saa pysähtymään noillakin riittävän hyvin. Työstäminen sen sijaan on haasteellisempaa. Mailojen suorituskyky riittää singelipelaajalle.

    TimoKe ilmoittaa 21:n tasoituksella lyövänsä rauta seiskalla 150. Hyvä niin. Laita reppuun isommaksi mailaksi rauta femma ja tasoituksesi on hyvin pian alle kymmenen. Kukaan näistä superlyöjistä ei kylläkään ole ilmoittanut suuntaa mihin se pallo lentää. Mulle ei vaan aukea miksi tasoitukset ovat noin helvetin surkeita jos se pallo lentää kuin PGA-pelaajilla.
    Osallahan näillä tuuppareilla pallo lentää saman kuin Jim Furykillä ja/tai Luke Donaldilla. Edelleen epäilen, että paskaa puhuvat, ainakin osa.

    Pelaan Nike Covert 2.0 -mailoilla. Saan varmasti tasoitustani (14.8) laskettua näilläkin mailoilla, kunhan saan lähestymislyönnit jatkuvasti greenille ja putteihin varmuutta.

    Kauden alussa vaihdoin driverista varren stiffiin ja vaihto paransi avauksiani aivan hurjasti.

    Kokeilin demopäivillä Mizuno MP-15 (muistaakseni), MP-25, MP-H5, JPX EZ mailjoa ja löin kaikilla ihan hyvin, pitkillä raudoilla hieman pidemmälle ja korkeammalle kuin omilla mailoillani. Pikaisella rangella mätkimisellä en siis saanut samanlaista elämystä kuin driverin varren vaihdosta.

    Niken rauta 5:llä lyön ehkä vajaa 155 metriä ilmassa ja pomppuineen 165 metriä. Hybridi 4:lla suunnilleen samanlaisia, mutta korkeampia kaaria. Puu kolmosella lyön pomppuineen ~190-200 metriä.

    Ei tästä nyt oikein tullut yhtään viisaammaksi. Saan raudoilla puhtaita osumia, paremmalla vartalon kierrolla ja painonsiirrolla saisin varmasti parempia lyöntejä. Mutta missä vaiheessa kannattaa ostaa AP2:t? Luulisi, että tasaisesti ja suoraan lyömällä tasoituksen voisi saada ihan hyvin alle 10.

    KL

    Kuulostaa siltä, etteivät Noklaksen ongelmat ole lyöntien pituudessa, vaan tarkkuudessa. Kyllä noilla mitoilla pääsee kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin reiät päälle ja birkkua puttaamaan. Mutta jos draivit ovat metsässä ja lähestymiset 10 m griinistä, niin homma vaikeutuu melkoisesti…

    The Draw kirjoitti: Mulle ei vaan aukea miksi tasoitukset ovat noin helvetin surkeita jos se pallo lentää kuin PGA-pelaajilla.
    Osallahan näillä tuuppareilla pallo lentää saman kuin Jim Furykillä ja/tai Luke Donaldilla. Edelleen epäilen, että paskaa puhuvat, ainakin osa.

    Yksi mahdollisuus on, että heidän kelloissaan/kiikareissaan on yksikkönä jaardit. Kerran minullakin oli vaihtunut mutta onneksi se tapahtui kotikentällä.

    KL

    The Draw kirjoitti:

    TimoKe ilmoittaa 21:n tasoituksella lyövänsä rauta seiskalla 150. Hyvä niin. Laita reppuun isommaksi mailaksi rauta femma ja tasoituksesi on hyvin pian alle kymmenen. Kukaan näistä superlyöjistä ei kylläkään ole ilmoittanut suuntaa mihin se pallo lentää. Mulle ei vaan aukea miksi tasoitukset ovat noin helvetin surkeita jos se pallo lentää kuin PGA-pelaajilla.
    Osallahan näillä tuuppareilla pallo lentää saman kuin Jim Furykillä ja/tai Luke Donaldilla. Edelleen epäilen, että paskaa puhuvat, ainakin osa.

    Aloitin golfin hieman yli kolmekymppisenä ja ekana varsinaisena pelivuotenani löin rautaseiskalla tuon 150 metriä. Tosin kaikilla sitä pidemmillä mailoilla löin sen saman 150 metriä. Tasoitus oli siinä vaiheessa vähän alle 30. Draiveria minulla ei ollut, koska en osannut lyödä niillä pienipäisillä puumailoilla, joten avaukset lähtivät puuvitosella. Mittoja en muista, mutta eivät ne varmasti olleet päätä huimaavia.

    Noh, vaihdettuani mailasetin siitä ekasta Cougar-setistä seuraavan sukupolven Cougar-settiin lyöntipituudet eivät juurikaan kohentuneet, mutta tarkkuus hieman parani. Eivätkä mailojen lavatkaan enää taipuneet samalla tavalla luokille kuin ekassa setissä, jossa lavat ilmeisesti olivat joko lyijyä tai alumiinia, joka tapauksessa aivan liian pehmeää metallia ko. tarkoitukseen.

    Sitten viitisen vuotta aloittamisen jälkeen ostin Lynxin White Parallaxit ja johan alkoi pallo lentää! Siihen asti 170-metriset rautalyönnit olivat olleet pelkkää unelmaa, mutta nyt pallo lensi rautavitosella kirkkaasti tuon matkan! Muutenkin peli alkoi sujua aivan eri malliin, ehkä olisi kannattanut hankkia paremmat mailat jo pari vuotta aiemmin.

    Sittemmin on niin tarkkuus kuin pelikäsityskin kohentunut, vaan lyöntimitat lyhentyneet. Uskon vahvasti Jim Furykin ja klubituupparin erona olevan paitsi ansaitut miljoonat, myös lyöntitarkkuuden ja sen lisäksi lähipelin laadun. Omassa kotiseurassanikin on kymmenittäin pelaajia, jotka lyövät palloa pidemmälle kuin lyhytlyöntisimmät golfmiljonäärit, mutta jostain kumman syystä nuo kymmenet henkilöt pelaavat vain huvikseen ja tasoituskin on pirusti miinuksella. Furykin laskennallinen tasoitus taitaa olla monta pykälää plussalla…

    Eräs asia joka saattaa sotkea keskustelua rautalyöntien pituuksista, puhutaanko ”optimaalisesta erittäin hyvin onnistuneesta”, vai ”keskimääräisestä kentällä käytettävästä”.

    Lähestymiset (ainakin pitkillä raudoillla) kai kannattaa lyödä niin että osa menee pitkäksi (ne erittäin hyvin onnistuneet), osa lipun tasalle (keskimääräiset) ja osa jää lyhyeksi.
    Näin ainakin itse suunnittelen. Jos suunnittelen lyönnin niin että se erittäin hyvin onnistunut jäisi lipun tasalle, silloin siis ne (joka viides? tai max joka kolmas?) on lipun tasalla, ja kaikki muut lyhyitä.

    Jos lyön sellaisella mailalla että ne erittäin hyvin onnistuneet on 5-10 metriä pitkiä, olen todennäköisesti keskimäärin lähempänä lippua.

    Tarkoitus on siis päästä optimaalisella lyönnillä muutaman metrin lipun taakse, jos siellä on tilaa.

    Viisaammat voi sanoa, onko tuollaisessa taktiikassa järkeä?

    Huono puoli on se, että sitten jos tulee optimaalinen lyönti, siitä ei tulekaan optimaalinen tulos (lipun tasalle), vaan se on vähän pitkä. Mikä tuntuu pöljältä.

    Sen sijaan optimaalinen tulos (lipun tasalle) tulee keskimääräisellä lyönnillä, joka on tavalla tai toisella hiukan pielessä pallon lennon puolesta.

    Ja lisäksi, ainakin itse lyön kentällä lähestymiset mieluummin yhtä mailaa isommalla ja hiukan hiljempaa (lyöntituntemus ehkä 85%-90%), kuin ”täyttä” (lyöntituntemus 95%-100%), koska minulla tarkkuus on parempi kun otan voimaa vähän pois.

    Tästä seuraa että pelaajalla voi olla,

    – erittäin hyvin onnistunut rautaseiska ilmassa 140 m, rullineen 145-150

    – kentällä kun (tasaisella väylällä, tuuleton sää, lämpötila 20 ast…) on lipulle 145 m, hän voisi siis lyödä rautaseiskan ja lyödä täyttä. Voisi päästä lipulle.
    Pelaaja ei kuitenkaan ota rautaseiskaa vaan rautakutosen, lyö rauhallisen hyvin kontrolloidun swingin, ei ihan täyttä (vaikutus -5…-10 m) ja yrittää muutaman metrin lipun taakse, koska tietää että täydellistä lyöntiä ei aina tule. Tämä pelaaja siis ottaa rautakutosen kun lipulle 145, ja vastaavasti rautaseiskan kun lipulle on 135.

    Siis tässä tapauksessa,

    – eka pelaaja voi sanoa että ”rautaseiskan carry on 140 m”

    – toinen yhtä pitkää lyövä voi sanoa että ”jos lipulle 135, otan rautaseiskan rullineen (eli keskimääräinen carry 125-130, vaikka yrittää muutaman metrin pitemmälle)” koska ei mielellään lyö lähestymisissä ihan täyttä, ja lisäksi tietää että jokainen lyönti ei ole optimaalinen.

    Tuossa tapauksessa eka pelaaja sanoo, että ”lyön rautaseiskalla ilmassa 140 m”, tarkoittaen että optimaalisella lyönnillä aivan täydellä swingillä.

    Toinen sanoo että ”lyön rautaseiskalla ilmassa 125-130 m”, tarkoittaen että kentällä keskimääräisellä lyönnillä rauhallisella swingillä, jonka hän on huomannut itsellään olevan tarkempi kuin aivan täysi.

    Siis nuo pelaajat lyövät todellisuuudessa yhtä pitkälle, mutta kertovat lyöntinsä pituuden erilaiseksi.

    Voisiko olla näin?

    Minulla erittäin hyvä lyönti r7 on n.145m siten että rullia on alle metri.
    Huonossa lyönnissä carry voi olla vähemmän tai joskus jopa enemmän mutta rullia on sitten esimerkiksi 10m. Sellaisella osumalla on ihan lottoa osua/pysyä greenillä.

Esillä 25 viestiä, 1 - 25 (kaikkiaan 144)
Vastaa aiheeseen: Rautojen vaihto

Etusivu Foorumit Välineet Rautojen vaihto