Niin vain lähenevät loppuaan nämäkin kilpailut ja samalla oma tuomarikauteni 2016 saadaan päätökseen. Tietenkin vielä on jokunen palaveri menneen kauden tiimoilta, mutta sen jälkeen onkin aika suunnata katseet kohti talvikauden harrastuksia, kuten salibandyä ja normaalia työelämää.
Vaikka saattaapa tuossa syksyn mittaan tulla eteen vielä jotain tekemistä golfin kanssa. Ja kyllä kaiketi melko pian on syytä aloittaa golfseurojen ja Golfliiton kanssa neuvottelut tuomari- ja sääntökoulutuksista.
Kisat ovat sujuneet kutakuinkin odotetunlaisesti. Ennakkoon hyviksi arvellut ovat olleet hyviä myös itse kilpailussa. Ehkä joitakuita voi hämmästyttää Puolan menestys, mutta heillä on joukkueessaan maailman amatöörilistan kahdeksas ja hän on ollut joukkueen kantava voima niin kuin pitääkin.
Tuomaritoiminnassa pääsin kokemaan jotain uutta, kun minut ”ylennettiin” miesten kilpailussa kahdeksi päiväksi valvojatuomariksi eli roveriksi. Roverin tehtävänä on valvoa peliä kokonaisvaltaisemmin kuin tavallinen tuomari. Hän auttaa tuomareita kiperämmissä sääntötilanteissa ja tarjoaa tuomareille tarvittaessa toisen mielipiteen sääntötilanteeseen. Hänellä on myös näissä kilpailuissa lupa kellottaa hitaita ryhmiä ja jopa jakaa rangaistuksia hitaasta pelistä.
Rangaistuksia tästä syystä ei kuitenkaan näissä kisoissa ole jaettu, vaikka peli onkin hetkittäin järjettömän hidasta pallojen etsinnän ja edelliselle lyöntipaikalle palaamisten vuoksi. Parasta antia valvojatuomarin hommassa oli valvojatuomareiden palaveri, joka antoi uusia näkökulmia tuomarin toimintaan ja lisää vinkkejä pelinopeuden valvontaan. Näitä päästäneen toteuttamaan ensi kesänä, mikäli tuomarihommat minulla jatkuvat.
Edelleen täällä minua jaksaa hämmästyttää, kuinka osa tuomareista on arkoja puhumaan pelaajille pelinopeudesta. He eivät uskalla sanoa pelaajille, että olette jäljessä, yrittäkää kuroa syntynyt rako pienemmäksi. Pelinopeuteen pitäisi puuttua heti, jotteivat erot kasva liian suuriksi. Tosin useilla kokeneilla pelaajilla pelkkä puhuminen ei tunnu auttavan, vaan täytyy olla konkreettisen rangaistuksen pelko.
Eräällekin pelaajalle saatiin vauhtia vasta, kun annettiin varoitus ja kerrottiin, että seuraava 40 sekunnin ylitys lyöntiajassa tuottaa hänelle yhden lyönnin rangaistuksen.
Taitaa olla syytä Suomessakin jakaa ensi kaudella varoituksia ja muutaman rangaistus hitaasta pelistä. Se näyttäisi, että olemme tosissamme hitaan pelin torjunnassa, kun kaikki pelaajat eivät tunnu olevan.
Ovathan pikajuoksijatkin oppineet olemaan ilman varaslähtöjä, kun rangaistuskäytäntö muutettiin kilpailusta sulkemiseen heti ensimmäisestä vilppilähdöstä.
Hulluinta tässä turnauksessa on se, että tänne pääsee periaatteessa mikä maa tahansa kuinka vaatimattomilla pelitaidoilla tahansa, jos maassa ei ole golfosaamista.
Nyt mukana on Armenia, jonka kaksimiehisen joukkueen toinen jäsen ei osaa pelata golfia. Hänen tuloksensa pelatuilta kolmelta kierrokselta ovat olleet 120, 127 ja 111 lyöntiä. Kolmannen kierroksen 111 lyönnin jälkeen hän lausui, että ”First two rounds were bad, but now I found my confidence” (Kaksi ensimmäistä kierrosta olivat huonoja, mutta nyt löysin itseluottamukseni).
Toki on muistettava, että Armeniassa on vain yksi yhdeksänreikäinen golfkenttä ja sekin par 3 -kenttä. Mutta jos kiinnostaa MM-kisaedustus Armenian joukkueessa, niin kahden vuoden päästä Irlannissa voisi olla hyvä sauma olla mukana. Heiltä puuttuu kolmas pelaaja, eikä kakkospelaajan paikkakaan ole kovin vaikea valloitettavaksi.
Täällä Arto Teittinen, Meksiko