Eilen ajasta ikuisuuteen siirtynyt, 87-vuotiaaksi elänyt Arnold Palmer oli golfin suurin nimi silloin kuin itse, 56-kesää sitten, hurahdin tähän minut kohtalokkaasti koukuttaneeseen pallopeliin. Vaatimattomista oloista nousseesta Palmerista tuli noina vuosina mies, joka vei lajin tietoisuutta myös sellaisiin piireihin, mihin se ei vielä tuohon mennessä yleensä kuulunut. Hänen isänsä, Dean Palmer, oli lähellä Pittsburgh’ia sijainneen Latroben kentän greenkeeper ja pojan ensimmäinen työsarka oli toimia isänsä apuna. Palmerin lisäksi lajin tunnettavuutta lisäsivät juuri noina vuosina lajista ensi kertaa innostunut uusi media, televisio, sekä melkein koko 50-luvun valkoisessa talossa istunut, kaikkien aikojen innokkain golfpresidentti Dwight ”Ike” Eisenhower.
British Open eli nyttemmin The Open, oli kuihtumassa vain brittiläisen maailman päätapahtumaksi kunnes Arnold Palmer vuonna 1960 päätti mennä siihen mukaan. Ensi yritys tuotti kakkossijan, mutta sekä vuonna 1961 ja 1962 poistui hän paikalta suurena voittajana ja myös paikallisen yleisön suurena suosikkina. Hänen ensimmäinen Open-voittonsa tuli Royal Birkdale’ssa, josta vieläkin löytyy pieni muistolaatta 15. väylän varrelta. Palmerin pallo ajautui tuolloin pieneen tiheään pensaaseen, muutamia kymmeniä metrejä ennen greeniä. Hetken asiaa ihmeteltyään tempaisi lihaksikas mestari paitsi pallonsa myös sen pahuksen pensaan viheriölle. Se, että The Open on tällä hetkellä maailman tärkein golftapahtuma, on suurelta osin siis Palmerin ansiota.
Muistan kun naapurimaamme Ruotsin suuren golfboomin takana ollut mestarijääkiekkoilija, Sven Tumba kutsui Palmerin pelaamaan kanssaan Tukholmaan joskus 60-luvulla. Peli käytiin Tukholman golfklubin Kevingen kentällä ja Palmerin golfkärryjen vetäjäksi oli vapaaehtoisena ilmoittautunut hovin innokkain golflari, prinssi Bertil. Tunnollisesti vanha prinssi kiskoi mäkisessä maastossa golfin ”kuninkaan” painavaa laukkua.
Palmerin suosio jatkui vankkana vielä silloinkin kun jo uudet tähdet astuivat esiin. Aluksi suuri yleisö jopa buuasi eräälle pulskalle Ohiosta tulleelle sänkitukkaiselle (Jack Nicklaus) nuorukaiselle joka ”kehtasi” lyödä heidän idolinsa. Palmerin suosikkikisa oli ilman muuta Masters, jonka hän vei nimiinsä neljä kertaa. Kahden Open-voittonsa lisäksi hän sai vyölleen myös yhden U.S.Open-tittelin.(1960)
Täyttäessään 7 vuotta sitten 80 vuotta luin Palmerista tehdyn laajan haastattelun, jossa käytiin läpi juurta jaksain läpi hänen uraansa sekä myös taloudellisia saavutuksia, jotka eivät olleet vähäisiä. Haastattelun lopuksi jutun kirjoittaja kysyi häneltä: ”Kuulehan Arnie, jos saisit elää elämäsi uudestaan, tekisitkö jonkun asian toisin?” Pitkään mietittyään tämä kaiken mahdollisen saanut mies vihdoin sanoi: ”Olisi pitänyt alun alkaen ruveta puttaamaan vasen käsi alapuolella!” Tämän aikoinaan luettuani olen myös itse tehnyt juuri niin.
Itsekin olen lukenut ja tutustunut tämän suuren ”the King” saavutuksiin, varsinkin golfin sanan saattajana.
Itselläni jää elävästi mieleen ne lukuisat kerrat kun tv:n välityksellä vanhat herrat Palmer, Nicklaus & Player avaavat näytöstyyliin perinteisen Augustan Master kisan. Siinä on tunnetta ja intohimoa lajiin ja ystävyyteen jos jossakin.
Ei hän turhaan saanut kutsumanimeä ”THE PEOPLE’S CHAMPION”.
R.I.P Arnie.
ps Lassi, hyvä kirjoitus.
Petri Huhta, HCG