Kun Kansainvälisen Olympiakomitean päätös hyväksyä golf jälleen olympialajiksi tuli lokakuussa 2009 julki, minullakin oli epäilykseni. Golfin kannalta asia tuntui toki hienolta, kunnianosoitukselta, mutta vahvan ja vakiintuneen lajikulttuurin golfissa olympialaiset tuntuivat aluksi kilpailuna kuriositeetilta.
Kun aikaa kului ja aiheeseen tuli tarkemmin perehdyttyä, aloin ymmärtää kuinka merkittävästä asiasta todella onkaan kysymys. Olympialaiset ovat lajin historian suurin näyteikkuna, golfin brändinrakennuksen suuri mahdollisuus. Kerran neljässä vuodessa pelattava olympiaturnaus tulee sekin löytämään vielä arvoisensa paikan lajin muiden arvokilpailujen joukossa.
Nyt vuosikausien odotus on huipentumassa. Golfin ensimmäinen olympiaturnaus yli 100 vuoteen alkaa muutaman tunnin kuluttua isäntämaan Adilson Da Silvan avauslyönnillä. Vajaat kaksi tuntia myöhemmin oman olympiauransa aloittaa Suomen Mikko Ilonen, pian häneen jälkeensä myös Roope Kakko. Riossa maitaan edustavat pelaajat tuntuvat olevan olympialaisista lapsenomaisen tohkeissaan.
Golfpisteen ja Golflehden toimituksessa ei tahdota pysyä enää nahoissaan. Innostus on äitymässä fyysiseksi.
Vielä joitakin viikkoja sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Kun kisoista kieltäytyi lyhyen ajan sisällä koko maailmanlistan kärkikvartetti, golfin olympiastatuksen säilyminen seuraavien Tokion kisojen jälkeen näytti utopialta. Ei näytä enää.
Riossa on mukana leveä rivi golfin nimekkäimpiä tähtiä, ja he ovat toistaiseksi hoitaneet roolinsa jokseenkin niin hyvin kuin mahdollista. Riossa mukana olevat golfarit paikkaavat nyt parhaansa mukaan kolhuja, joita golf on kilpailujen alla osakseen saanut. Toivo Tokion jälkeisestä ajasta olympiaperheen jäsenenä on herännyt uudelleen eloon.
Golfarit näyttävät ottavan kaiken irti tapahtumasta, joka poikkeaa perusteellisesti urheilutapahtumista, joihin he ovat maailmaa ja kilpailuja kiertäessään tottuneet. Golf näyttää soluttautuneen ujostelematta mukaan muiden olympialajien joukkoon.
Myös suomalaispelaajien innostus huokuu kaikesta läpi. Eniten esillä ollut Mikko Ilonen näyttää suorastaan hehkuvan, ylistää kisakenttää ja vaikuttaa olevan vahvassa vireessä. Golf on lajina arvaamaton, ja mitä tahansa voi sattua, mutta siitä on harvoin haittaa, että pelaajalla on kilpailun alla iloinen, luottavainen ja kotoisa olo. Jossain taustalla lymyilee jo ajatus täysosumasta…
Parasta, mitä golfille voisi seuraavan kymmenen päivän aikana sattua, olisi se, että olympiaturnauksista muodostuisi kilpailullisesti hienoja tarinoita. Jos tulevat olympiamitalistit vielä tekevät näkyvästi selväksi sen, mitä saavutus heille urheilijoina merkitsee, golf on tehnyt Riossa voitavansa. Kansainvälisen Olympiakomitean ratkaistavaksi sitten jää, kuuluuko golf olympiaperheeseen myös Tokion jälkeen. Vastaus siihen saadaan ensi vuonna.
KOK:n ratkaisuun voisivat vielä vaikuttaa myös kisoista vetäytyneet pelaajat, joiden suuntaan Riossa mukana olevat golfarit eivät näytä tällä hetkellä kumartavan. Jos Jason Day, Jordan Spieth, Rory McIlroy, Dustin Johnson tai vaikka moni heistä ilmoittaisi Rion jälkeen katuvansa päätöstään ja olevansa käsi ojossa Tokiossa mukana, KOK tuskin pistäisi pahakseen.
Mutta nyt on aika unohtaa menneet ja keskittyä käsillä oleviin kisoihin. Neljän tunnin kuluttua alkaa taistelu golfin olympiamitaleista!
