Talissa pelattiin Finnair Junior Tourin kuudes osakilpailu nyt syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sain ilon toimia kilpailun johtajana ja seurata läheltä pitkästä aikaa Suomen junnugolfin sitä parhaimmistoa, joka ei vielä kierrä aikuisten sarjoissa.

Ensimmäisenä tulee mieleen se, kuinka positiivisesti ja innoissaan - ja myös tosissaan - nuoret kilpailun ottivat. Se näkyi toisten otteissa pienenä hermoiluna, kokeneempien kohdalla  määrätietoisena kilpailemisena. Näin järjestäjän näkökulmasta hyvää oli juuri se tosissaan suhtautuminen ja ”isomman” kilpailun fiilis. Vaikka katsojiahan ei luonnollisesti juurikaan ollut… Ehkä Live Scoring onkin itse asiassa huono juttu junnukisoissa, kun edes vanhemmat eivät tule paikalle (toki muutamia poikkeuksia laskematta).

Jos oli intoa, sitä oli osin myös liikaa. Luvattoman usein näki yhden tai jopa kahden pelaajan poistuvan viheriöltä ennen kuin viimeinen pelaaja oli edes aloittanut oman puttinsa. Varsinkin jos tuolla pelaajalla sattui olemaan oma caddie mukana huoltamassa lippua. Etiketti, se etiketti! Tuntui välillä hieman siltä, että vain oma peli kiinnosti. Sama tuli todistettua siinä, kun osa pelaajista aloitti scoring arealla muistella koko takaysin tulokset merkkarin ominaisuudessa. Oma score oli kortissa, mutta merkattavan pelaajan ei. Pahin oli se, että yhdestä kortista olivat kaikki 18 reikää merkkaamatta! Näissä ”perusasioissa” toivoisi jokaisen seuran edustuspelaajaryhmiä vetävän pron kokevan piston sydämessään!

Toinen silmiin pistänyt asia oli joidenkin pelaajien melko vaatimaton lähipeliosaaminen. Tuloslistojen kärkipää erottui varmasti suureksi osaksi myös juuri lähipelin kautta. Lähestulkoon kaikki löivät palloa nätillä svingilllä, mutta se tuloksentekokyky chipaten ja putaten kyllä ansaitsisi paljon petrausta, jos me haluamme kasvattaa uusia potentiaalisia huippupelaajia. Milloinkahan tähän maahan oikeasti saadaan edes isoimpiin kaupunkeihin niin hyvät lähipeliolosuhteet talveksi, ettei tarvitse harjoitteluolosuhteiden puutteella selitellä muiden maiden karkumatkaa…? Vai onko se sittenkin enemmän vaan siitä kiinni, että juuri se kaikkein tärkein eli pallon kanssa tunnista toiseen treenaaminen ei vaan jaksa kiinnostaa…?

Mukana kisassa oli myös neljä pelaaja Latviasta. Vaikka määrä oli pieni, se toi mukavan pienen kansainvälisen tuulahduksen. Toki vain ani harva pääsi heidän kanssaan pelaamaan. Ehkä siinä voisi olla jatkossa myös kilpailun nimisponsorille hieno mahdollisuus edelleen kehittää tätä touria. Samoin koko Junior Tourin ”arvo” junnujen silmissä on sellainen, että sitä tulisi kaikin tavoin kehittää entisestään. Eikä tietty haittaisi, jos vaikka tosiaan yleisöäkin saisi paikalle.

Kisan aikana minulta kysyttiin myös mielipidettä siitä, onko oikeudenmukaista, että junnuilla saa nykyään olla caddie mukana. Sääntöhän on uusi, ja se on rajattu sellaisiin pelaajiin, jotka itsekin voisivat päästä ko kisaan mukaan eli käytännössä junnuihin 12-21 v. Itse olen sitä mieltä, että caddie on osa golfia, ainakin kilpagolfissa, joten miksi ei opeteltaisi sitäkin jo nuorempana. Samalla se antaa monelle muulle nuorelle mahdollisuuden olla vaikka kaverina mukana kisassa. Vaikka taitaapa suurin osa caddiesta olla kanssapelaajia, jotka ovat jo rundinsa kiertäneet. Kaikki kunnia Erik Myllymäelle, huippujunnulle jo aikuistenkin kehistä, joka oli mailoissa sekä tyttöjen että poikien voittajan kanssa. Oliko siitä liikaa etua juuri heille, kuka tietää.

Junnuissa on joka tapauksessa tulevaisuus -  sitä totisesti toivon myös Suomen kilpagolfin näkökulmasta!