26.3.–2.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[6][5]
KilpailuaSuomalaista

Mihin tasoon voi päästä vähäisellä kierrosmäärällä?

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Mihin tasoon voi päästä vähäisellä kierrosmäärällä?

Esillä 23 viestiä, 76 - 98 (kaikkiaan 98)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • Mitäs ts, sulla on varmaan ollut polvivaivaisia oppilaita – jos ei halua/pysty laittamaan riittävästi painetta etujalalle, pystyykö sitä kompensoimaan jotenkin?

    Tottakai sitä täytyy foorumitoveria sen verran tsempata että pullon calvadosta hommaa jos tavoitteeseen pääsee. Edelleen ts,lle myös pullo wiskiä jos sen opissa käyt. Nyt kuumis vaan nautinnollista syystalvea treenin parissa.

    Kiinnostaakohan ts:ää enää neuvoa, kun selvisi että en olekaan lahjakas, terve urheilijanuorukainen…

    Vaan raihnaisia polviaan varjeleva keskiäkäinen?

    Mutta, jos sillä 120 m ilmassa rautaseiskalla (jonka ainakin todistettavasti saan lyötyä näillä) pärjäisi singeliin, katsotaan kuinka käy?

    No nyt mitään tästä lajista tietävänä urheilu ja varsinkin mailapelitaustasi huomioiden, väittäisin tuon mitan muuttuvan aika helposti kunnon valmennuksessa.

    Kävin kokeilemassa rangella (puoli sankoa vain, oltiin pojan kanssa) ja kyllä oikeastaan saan rautaseiskaakin pitemmälle, varsinkin jos annan lähteä pienen drawn.
    Välillä kyllä lipsahti reilumpikin hukki.
    Tammer-Golfin range on niin tasainen että siinä vaikea nähdä pituutta tarkasti, mutta näytti putoilevan suunnilleen 100 ja 150 puoliväliin rangepalloilla.

    Pirkkalan rangella näkyy paremmin pituudet, voisi käydä siellä tutkimassa tarkemmin, jos lyö rauhallisesti (kuten yleensä kentällä olen tähän asti lyönyt) ja sitten jos lyö pitempää, paljonko niissä on eroa
    – pituudessa
    – suunnan tarkkuudessa

    Olen kuvitellut että jos lyön rauhallisesti, saan tarkemmin.
    Mutta ei se välttämättä oikeasti pidä paikkaansa, varsinkin kun tosiaan ottaa huomioon että rauhallisessa lyönnissä on liian vähän spinniä.

    ts

    Kuuma putteri
    Kiinnostaakohan ts:ää enää neuvoa, kun selvisi että en olekaan lahjakas, terve urheilijanuorukainen…

    Kuten suurin osa oppilaistani, olet ihan samassa tilassa. Ehkä hieman paremmassa ja nuoremmassa vaan…

    Mutta en minä täällä neuvomaan ala eikä tuo muutenkaan kovin hedelmälliseltä vaikuta projektina. Lähinnä olen vaan kertonut että kannattaa katsoa sitä totuutta silmiin ja alkaa etsiä ihan todellisia syitä selittelyn sijaan.

    Tosta videosta https://www.youtube.com/watch?v=cZ6G7G0CxLI voit hieman saada yleiskuvaa liikkeestä ja muutamasta muustakin tuolla kanavalla. Sitten lähdet etsimään sitä voimaa ensin tarkkuuden sijaan niin voi tapahtua ihan aitoa kehitystäkin

    Backswingiä muuteltiin erään proon kanssa viime keväänä, oli hyötyä.
    Sen verran mulla oikea olkapää rajoittaa että oikea kyynärvarsi ei käänny bäkärissä taakse niin paljon kuin olisi hyväksi (saman proon kanssa katsottu), mutta se nyt vaan on niin.

    Olen käynyt myös muilla valmentajilla, joten mulla on myös second opinion (and third opinion)

    Livenä pystytään katsomaan liikeradat ja myös se, että mihin pystyn ja mihin taas sitten ehkä en.

    ****

    Saan kyllä rautoja pitemmälle, täytyisi vaan saada siihen ihan täyteen lyöntiin (siis voimatuntemus > 95%) sellainen luottamus että uskaltaisin lyödä sitä myös kentällä.

    Nyt en lyö kentällä oikeastaan koskaan voimatuntemuksella > 95%, vaan noin 85%-90% fiiliksellä.

    Draivit lyön joskus kentällä ”täyttä” jos on pitkä ja leveä väylä.

    Täytyy käydä kokeilemassa rangella, saanko rautaseiskaa ilmassa miten kauas jos lyö täyttä. Voisi mennä esim. 125 m rangepalloilla?
    Voisi lyödä vaikkapa 20 palloa ja kirjata, mikä on hajonta.

    Sitten rautakutosella samaan kohtaan se mun ”normaali lähestyminen kentällä” eli ei ihan täyttä, uskoisin että putoilee samaan kohtaan, esim 125 metriin.
    Taas 20 palloa ja kirjata hajonta.

    Sitten pitäisi uskaltaa ruveta lyömään kentällä (oikeilla palloilla) esim 140-145 metristä täyttä rautaseiskaa, sen sijaan että nyt lyön siitä hiukan vajaata rauhallista rautakutosta.

    Kaikki tekeminen tietysti sen mukaan että jos etupolvi kipeytyy ja turvottelee (jota ei tähän asti ole golfissa tapahtunut koskaan), sitten se lisävoima vaan ei käy.

    Kun ensi kesäksi oikeasti on vaan puolimaratontavoite, ei saa pilata sitä golfilla ?

    Tässä KP:lle vielä toinen video. Eli älä mieti liikaa yksittäistä asiaa, kuten ranteiden vapauttamista…

    Kiitos Arnold, hyvä video.
    Olen katsonut saman Paul Wilsonin videoita itsekin, tykkään tuosta ”rennosti” -tyylistä.

    Tuossa lopussa näytetty krossaaminen tuntuu kyllä aika hurjalta, itse kun mallailin hitaasti, tuntuu että vähempikin riittäisi?

    Tosin en kyllä oikeasti tiedä kuinka mulla menee sitten kun lyön oikeasti, voi olla että krossaan reilustikin.

    Kävin lounastuntirangella (viimeksi varmaan kuukausi sitten golfmailat kädessä…) ja kokeilin lyödä niin että päästän riliisin niin vapaasti läpi kuin pystyn.

    Ja vasen jalkaterä tuon ”etupolvileikattujen” ketjun vinkkien mukaan ainakin 30 astetta auki. Se tuntuukin mukavammalta, uskaltaa päästää saattoon kunnolla kun etupolvi on enemmän kierron suuntaan valmiiksi.

    Noilla asetuksilla, meneehän ne pitemmälle rautaseiskallakin kun vaan antaa mennä. Näyttivät rangepalloilla pyörivän melkein 150 m merkillä, tosin en tiedä onko se merkki kuinka tarkka. Ja myötätuulta oli aika navakasti, varmaan yhden 10 m vaikutti ainakin.

    Ja samaa kun löin draiverilla, sain melkein takaverkkoon johon en ”normaalilla” lyönnillä saa.

    En laskenut vinoon menneitä, mutta fiilis on että ei paljon normaalia enempää.

    Yksi soketti tuli rautaseiskalla (niitä ei yleensä tule) ja draiverilla pari törkeää slaissia (myös melko harvinaista minulla) mutta ne voi johtua myös vaan pitkästä monen viikon tauosta.

    Kai se täytyy sitten kentälläkin kokeilla että kun on seuraava 140 m lähestyminen, ottaakin seiskan ja antaa mennä riliisin vapaasti.
    Tuleehan siihen parempi spinnikin kun lavassa enemmän vauhtia.

    Kun tähän asti olen ottanut kutosen ja lyönyt hiukan vajaan.

    Eihän se vapaampi riliisi ikinä varmistu eikä siihen ikinä luota, jos ei sitä lyö myös kentällä tiukassa paikassa.

    Kiitos kaikille kannustuksesta, ehkä en lopetakaan golfia vielä!

    (tämän ketjun taidan lopettaa, palataaan asiaan jos on aihetta vaatia sitä singelicalvadosta ;-D

    ts

    Kuuma putteri
    Kiitos Arnold, hyvä video.
    Olen katsonut saman Paul Wilsonin videoita itsekin, tykkään tuosta ”rennosti” -tyylistä.

    Tuossa lopussa näytetty krossaaminen tuntuu kyllä aika hurjalta, itse kun mallailin hitaasti, tuntuu että vähempikin riittäisi?

    Ei siihen mitään crossaamista tarvita ja muutenkin herralta näyttää olevan hieman action ja reacton sekaisin, myös pari suuntaa 3D-maailman osalta.

    Totta tuossa on se, että kulmaa ei saa koskaan pidätellä, mutta prosessi kulman säilymisen takana ja tuon pallon jälkeen tapahtuvan osalta on kyllä hieman toinen. Kulma säilyy niin kauan kuin käsien hidastuminen on minimissään. Kehon vastaliikkeen (dynaaminen tasapaino) seurauksena sitten maila vetää kädet suoriksi, eli ei niitä ojenneta vaan annetaan ojentua.

    Hyvin suurelle osalle pelaajia tuo on ongelmallinen kohta ja seurausta pitkälti siitä, että on vuosikymmeniä opetettu siirtämään paino etujalalle DSW aluksi. Sen siirron seurauksena pelaajan on pakko vetää kädet koukkuun ja käyttää sitä liikettä tasapainon tuottamiseen, koska muuten olisivat housut savessa ja ukot ja akat rähmällään.

    Kävin sitten hutkimassa ysin niin että mailan lavassa on enemmän vauhtia.
    Tuloksellisesti erittäin huono!

    Totesin, että osaan lyödä
    JOKO lyhyempää ja tarkempaa,
    TAI pitempää ja mihin sattuu…

    Luultavasti lisään lapaan vauhtia jotenkin niin että stanssi heiluu ja/tai hajoaa jolloin osuma on mitä sattuu.
    GIR nolla yhdeksällä väylällä. Yksi oli lähellä ;-D

    Löin myös draivejakin normaalia pitemmälle.
    Tuloksena:

    1. väylä draivi, hukki vasemmalle lampeen
    2. väylä draivi OK
    3. väylä draivi, slaissi oikealle outtiin
    4. väylä draivi OK
    5. väylä draivi, oikealle vinoon raffiin
    6. väylä draivi, oikealle vinoon raffiin
    7. väylä draivi, kummallinen matala vasen osui puuhun, pomppasi johonkin, palloa ei koskaan löytynyt
    8. väylä draivi, slaissi oikealle raffiin

    Raudatkin meni kyllä noin 1 mailan verran normaalia pitemmälle, paitsi PW ja rautaysi jotka meni vaan normaalia korkeammalle, ei pitemmälle…

    No, ihan hauskaa oli, ei siinä mitään – eikä tarvitse laskea lyöntejä kun tietää että niitä tulee paljon!

    Mikä tahansa muukin swingimuutos olisi johtanut kylmiltään ensimmäisellä kerralla huonoon tulokseen?

    Backswingiä muuteltiin erään proon kanssa viime keväänä, oli hyötyä.
    Sen verran mulla oikea olkapää rajoittaa että oikea kyynärvarsi ei käänny bäkärissä taakse niin paljon kuin olisi hyväksi (saman proon kanssa katsottu), mutta se nyt vaan on niin.

    Olen käynyt myös muilla valmentajilla, joten mulla on myös second opinion (and third opinion)

    Livenä pystytään katsomaan liikeradat ja myös se, että mihin pystyn ja mihin taas sitten ehkä en.

    ****

    Saan kyllä rautoja pitemmälle, täytyisi vaan saada siihen ihan täyteen lyöntiin (siis voimatuntemus > 95%) sellainen luottamus että uskaltaisin lyödä sitä myös kentällä.

    Nyt en lyö kentällä oikeastaan koskaan voimatuntemuksella > 95%, vaan noin 85%-90% fiiliksellä.

    Draivit lyön joskus kentällä ”täyttä” jos on pitkä ja leveä väylä.

    Täytyy käydä kokeilemassa rangella, saanko rautaseiskaa ilmassa miten kauas jos lyö täyttä. Voisi mennä esim. 125 m rangepalloilla?
    Voisi lyödä vaikkapa 20 palloa ja kirjata, mikä on hajonta.

    Sitten rautakutosella samaan kohtaan se mun ”normaali lähestyminen kentällä” eli ei ihan täyttä, uskoisin että putoilee samaan kohtaan, esim 125 metriin.
    Taas 20 palloa ja kirjata hajonta.

    Sitten pitäisi uskaltaa ruveta lyömään kentällä (oikeilla palloilla) esim 140-145 metristä täyttä rautaseiskaa, sen sijaan että nyt lyön siitä hiukan vajaata rauhallista rautakutosta.

    Kaikki tekeminen tietysti sen mukaan että jos etupolvi kipeytyy ja turvottelee (jota ei tähän asti ole golfissa tapahtunut koskaan), sitten se lisävoima vaan ei käy.

    Kun ensi kesäksi oikeasti on vaan puolimaratontavoite, ei saa pilata sitä golfilla ?

    Tuo kun puhut täysiä lyömisestä kentällä, niin taitaa olla ammattipelureilla niin että aika harvoi paukuttavat kisoissa edes 90% tehoilla lyöntejä. Olikohan esim Els kun on sanonut lyövänsä rautoja about 70% tehoilla enimmäkseen. Toki sitten oikean paikan tullen kaverit paukuttavat likimain täpölläkin.

    Joku koutsi ohjeisti, että oikea tapa kehittää swingiä olisi sellainen, että haetaan aluksi niin rauhallinen vauhti swingiin, jolla pystytään toistetusti ja varmasti tekemään ehjä suoritus, eli sellainen, jossa oikeasti tapahtuu haluttuja asioita oikeaan aikaan. Sitten vaan toistoja urakalla. Pikkuhiljaa sitten lähdetään nostamaan vauhtia ylemmäs ja ylemmäs, kuitenkin niin, että tuo suoritus pysyy ”puhtaana” koko ajan. Vääränlaisista toistoista kun ei ole kuin haittaa. Käytännössä siis tarkoittanee sitä, että siinä on joku tsekkailemassa swingiä ulkopuolelta vähintäänkin tasaisin väliajoin. Monasti kun ne omat tuntemukset ja kuvitelmat omasta swinkulasta voi olla jotain ihan muuta verrattuna todellisuuteen.

    Koutsi kun en ole, niin nämä siis kuulupuheita. Mutta ainakin omaan tolkkuun uppoaa.

    PS. nyt saa TS ampua alas kaiken edellä kirjoittamani 😉

    El Nino:

    Joku koutsi ohjeisti, että oikea tapa kehittää swingiä olisi sellainen, että haetaan aluksi niin rauhallinen vauhti swingiin, jolla pystytään toistetusti ja varmasti tekemään ehjä suoritus, eli sellainen, jossa oikeasti tapahtuu haluttuja asioita oikeaan aikaan. Sitten vaan toistoja urakalla. Pikkuhiljaa sitten lähdetään nostamaan vauhtia ylemmäs ja ylemmäs, kuitenkin niin, että tuo suoritus pysyy ”puhtaana” koko ajan. Vääränlaisista toistoista kun ei ole kuin haittaa. Käytännössä siis tarkoittanee sitä, että siinä on joku tsekkailemassa swingiä ulkopuolelta vähintäänkin tasaisin väliajoin. Monasti kun ne omat tuntemukset ja kuvitelmat omasta swinkulasta voi olla jotain ihan muuta verrattuna todellisuuteen.

    Jotkut taas ovat sitä mieltä, että golf on kuin ralliautoilu.
    Ensin haetaan vauhti, ja sitten yritetään opetella pysymään ojien välissä.

    Jotkut taas ovat sitä mieltä, että golf on kuin ralliautoilu.
    Ensin haetaan vauhti, ja sitten yritetään opetella pysymään ojien välissä.

    Jos tästä vedetään nokkela aasinsilta tuonne hitaan pelaamisen ketjuun, niin jotenkin tuntuu, että tämä mainitsemasi metodi ei välttämättä ole se paras tapa meille tuuppareille. Pelikentät on jo nyt täynnä näitä miljoona metriä lyöviä kavereita, joilla lyönnit hajoaa sivusuunnassa ihan minne sattuu.

    Mutta joo, tunnetustihan golfissa ei ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita. Jokaisella koutsilla on omat metodinsa ja teesinsä, joita sitten koitetaan sovittaa yksilön kykyihin ja fyysisiin ominaisuuksiin.

    ts

    El ninó

    Joku koutsi ohjeisti, että oikea tapa kehittää swingiä olisi sellainen, että haetaan aluksi niin rauhallinen vauhti swingiin, jolla pystytään toistetusti ja varmasti tekemään ehjä suoritus, eli sellainen, jossa oikeasti tapahtuu haluttuja asioita oikeaan aikaan. Sitten vaan toistoja urakalla. Pikkuhiljaa sitten lähdetään nostamaan vauhtia ylemmäs ja ylemmäs, kuitenkin niin, että tuo suoritus pysyy ”puhtaana” koko ajan.

    Minäkin uskoin tuohon aikanaan ja teetin sitä aika paljonkin. Sitten lopulta valkeni, että siinähän sitä vihrettä harjoitellaan oikein urakalla, kun voimien vaikutus puuttuu. Sen jälkeen onkin kuljettu ihan vastakkaiseen suuntaan

    Puhutko nyt ts harvakseen harjoittelevasta hcp15 tai enemmän olevasta harrastajasta jolla karkeamotoriikassakin on vielä paljon hiomista? Mikä oli pointti miten vauhdin avulla saadaan tekniikkavirheet ja väärät liikeradat korjattua?

    Itse uskon edelleen että mailanpään vauhti saadaan aikaan oikeilla liikeradoilla / kropan eri osien liikejärjestyksellä. Kun nämä ovat kunnossa gripistä lähtien niin mikään ei rajoita mailanpään nopeuden olevan suurimmillaan osumahetkellä.

    Vähän sama kuin miten sulkapallossa syntyy räjähtävä smash koko vartalon ”ruoskaniskuna”. Jos sulkapalloa opetettaessa sanottaisiin että lisää vaan vauhtia niin tulisiko tulosta?

    Niin, olisihan siinä enemmän potentiaalia jos nuo saisi pysymään suorassa.

    Esim nyt pitkää lyöden kakkosväylä, lippu oli takana, pituus noin 335-340, lähestymisessä alamäki. Oli myös vähän myötätuulta.

    Normi näpyillä olisin (normaaleille onnistumisilla) lyönyt suunnilleen draivi rullineen 210 m + r8 125 m.

    Nyt meni suunnilleen draivi rullineen 225 + pw 110 m, eli lähestyminen 2 mailaa vähemmän. Kun sattui draivissakin lapa suoraan, kierroksella niitä suoria draiveja (tai siis edes väylälle jääneitä) tuli 2/8 eli joka neljäs …

    Keväällä kyllä proonkin kanssa kokeiltiin lisää vauhtia lapaan – silloin proo sanoi että älä yritä vielä, tekniikka hajoaa liikaa, varsinkin jalkatyö.

    Mutta kannattaahan silloin tällöin kokeilla, uudet ärsykkeet piristää, sopivasti annosteltuna.

    Pelailin erään kanssa, joka löi aika pitkälle (selvästi pitemmälle kuin minä), voimalla, jäykän näköisesti, suljetusta stanssista, vasurin puolelta.
    Kertoi pelaavansa nyt kolmatta kesää golfia, aikaisemmin 30 vuotta jääkiekkoa.
    Nyt hcp 14 eli aika hyvin oppinut kuitenkin golfia kolmessa vuodessa.

    Lainaus häneltä: ”Yritin opetella oikean näköistä golfswingiä, mutta sitten annoin periksi ja rupesin vetämään jääkiekkolämärin tyylisesti, paljon helpompi minulle opetella”.
    Oikeakätisenä pelasi siis golfia ”leftiltä”, samalta puolelta jolta on lyönyt 30 vuotta jääkiekkolämäriä.

    Varmaan jossain vaiheessa ”lämäriswingi” voi alkaa jarruttamaan kehitystä, mutta ei välttämättä vielä pitkään aikaan.

    Kun aikuisena aloittaa, jos ei niitä vanhoja liikemalleja saa nollattua kuitenkaan, voi olla parempi käyttää niitä.

    Minäkin uskoin tuohon aikanaan ja teetin sitä aika paljonkin. Sitten lopulta valkeni, että siinähän sitä vihrettä harjoitellaan oikein urakalla, kun voimien vaikutus puuttuu. Sen jälkeen onkin kuljettu ihan vastakkaiseen suuntaan

    Kuten sanottua, niin monta tapaa kun koutsia…

    Mutta ei kai siitä rauhallisesta, kontrolloidusta swingistä tarvitse voimien vaikutus puuttua? Eikös ne voimat siinä opita paremminkin suuntaamaan ja ajoittamaan oikein paremmin kuin 110%:ssa sivalluksessa?

    Olikohan Harrington kun vinkkasi sitten, että kun pitkin viikkoa treenailee, niin yhtenä päivänä ainakin kannattaa sitten ruoskia niitä 110% swingejä eli paukuttaa niin paljon kun ruodosta lähtee. Sitten se oma 80-90% lyönti alkaa tuntumaan vieläkin vaivattomammalta. Ja ehkä siinä ohessa myös se rauhallisen lyönnin teho kasvaa sivutuotteena.

    Ongelmahan näissä kluuppareiden kanssa on se, että eipä tahdo monellakaan olla tarpeeksi aikaa uhrata harjoittelulle.

    El nino: Olikohan Harrington kun vinkkasi sitten, että kun pitkin viikkoa treenailee, niin yhtenä päivänä ainakin kannattaa sitten ruoskia niitä 110% swingejä eli paukuttaa niin paljon kun ruodosta lähtee. Sitten se oma 80-90% lyönti alkaa tuntumaan vieläkin vaivattomammalta. Ja ehkä siinä ohessa myös se rauhallisen lyönnin teho kasvaa sivutuotteena.

    Ehkä itselleni kävi just näin, että se auttoi… ainakin näyttää siltä!

    Ja erityisesti ne muiden etupolvileikattujen vinkit, keskusteluketjusta:

    – etujalkaterä käännetty reilusti auki
    – koittaa olla varomatta sitä etupolvea. Antaa mennä vaan, kyllä se kestää!

    Nyt kierros 86 lyöntiä, 7 GIR joista 2 birkkua ja 5 paria, 40 bogipinnaa.

    Ja vieläpä niin että jos osaisin lyödä bunkasta (kun en ole tänä(kään) kesänä juuri pelannut enkä niitä treenannut, niin … ööh) olisi ollut vieläkin parempi:
    neljä kertaa griinibunkassa, niistä lyöntejä 3 + 4 + 5 + 3 = 15 eli on siinä nyt ainakin 3 lyöntiä liikaa, vaikka ei olettaisikaan up&down vaan pelkästään sändi + 2 puttia.
    Lisäksi yhdellä griinillä 40 metristä 5 lyöntiä (55-ast pitch soketti oikealle vinoon, ei edes griinille; huono chippi; 3 puttia)
    Toisaalta muuten putit meni hyvin, pitkät varsinkin; yksi sisään yli 20 metristä ja useampi 6-12 metrinen lähelle.

    Siis kun hiljattain yhden rangetreenin + yhden ysin kentällä löin 100%-110%, kyllä tosiaan voi olla että nyt tuo 80%-90% tuntuu helpommalta.

    Siis molempi parempi: joskus ”paukuttaa niin paljon kuin ruodosta lähtee”, mutta sitten kun pelataan pisteistä, lyödään rauhallisesti ja tarkasti!

    edit: ja tästä päästäänkin siihen että paljonko se mun rautaseiska on ilmassa…
    Kun vedän niin paljon kuin lähtee, se voi olla > 140 m, mutta kentällä se on 125-130.
    Kumpi mun sitten pitäisi sanoa, kun kysytään?
    Luulen että jotkut sanoo ”yli 140”, ja toiset sanoo ”125”, vaikka lyönti on sama?

    Nyt seuraava kierros, tässäkin 7 gir, joista 2 birkkua.
    Tulos vain 91 kun oli mm. 40 puttia ja 3 rankkua.

    Luulen että siitä etupolvileikattujen keskusteluketjusta oli oikeasti hyötyä, niillä vinkeillä tuntuu että raudat menee sekä pitemmälle, että suorempaan.

    Kannattaa kuunnella niitä joilla on sama jänne poikki sieltä ?

    Kuuma putteri

    Luulen että siitä etupolvileikattujen keskusteluketjusta oli oikeasti hyötyä, niillä vinkeillä tuntuu että raudat menee sekä pitemmälle, että suorempaan.

    Voi olla, että kannattaisi osin lukea niidenkin, joiden etummaista takatassua ei ole (vielä) leikattu.

Esillä 23 viestiä, 76 - 98 (kaikkiaan 98)
Vastaa aiheeseen: Mihin tasoon voi päästä vähäisellä kierrosmäärällä?

Etusivu Foorumit Kilpagolf & harjoittelu Mihin tasoon voi päästä vähäisellä kierrosmäärällä?