Toinen kenttään ja kilpailumiljööseen tutustumispäivä sujui rauhallisesti ja melko värittömästi ja toivotut seikkailut jäivät vähäisiksi. Niinpä päätin selvittää hieman Oakmontin kentän viheriöiden mystiikkaa ja niihin liittyviä huhuja. Aikani etsittyäni löysin ystäväni, USGA:n sääntö- ja kilpailutoiminnan toimitusjohtajan, Jeff Hallin ja arvelin saavani häneltä oikeaa faktatietoutta Oakmontin viheriöistä U.S. Openin aikaan. Ensimmäiseksi kysymykseeni siitä, kuinka nopeita nämä greenit ovat ihan oikeasti hän, vastasi vain: ”Very, very fast”. Aikani tivattuani stimpmeter-lukemia pöytään, hän vihdoin ilmoitti viheriöiden olevan nopeudeltaan nyt hieman yli 14 jalkaa, mutta kisojen aikaan arviolta 14,5 jalkaa. Normaalit viheriönopeudet Oakmontissa ovat kuulemma hieman yli 13 jalkaa, joten viheriöiden nopeus on siis suurempi U.S. Openin aikaan.
Puheet siitä, että viheriöitä pitäisi hidastaa U.S. Openia varten ovat siis ihan hölynpölyä. Tosin tuosta normaalista klubinopeudesta Jeff Hall totesi, että täkäläiset jäsenet ilmeisesti nauttivat kärsimyksistä viheriöpelissä. Kun vielä kysäisin, millä toimenpiteillä tällaisiin viheriönopeuksiin päästään, herra Hall kertoi olevansa jokseenkin tietämätön tavasta miten homma tehdään. He antavat USGA:sta vain ohjeistuksen nopeuttaa viheriöitä heidän normaalinopeudestaan U.S. Openia varten ja Oakmont tekee työtä käskettyä. Ja hyvin tekevätkin.
Viheriöiden muodoista on myös ollut monenlaista puhetta. Vain muutamilla Oakmontin viheriöillä on voimakkaita korkeuseroja, mutta viheriönopeuden ollessa noinkin suuri, pienetkin kallistukset ja kaadot kyllä vaikuttavat palloihin huomattavasti. Valaisevana esimerkkinä ajatellaanpa kuinka käy, jos biljardipöydälle laitetaan johonkin kulmaan vaikkapa vain parin senttimetrin korotus. Pallot vierivät aina yhteen reunaan. Eivät nämä viheriöt aivan biljardipöytää vastaavia ole, mutta erinomaisesti pallon liike-energian säilyttäviä ja täynnä pieniä jokseenkin vaikealukuisia kaatoja johonkin suuntaan.
Päivän mittaan tuttuja tuomareita ympäri maailmaa alkoi putkahdella esiin sieltä täältä, mutta enimmäkseen kahvipöydän lähettyville. Tosin John Paramor yllätti minut jäätelöaltaan ääreltä ja arveli altaan olevan liian pieni minulle näin pitkään kilpailuun. Uskon järjestäjien kuitenkin täyttävän jäätelöallasta kisaviikon aikana, muutoin Euroopan Tourin päätuomari saattaa hyvinkin olla oikeassa.
Kaikkiaan tuomareita tai oikeammin Rules Official -nimikkeellä toimivia täällä on eri tehtävissä 89. Jokaisen ryhmän mukana kävelee yksi tai kaksi tuomaria, mutta sen lisäksi näitä sääntötoimihenkilöitä tarvitaan myös alueellisina päätuomareina, tulosten vastaanotossa, starttereina ja TV-yhtiöiden apuna kommentoimassa mahdollisia sääntötilanteita. Eivätkä alueelliset päätuomarit tee koko pitkää päivää toimipaikallaan, heille on jaettu puolen päivän vuorot.
Ryhmäasettelutkin saatiin ulos jo kahdelta ensimmäiseltä kierrokselta. Minulle ei arpa heittänyt ihan samanlaista tähtisadetta kuin viime vuonna (Schwartzel, Simpson, Bradley, Haas, Mahan ja Na), mutta molemmille päiville sain aikaiset aamulähdöt. Kun kahdelle ensimmäiselle kierrokselle ensimmäiset kilpailijat aloittavat pelinsä kello 6.45 aamulla, niin minun torstain starttini on klo 7.18 (14.18 Suomen aikaa) ykköstiiltä herrojen Justin Hicks (USA), Sören Hansen (Tanska) ja Jason Allred (USA) kanssa. Heidän maailmanlistasijoituksensa ovat samassa järjestyksessä 621., 1229. ja 754. Kaikilla on kuitenkin uraltaan tienestejä yli 1,5 miljoonaa dollaria, Hansenilla jopa yli 9 miljoonaa euroa. Hienoa päästä kärkipäässä kentälle, sillä torstaille on luvattu varsinkin iltapäivälle mahdollisesti ukkosta. Me voisimme ehtiä alta pois.
[galleria id=1]
Toisen kierroksen starttini tapahtuu kymppitiiltä, joka sekin on onneksi aivan klubitalon kulmalla, mikä helpottaa ja säästää aikaa starttipaikalle siirtymisessä. Valvottavikseni osuivat tähän klo 7.29 (14.29) starttaavaksi kaavailtuun ryhmään pelaajat nimeltä Spencer Levin (USA), Toru Taniguchi (Japani) ja Carlos Ortiz (Meksiko). Maailmanlistalla nämä miehet pitävät hallussaan sijoja 202, 394 ja 425 edellämainitussa järjestyksessä. Vaikka Pencer Levin onkin tienannut urallaan lähes 8 miljoonaa dollaria, hänen lukunsa kalpenee 48-vuotiaan Toru Taniguchin ansiolukujen rinnalla. Japanilainen on tienannut Japanin Tourilta yli 1,5 miljardia (luit oikein miljardia) jeniä. Tämä tekee euroiksi muutettuna yli 13 miljoonaa. Pitkällä urallaan Taniguchi on voittanut 19 kertaa Japanin Tourilla, mutta karsiutunut jatkosta kaikilla kolmella aikaisemmalla yrityskerralla U.S. Openissa.
Lähtölistoilta löytyy paljon mielenkiintoisia nimiä, mutta yksi iso nimi puuttuu taas kerran, kun viime viikolla Tiger Woods ilmoitti jättävänsä U.S. Openin väliin. Nettisivuillaan julkaistussa tiedotteessaan hän kertoi kuntoutuksensa sujuneen hyvin, mutta kroppa ei kuulemma ole vielä kisakunnossa. Alkuvuodesta jäi häneltä väliin Masters-turnaus ja nyt kun Skotlannin Troonissa pelattavaan The Openiin ei ole aikaa kuin kuukausi, voi olla, että Woodsilta jäävät pian kaikki tämän vuoden major-turnaukset väliin. Olympialaisiin Woods ei ainakaan pääse, sillä hän on valahtanut uusimmalla maailmanlistalla jo sijan 550 huonommalle puolelle. Olisi se silti ollut hienoa nähdä livenä yksi maailman kaikkien aikojen parhaista golfpelaajista ellei peräti kaikkien aikojen paras.
Huominen keskiviikko onkin sitten touhua täynnä. Hotellilta pitää lähteä hyvissä ajoin kentälle, jos haluaa karkuun Pittsburgh Penguinsien voittoparaatia, johon odotetaan osallistuvan lähes 400 000 ihmistä. Edelliseen voittoparaatiin osallistui 375 000 ihmistä ja nyt odotetaan siis vielä enemmän väkeä paikalle puolenpäivän aikaan järjestettävään tapahtumaan. Itse olisin halunnut nähdä tuon hullunmyllyn, mutta valitettavasti meille tuomareille on järjestetty ohjelmaa heti varhaisesta aamusta lähtien. Tuomarit on jaettu ryhmiin, jotka kiertävät koko kentän käyden läpi kaikki mahdolliset ja osan mahdottomistakin tapahtumista kilpailua ajatellen. Jokaiselle tuomariryhmälle on annettu oma lähtöaika ja minun lähtöaikani ollessa klo 8.30 on selvää, etten varmasti näe paraatia, mutta eipä pitäisi olla aamulla vielä paraatin ruuhkiakaan. Kenttäkierroksen ja lounaan jälkeen pitääkin jo lähes kiirehtiä takaisin hotellille tuomareiden valokuvaukseen ja yhteispalaveriin, jossa vielä kerran käydään läpi tärkeimmät asiat tuomaroinnin ja kilpailun onnistumisen kannalta. Ja kun palaverin jälkeen meillä on vielä yhteisillallinen, onkin huominen päiväohjelma melko lailla paalutettu ja täynnä. Kiireisestä keskiviikosta johtuen pidän kirjoittamisessani luovan hengähdystauon, mutta palaan aiheeseen torstain pelien jälkeen.
Täällä Arto Teittinen, Pittsburgh
